Tulokset vammaisten henkilöiden kokemasta lähisuhdeväkivallasta ovat karuja

Kaikenikäiset toimintarajoitteiset henkilöt kokivat enemmän lähisuhdeväkivaltaa verrattuna muuhun väestöön. Lähisuhdeväkivalta voi vammaisten ja toimintarajoitteisten henkilöiden kohdalla alkaa jo varhain lapsuudessa. Näin kaltoinkohteluun ja väkivaltaan liittyvä eriarvoisuus lähtee kehittymään jo hyvin nuorella iällä ja altistaa myöhemmälle väkivallalle. Väkivalta voi ulottua moneen elämänvaiheeseen, se voi olla pitkäkestoista ja henkilöt voivat altistua väkivallalle eri ympäristöissä ja eri henkilöiden taholta. Koettu väkivalta voi pahentua ja saada uusia muotoja. Kun henkilö on tottunut tietynlaiseen kohteluun ja väkivallasta tulee henkilölle normalisoitunutta, on väkivallan kyseenalaistaminen ja tunnistaminen vaikeampaa. Väkivaltakierteen katkaisussa ulkopuolinen apu ja tuki on tarpeen. 

Koetun väkivallan muodoissa eroja sukupuolen mukaan 

Toimintarajoitteisilla henkilöillä oli muuta väestöä useammin väkivaltakokemuksia, mutta väkivallan muodot vaihtelivat sukupuolesta riippuen. Pääsääntöisesti vammaiset naiset ja tytöt kokevat vammaisia miehiä ja poikia enemmän väkivaltaa. Näiden erojen tunnistaminen on tärkeää riskien arvioimiseksi sekä avun ja tukimuotojen kohdentamiseksi. 

Jo nelivuotiaiden lasten joukossa toimintarajoitteisiin poikiin kohdistuu muita samanikäisiä lapsia useammin kiusaamista kotona, hoidossa tai vapaa-ajalla.  

Toimintarajoitteiset nuoret kokevat muita nuoria useammin seksuaalista häirintää ja väkivaltaa, fyysisen tai henkisen väkivallan muotoja vanhempiensa tai muiden huolta pitävien aikuisten taholta sekä fyysistä uhkaa ja koulukiusaamista. Eri väkivallan muodot myös kasautuivat toimintarajoitteisilla nuorilla. Toimintarajoitteisilla pojilla oli enemmän fyysistä uhkaa ja koulukiusaamista ja toimintarajoitteiset tytöt taas kokivat enemmän kaikkia muita edellä mainittuja väkivallan muotoja. 

Toimintarajoitteisiin miehiin kohdistui enemmän fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa, ja toimintarajoitteiset naiset kokivat enemmän seksuaalista häirintää tai väkivaltaa. 

Avunsaantiin liittyvät eriarvoisuuden riskit on taklattava 

Yhtenä huomiona tutkimuksesta nousi, että väkivallan kokemukset ovat vähäisempiä henkilöillä, jotka kokivat saavansa riittävästi apua. Työryhmässä pohdittiin, voiko henkilön vamma lisätä perheissä ja parisuhteissa sellaisia kuormittavia tekijöitä, jotka pahimmillaan aktivoivat väkivaltatilanteita. Tällaisten tilanteiden välttämiseksi vammaisten palvelut on turvattava arjen kuormittavuuden vähentämiseksi. 

Avunsaantiin liittyvä eriarvoisuus alkaa kehittyä jo nuorena. Esimerkiksi kouluterveyskyselyn mukaan suuri osa toimintarajoitteisista nuorista koki, että tarvittavaa apua ei ollut saatavilla. Kouluissa ja kouluterveydenhuollossa onkin tärkeää tunnistaa vammaisten lasten ja nuorten haavoittuvuus, ottaa se puheeksi, puuttua matalalla kynnyksellä ja tarvittaessa ohjata eteenpäin. Vammaisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuneesta väkivallasta tulee lisätä tietoisuutta, ja vammaisten lasten ja nuorten kiusaamisen ja syrjinnän ehkäisyyn tulisi kiinnittää erityistä huomiota varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Tutkimuksen toimenpide-ehdotuksissa nostettiinkin esille, kuinka väkivallan tunnistamisen, omien rajojen ja turvataitojen opettaminen vammaisille henkilöille tulee varmistaa saavutettavien materiaalien avulla lapsuudesta aikuisuuteen. 

