Jalankulkuväylä, suojatie ja tilapäinen liikennejärjestely

Kulkuväylät

Eri käyttäjäryhmien vaatimukset täytyy huomioida jalankulkuväylien suunnittelussa. Jalankulkuväyliä ovat jalkakäytävät, kävelykadut ja aukiot. Toiminnot pitää sijoittaa selkeästi, johdonmukaisesti ja helposti hahmotettavasti. Myös eri toimintojen alueet on voitava helposti erottaa toisistaan.

Kulkuväylien pintamateriaali

Kulkuväylien ja niiden pintojen pitää olla kovia, tasaisia ja märkänäkin luistamattomia. Kulkuväylä on epätasainen, kun sen poikkeamat ovat yli 5 mm. Jos kulkuväylässä on yli 20 mm leveitä ja syviä halkeamia tai muuta epätasaisuutta, puhutaan kulkuväylän huomattavasta epätasaisuudesta.

Sopivia pintamateriaaleja ovat asfaltti, betoni ja graniittilaatat, joiden väliset raot ovat korkeintaan 5 mm leveitä. Kivituhkalla on mahdollista saada aikaan melko kova pinta kulkuväylään. Sen sijaan nupu-, mukula- ja noppakivet eivät sovellu kulkuväylien pinnoitteiksi. Ne sopivat informoimaan näkövammaista kulkuväylässä olevista muutoksista ja tasoeroista.

Varoitusalueilla, jotka erottuvat muusta pintamateriaalista tummuuskontrastina, kerrotaan korkeuseroista sekä suojateilla ja pysäkeillä ajoradan reunasta. Opaslaatoilla (huomiolaatat ja suuntalaatat) halutaan ohjata näkövammainen henkilö oikeaan paikkaan. Huomiolaattojen tehtävänä on kertoa suunnanmuutoksesta kulkureitin risteyskohdissa. Suuntalaatat ohjaavat haluttuun paikkaan.  

Ajoradan viereen suositellaan jalkakäytävään vähintään 500 mm leveää erotteluraitaa. Jalkakäytävän ja pyörätien välinen erotteluraita on 200–500 mm leveä. Erotteluraitojen, opaslaattojen ja varoitusalueiden on erottuttava värikontrastilla muusta päällysteestä.

Kulkuväylien turhia suunnanmuutoksia pitää välttää. Jos muutoskohtia on, ne merkitään selkeästi. Jalankulkuväylät valaistaan tasaisesti ja riittävän voimakkaasti, mutta häikäisemättömästi.

Kulkuväylän vapaa leveys, vapaa korkeus ja kaltevuudet

Kulkuväylän vapaan leveyden pitää olla

• vähintään 1500 mm, jolloin avustajan ja opaskoiran kanssa liikkuminen on mahdollista.
• vähintään 1800 mm, jolloin kaksi pyörätuolia voi ohittaa toisensa.
• vähintään 2300 mm, jolloin koneellinen kunnossapito on mahdollista.

Kulkuväylien vapaan korkeuden pitää olla

• vähintään 2200 mm
• mutta rakennuksen, tai sen osan ali kulkevan väylän korkeudeksi suositellaan vähintään 3000 mm.

Kulkuväylällä saa olla

• sivukaltevuutta korkeintaan 3 % (esteettömyyden erikoistasolla 2 %)
• pituuskaltevuutta korkeintaan 8 % ( esteettömyyden erikoistasolla 5 %).

Sivukaltevuus hankaloittaa pyörätuolin tai rollaattorin käyttämistä ja näkövammaisen tasapainon hallintaa. Pitkään jatkuva suuri pituuskaltevuus on raskas varsinkin pyörällisen apuvälineen käyttäjälle, jos välitasanteita ei ole. Välitasanteiden lisäksi tarvitaan käsijohteet, jos nousu on jyrkkä (pituuskaltevuus yli 8%).

Kulkuväylien turvallisuus

Kulkuväylillä ei saa olla putoamis-, törmäys- tai takertumisvaaraa aiheuttavia esteitä. Erityisen ongelmallisia ovat sellaiset esteet, joita näkövammainen ei voi havaita valkoisen kepin avulla. Tällaisia ovat esimerkiksi ylhäältä ja sivusta kulkuväylälle ulottuvat opasteet, kasvillisuus, rakennusten ulokkeet ja valaisimet.

