Piirroskuva pyörätuolia käyttävästä miehestä ja palveluiden luukuista
8.5.2024
Petteri Orpon hallituksen ohjelma alkaa visiolla "vahvasta ja välittävästä Suomesta". Me Invalidiliitossa allekirjoitamme tuon kaiken. Valitettavasti kuilu hallituksen vision ja neuvontaamme tulevien yhteydenottojen, hyvinvointialueilta kantautuvien uutisten sekä tutkimustiedon välillä on suuri. Osallisuus, hyvä elämä ja yhdenvertaiset mahdollisuudet toteutuvat kovin heikosti, jos arkea kannattelevat lakisääteiset palvelut murenevat.

Toteutimme vuodenvaihteessa laajan liikkumisesteisille ja toimintarajoitteisille ihmisille suunnatun Osallisuusbarometrin. Yli tuhannesta vastaajasta 21 % koki osallisuutensa erittäin heikoksi. Henkilökohtaista apua saavista 35 % koki, että ei saa apua riittävästi. Kolmasosa vastaajista ilmoitti tilojen esteellisyyden hankaloittavan tai kokonaan estävän kulttuuri- ja liikuntapalveluiden käytön. Noin neljännes vastaajista oli jättänyt käymättä lääkärissä ja tinkinyt lääkeostoksista rahan puutteen vuoksi viimeisen vuoden aikana.

Vammaiset ihmiset ovat usein pitkäaikaisesti, osa jopa koko elämänsä riippuvaisia yhteiskunnan palveluista. Jos palvelujärjestelmä sakkaa, se vaikuttaa väistämättä palveluita tarvitsevien terveyteen ja hyvinvointiin, mutta myös itsemääräämisoikeuteen ja mahdollisuuksiin toimia aktiivisina kansalaisina.

Neuvontapalveluumme tulevien yhteydenottojen perusteella hyvinvointialueet eivät pysty järjestämään riittävästi vammaisille ihmisille lakisääteisesti kuuluvia palveluita. Jo myönnetyt palvelut saatetaan katkaista ja aloittaa tarpeenarviointi uudelleen alusta. Asiakkaiden voidaan antaa jopa ymmärtää, että palveluita ei kannata hakea, koska niitä ei säästöpaineiden vuoksi pystytä toteuttamaan. 

Etenkin uusille asiakkaille saatetaan tarjota vammaispalvelujen sijaan sosiaalihuollon palveluita ja yli 65-vuotiaita vammaisia ohjataan ikäihmisten palveluihin. Henkilökohtaisen avun tuntimääriä on vähennetty tai jopa evätty apu kokonaan ja kehotettu hakeutumaan omaishoidon pariin. Pahimmillaan apua vaille jäävät henkilöt eivät pääse nousemaan vuoteesta tai poistumaan kotoaan. Hyvinvointialueiden viranhaltijat ovat puun ja kuoren välissä, kun resurssit eivät riitä.

Resurssien turvaamisen lisäksi palveluiden laatua voidaan parantaa ottamalla vammaiset ihmiset mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Hyvinvointialueiden vammaisneuvostot tulee ottaa osaksi päätöksentekoprosesseja antamalla niille mahdollisuus tehdä esityksiä aluevaltuustolle sekä puhe- ja läsnäolo-oikeus hyvinvointialueen kaikissa lautakunnissa.

Vammaispolitiikan lähtökohtana ovat perustuslain mukaiset perus- ja ihmisoikeudet, ja YK:n vammaisyleissopimus on osa velvoittavaa lainsäädäntöämme. Sopimuksen läpileikkaavia teemoja ovat esteettömyys, yhdenvertaisuus ja osallisuus, joiden tulisi ohjata myös hyvinvointialueiden päätöksentekoa. Niiden sijasta kansallisen hyvinvointiorkesterin tahdin määräävät kuitenkin suuret kiiltävät sakset. Pikavoittoja tavoittelevat leikkaukset tekevät yhteiskunnan turvaverkkoihin suuria aukkoja, joista putoavien pelastaminen tulee maksamaan monin verroin enemmän. Osallisuus on arvokasta kansallista pääomaa, jonka tuotto-odotus on hyvä vaikeinakin aikoina.

Pirkko Kuusela                                                                           Janne Juvakka

Liittohallituksen puheenjohtaja, Invalidiliitto                         Toimitusjohtaja, Invalidiliitto

Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 18/2024

Jaa sosiaalisessa mediassa