Valmistuin Invalidiliiton kokemuskouluttajaksi syksyllä 2015. Samaisena koulutusviikonloppuna juhlin 22-vuotissyntymäpäivääni, ja edelleen on vaikea kuvitella hienompaa syntymäpäivälahjaa kuin valmius toimia kokemuskouluttajan tehtävissä.
Tällä hetkellä koulutan opintojeni ohessa. Opiskelen Jyväskylän yliopistossa pääaineenani viestintä ja erityisenä tarkastelukohteena työelämän vuorovaikutus. Tähän asti olen saanut luentopyynnöt mainiosti sovitettua omiin kurssiaikatauluihini korkeakouluopintojen joustavuuden ansiosta.
Olen utelias luonne ja tartun mielelläni uusiin mahdollisuuksiin. Sellaisena tämäkin näyttäytyi, kun aikoinaan hain kokemuskouluttajaksi. Koin, että näin voin omalta osaltani parhaiten vaikuttaa yhteiskuntaan, joka on ennakkoluuloinen mutta janoaa tietoa. Pähkinänkuoressaan tarinani on melko tavallinen: synnyin keskoskaksosena ja vaikea cp-vamma aiheutui hoitovirhettä seuranneesta hapenpuutteesta. Valttikorttinani pidän kuitenkin pyrkimystä olla kokemuskouluttajana yhtäaikaisesti positiivinen, ajatuksia ravisteleva ja rehellinen.
En ole koskaan rajannut aiheita siten, että haluaisin tai en haluaisi käsitellä niitä. Puhun siitä, mikä kuulijoita eniten kiinnostaa. Kaikkein tärkeimpänä pidän avoimuutta: koen tarvetta käydä läpi vaiettujakin aiheita, jotta ne lakkaisivat sellaisia olemasta. Mielelläni keskustelen esim. kohtaamisen tärkeydestä ja sen monista muodoista, esteettömyydestä, sotealan ammattilaisten muuttuvista rooleista matkalla vastasyntyneestä aikuiseksi ja erityislapsen perhesuhteiden dynamiikasta.
Minut tapaa usein pilke silmäkulmassa. Tavoitteenani on vuorovaikutustilanne, jossa on lupa reagoida, pohtia ja kyseenalaistaa.
Pyrin muokkaamaan jokaisen luentoni rungon tilaajatahon toiveiden mukaiseksi.