Kiinteiden esteiden pitää sijaita kulkuväylien ulkopuolelle. Esteiksi luetaan myös jalkakäytäville sijoitetut info- ja mainostaulut, valaisinpylväät sekä pollarit ja muut ajoesteet.

Jos esteen on sijaittava kulkuväylällä, sen pitäisi olla merkittynä kulkuväylän pintamateriaalista poikkeavalla vyöhykkeellä, esimerkiksi nupukivivyöhykkeellä. 

Kulkuväylien valaistus

Kulkuväylät pitää valaista riittävästi ja tasaisesti. Valaisinpylväiden täytyy sijaita samalla puolella kulkuväylää ja noin metrin etäisyydellä kulkuväylän reunasta. Pimeitä katvealueita ei saa muodostua. Valaistuksen on korostettava kulkuväylän muutoksia, tasoeroja ja informatiivisia kontrastivaikutuksia. 

• Suositeltava ulkovalaistusvoimakkuus kulkuväylillä on 10 lx.
• Portaissa, luiskissa ja risteyskohdissa 20–50 lx.
   

Lisätietoja

Esteettömän ympäristön suunnitteluohjekortti 1/8 Suojatiet ja jalkakäytävät
Esteettömän ympäristön suunnitteluohjekortti 2/8 Kävelykadut ja aukiot

Jalankulkuväylän kalusteet

Kävelykadulle tai aukiolle sijoitettavien kalusteiden pitää olla esteettömiä. Kalusteet sijoitetaan kulkuväylien ulkopuolelle ja varmistetaan, että niihin on esteetön pääsy esimerkiksi pyörätuolilla.

• Toiseen päähän penkkiä varataan vähintään 900 mm leveä tila.
• Penkin keskiosaan voidaan sijoittaa käsituki.
• Penkeissä ja tuoleissa on hyvä olla vaihtelevia istuinkorkeuksia.

Kalusteet eivät saa aiheuttaa törmäys- tai muuta vaaraa käyttäjilleen.

Lisätietoa
Esteettömän ympäristön suunnitteluohjekortti 5/8 Puistokäytävät ja levähdyspaikat

Suojatie

Suojateiden liikennejärjestelyissä ja rakenteissa huomioidaan eri käyttäjien tarpeet.

On suositeltavaa, että jalankulku ja pyöräily erotetaan omiksi kulkuväylikseen. Kulkuväylät erotetaan käyttämällä erotteluraitaa, joka voidaan muodostaa kulkuväylän pintaan väri- tai materiaalikontrastia hyödyntämällä. Maalattu raita ei kuitenkaan ole toimiva ratkaisu, sillä näkövammainen henkilö ei voi sitä havaita. 

Saavuttaessa jalankulkuväylältä suojatielle pituuskaltevuutta voi olla korkeintaan 5 %, jotta pyörätuolin käyttäjän ei tarvitse estää pyörätuolia valumasta ajoradalle.

Suojatiemerkki- ja painonappipylväät sijoitetaan lähelle suojatietä. Lähellä sijaitsevat suojatiemerkit auttavat näkövammaista henkilöä hahmottamaan suojatien alkamiskohdan.

• Suojatiemerkki pitää sijoittaa heti suojatiemerkinnän reunaan, enintään 500 mm:n etäisyydelle ajoradan reunasta.
• Painonapin on hyvä sijaita enintään 300 mm:n päässä suojatiestä ja olla 900–1100 mm:n korkeudella maasta.

Painonappipylvästä pitää pystyä käyttämään pyörätuolissa istuen talvellakin. Painonappia painettaessa pitäisi kuulua merkkiääni ja syttyä valo. Jalankulkijan merkkiääni liikennevaloissa helpottaa näkövammaisen tienylitystä.

Suojatien läheisyydessä ei saa olla muita voimakkaasti kuvioituja alueita, jotta näkövammaiselle ei synny väärinkäsityksiä.

Suojatien reunatuki ja luiskareunatuki

Suojatien reunatuen tehtävänä on erottaa jalankulkuväylä ajoradasta. Se suunnitellaan ja toteutetaan niin, että se toimii näkövammaisille riittävästi ajoradasta kertovana merkkinä sekä kohtisuoran suunnan ohjaajana. Puuttuva tai kaareutuva reunatuki aiheuttaa näkövammaiselle vaaran ajautua tahattomasti ajoväylälle ja joutua hengenvaaran.