Sosiaali- ja terveyspalvelujen ammattilaisille sekä varhaiskasvatuksen ja opetuksen ammattilaisille, pelastus- ja turvallisuusviranomaisille tulisi järjestää koulutusta liittyen vammaisten henkilöiden kokeman väkivallan tunnistamiseen ja sen erityispiirteisiin. 

Vammaisen henkilön voi olla konkreettisesti vaikeampi päästä pois väkivallan piiristä: vamma voi estää pakenemisen, koti tai sen ympäristö voi olla esteellinen tai vammainen henkilö tarvitsisi toisen henkilön apua, mutta lähellä oleva henkilö voi olla juuri se väkivallan tekijä. Tämän takia ulkopuolisen tuen merkitys korostuu ja väkivallan kokemukset tulee ottaa puheeksi vammaisen henkilön kanssa turvallisessa ympäristössä huomioiden, että tekijä voi olla myös vammaisen henkilön omainen, läheinen tai avustaja. 

Vammaisia henkilöitä tulee kuunnella herkällä korvalla 

Tutkimuksen mukaan vammaiset henkilöt olivat kohdanneet haasteita kuulluksi tulemisessa. Vamma tai sairaus on voinut aiheuttaa kommunikoinnin haasteita, ja tällöin vammaisen henkilön sijaan on kuunneltu muita – jopa väkivallan tekijää. Vammaisilla henkilöillä voi olla myös aiempia ikäviä kokemuksia byrokratian rattaissa ja viranomaisten kanssa, joten asioista on vaikea kertoa. Viranomaisten tulee kuitenkin huomioida, että vammainen henkilö on usein erityisen haavoittuvassa asemassa ja väkivallan tekijänä on usein hänelle läheinen henkilö. Esimerkiksi turvallisuus- ja pelastusalan viranomaisten tulee reagoida väkivaltailmoitukseen aina vakavasti.   

Väkivallan ennaltaehkäisyn ja avunsaannin varmistamiseksi pitää kiinnittää huomiota eteenpäin ohjaamisen, jotta auttamisprosessi ei katkea. Tätä varten eri viranomaistahoilla kuten vammaispalveluilla pitää olla selkeät toimintaohjeet väkivaltaan puuttumiseksi. Nämä asiat pitää ottaa huomioon, kun esimerkiksi hyvinvointialueille suunnitellaan väkivallan ehkäisytoimenpiteitä. Erityisesti pitää pohtia prosessia sen selvittämiseksi, mistä väkivaltatilanteessa saa apua, miten asiakas ohjataan avun piiriin sekä keinoja, joilla avun ja tuen jatkuvuus varmistetaan.  

Tarvittavien palvelujen osalta saatavuus, saavutettavuus ja esteettömyys ratkaisevat. Avunhakuväylien kuten 112:n, Nollalinjan sekä kuntien ja hyvinvointialueiden kriisipalvelujen tulee olla saatavilla eri tavoin kommunikoiville. On tärkeää varmistaa turvakotien esteettömyys ja saavutettavuus. Tarpeellisten palvelujen, kuten vammaispalvelujen, saanti tulee turvata myös turvakodissa olemisen aikana. 

Useampi haastateltava oli löytänyt avun järjestön tai seurakunnan kautta. Julkisen sektorin avun saavutettavuudessa kerrottiin olevan ongelmia. 

Lisätietoja:

STM:n uutinen: Väkivallan tekijä on lähes aina vammaiselle henkilölle tuttu tai läheinen ihminen

Valtioneuvoston julkaisu: Vammaisten henkilöiden kokeman lähisuhdeväkivallan yleisyys ja palvelujen saatavuus : Määrällinen ja laadullinen tarkastelu

STM:n Julkari: Huomioi toimintarajoitteiset lapset ja nuoret hyvinvointikertomuksessa

STM:n Julkari: Asiakasesite, jota voi jakaa apua tarvitseville vammaisille henkilöille 

STM:n Julkari: THL:n Tiedä ja Toimi -kortti ammattilaisille: Vammaiset henkilöt ja turvakotipalvelut 

STM:n Julkari: Personer med funktionsnedsättning som offer för våld i nära relationer 

STM:n Julkari: Persons with disabilities as victims of domestic violence 

STM:n Julkari: Uskalla olla, uskalla puhua - vammainen nainen ja väkivalta opas