Tutustu YK:n vammaissopimus käyttöön! -käsikirjaan
YK:n vammaissopimuksen tarkoitus on vammaisten henkilöiden arvostus, yhdenvertaisuus muiden kanssa ja osallisuus kaikkeen toimintaan, mitä muutkin ihmiset ympärillämme tekevät. Ihmisoikeudet varmistavat sen, että vammainen henkilö otetaan vakavasti myös sosiaalisessa ympäristössä.
YK:n vammaissopimuksen mukaan tärkeää on lisätä sekä vammaisten henkilöiden ymmärrystä omista oikeuksistaan että myös muiden tietoisuutta vammaisuudesta.
Jo varhaiskasvatuksessa ja kouluissa täytyy lisätä ihmisoikeustietoisuutta vammaisten ihmisarvoisesta elämästä. Samoin viranhaltijoita ja yritysten edustajia on koulutettava vammaisten oikeuksista.
Vammaisten ihmisten elämästä ja arjen haasteista pitää tehdä selvityksiä ja julkaista tutkittua tietoa. Tämä pitää tehdä niin, että kunnioitetaan vammaisten henkilöiden yksityisyyttä ja tuetaan vammaisten henkilöiden oikeuksien edistämistä. Vammaisfoorumi ja Ihmisoikeuskeskus tekivät keväällä 2018 kyselyn vammaisille ihmisille siitä, miten YK:n vammaissopimus on vaikuttanut heidän arkielämäänsä. Vastauksia tuli noin 2000. Näitä kyselyn tuloksia hyödynnetään Vammaisfoorumin rinnakkaisraportissa, joka luovutetaan YK:lle samaan aikaan kun Suomen valtio antaa oman virallisen YK:n vammaissopimuksen toimeenpanoa koskevan määräaikaisraporttinsa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle.
YK:n vammaissopimuksen määräykset edellyttävät, että kaikissa vammaisia koskevissa asioissa vammaiset henkilöt otetaan mukaan heitä koskevien asioiden suunnitteluun ja heitä koskevaan päätöksentekoon.
Kun esimerkiksi suunnitellaan ympäristöä, vammaisia pitää kuunnella ja suunnitella ympäristö esteettömäksi, jotta myös vammaiset voivat käyttää sitä.
Yhdenvertaisuus merkitsee sitä, että erilaisia henkilöitä kohdellaan samalla tavalla samanlaisissa olosuhteissa ja tilanteissa. YK:n vammaissopimuksen laaja syrjintäkielto puolestaan tarkoittaa sitä, ettei vammaisia henkilöitä saa kohdella eri tavoin heidän henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia.
Toisinaan kuitenkin voidaan kohdella vammaisia eri tavoin, jos siihen on perusteltuja syitä. Hyvä esimerkki on antaa henkilökohtainen avustaja vaikeavammaisen käyttöön ja avuksi päivittäisiin toimiin. Erilainen kohtelu on siten oikeutettua, vaikka pääosa ihmisistä ei saa henkilökohtaista avustajaa eikä valtaosa sitä tarvitsekaan.
Tarvittaessa yksittäistapauksessa vammaisen henkilön ympäristöä tai tarvikkeita tai palveluja pitää mukauttaa hänelle sopiviksi eli vammaisen ei tarvitse muuttua, vaan muutetaan ympäristöä tai siihen liittyviä laitteita. Näitä toimia kutsutaan kohtuullisiksi mukautuksiksi. Niiden epääminen on katsottu YK:n vammaissopimuksen vastaiseksi syrjinnäksi.
YK:n vammaissopimuksessa määritelty esteettömyys on uusi ihmisoikeus, koska sitä on ehkä pidetty turhankin itsestäänselvyytenä. Vammaiselle henkilölle esteettömyys merkitsee fyysisen ympäristön ja tilojen sekä henkisen että sosiaalisen ympäristön saavutettavuutta ja ennen kaikkea myös palveluiden ja tuotteiden helppokäyttöisyyttä.
Esteettömyys merkitsee samalla erilaisten vuorovaikutukseen ja tiedonsaannin saavutettavuuteen liittyviä asioita.
YK:n vammaissopimuksessa on kirjoitettu omat määräyksensä vammaisista lapsista ja naisista, koska heidän katsotaan olevan erityisen haavoittuvassa asemassa. Tämä tarkoittaa sitä, että vamman lisäksi myös ikä tai sukupuoli saattavat kasvattaa riskiä joutua tilanteisiin, joissa heidän haavoittuvaa asemaansa on mahdollista käyttää kielteisellä tavalla.
Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi hoitotilanteet, joihin vammaiset lapset joutuvat ikätovereitaan useammin. YK:n vammaissopimuksen naisia ja tyttöjä koskevaan säännökseen on kirjoitettu tavoitteeksi voimaantuminen. Voimaantumisella tarkoitetaan henkilön itsetunnon ja itsearvostuksen saavuttamista huolimatta vamman aiheuttamasta toimintarajoitteesta. Lasten oikeuksien sopimus löytyy Unicefin sivuilta.
Vammaisella henkilöllä on oikeus päättää häntä itseään koskevista asioista. Jokainen vammainen henkilö voi tehdä itseään koskevia päätöksiä, vaikka jotkut voivat tarvita siihen tukea.
Käytännössä vammaiselle henkilölle täytyy tarvittaessa myöntää oikeus esimerkiksi henkilökohtaisen avustajaan tai kuljetuspalveluun, jotta hän voi elää omannäköistään elämää. Nämä palvelut eivät ole etuisuuksia. Palveluilla varmistetaan, että vammainen henkilö voi elää yhdenvertaisena muiden kanssa, käydä töissä ja ansaita rahaa sekä osallistua vaikkapa kulttuuritapahtumiin.
Vammaisella henkilöllä tai vammaisjärjestöllä on mahdollisuus tehdä kantelu kansainväliselle YK:n alaiselle komitealle, mikäli kokee joutuneensa vammaisuuden takia ihmisoikeusloukkauksen uhriksi. Kotimaisia oikeusturvakeinoja on myös mahdollista käyttää ihmisoikeusloukkaustilanteessa.
Esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies käsittelee sille tehtyjä kantelukirjelmiä vammaisuuden perusteella tapahtuneesta syrjinnästä tai esteettömyyskysymyksestä. Kyse on vammaisten henkilöiden oikeuksien suojelusta, kuten YK:n vammaissopimus asian ilmaisee.