Suojatien reunatuen täytyy mahdollistaa liikkuminen sekä näkövammaiselle että liikkumisesteiselle henkilölle. Näkövammainen tarvitsee kohtisuoraan ylityssuuntaan nähden asetetun pystysuoran reunatuen, kun taas liikkumisesteisiä auttaa madallettu reunatuki.

Luiskareunatuki palvelee sekä näkövammaista että liikkumisesteisiä, sillä siinä olevan selkeän viisteen ansiosta monet näkövammaiset pystyvät tunnistamaan sen. 

• Suositeltava vähimmäisleveys luiskareunatuelle on 2500 mm, jolloin on mahdollista huolehtia koneellisesta kunnossapidosta.
• Luiskareunatuki saa nousta 150 mm:n matkalla 40 mm.

Luiskareunatuesta hyötyvät myös esimerkiksi pyöräilijät.

Jos luiskareunatukea ei ole mahdollista käyttää, pitää käyttää pystysuoraa reunatukea. 

• Pystysuoran reunatuen korkeudeksi on määritelty 30 mm.

Täysin madallettu reunatuki ei palvele hyvin näkövammaisia, jotka eivät pysty tunnistamaan alle 30 mm tasoeroa valkoisella kepillä. Tällöin vaarana on näkövammaisen henkilön ajautuminen ajoradalle. 30 mm korkea reunatuki on kuitenkin mahdollista ylittää pyörätuolilla. 

Suojatien keskisaareke

Suojatien keskisaarekkeen pitää olla korotettu. Korottamaton keskisaareke aiheuttaa vaaratilanteen näkövammaiselle henkilölle, joka ei pysty tunnistamaan kohtaa, jossa pysähtyä odottamaan kadun ylitystä. 

• Keskisaarekkeen syvyyden pitää olla vähintään 2500 mm, jotta siihen mahtuu sähköpyörätuolilla ja lastenrattaiden kanssa.
• Leveyttä keskisaarekkeen jalankulkuväylällä on oltava myös vähintään 2500 mm.

Keskisaarekkeen syvyyden mittaan ei voi sisällyttää luiskareunatukea, mutta pystysuoran reunatuen voi.

Helsingin kaupungin Helsinki kaikille -sivustolla on, SuRaKu-ohjekorttien lisäksi, yksityiskohtaisempia pdf-ohjepaketteja muun muassa suojateihin liittyvien elementtien, kuten painonappien ja suojatiemerkintöjen esteettömyyskriteereistä. 

Lisätietoa
Esteettömän ympäristön suunnitteluohjekortti 1/8 Suojatiet ja jalkakäytävät

Helsinki Kaikille - Esteettömän rakentamisen ohjeet

Tilapäinen liikennejärjestely

Työmaan käynnistyessä on ensimmäisenä huolehdittava kevyenliikenteen ohjauksesta ja työmaan suojaamisesta. Toimiva valaistus on riittävän voimakas, tasainen ja häikäisemätön.

Tilapäiset liikennejärjestelyt ovat luvanvaraista toimintaa, jonka valvonta kuuluu kunnalle.

Työmaan suojaus

Kun työmaan tarvikkeet, kuten koneet ja materiaalit saapuvat, pitää välittömästi pystyttää sulkukaiteet. Toimintojen on pysyttävä aitauksen sisäpuolella koko työmaan ajan, jotta törmäysvaaraa tai kulkuestettä ei muodostu.

Työmaa on suojattava aina rippuumatta sen kestosta, koosta tai sijainnista.

Sulkupuomin

• alapienan on oltava 0,1 m korkeudella 
• yläpienan on oltava 0,9 m korkeudella kulkuväylän pinnasta.

Kun tasoero on yli 0,5 m, tarvitaan työmaalla aina kaide, ja sen korkeus määräytyy putoamiskorkeuden mukaan. Kaide on kuitenkin tarpeellinen myös matalammissa tasoeroissa, joissa näkövammainen voi joutua kompastus- tai putoamisvaaraan.

Kaiteen

• alapiena 0,1 m korkeudelle
• ja yläpiena sijoitetaan kulkuväylän pinnasta 0,9 m korkeudelle.

Jos tasoero on yli 0,7 m, tarvitaan aitaan ja kaiteeseen suojaosuus, joka estää niiden läpi putoamisen.

Tilapäisten liikennejärjestelyiden käsijohteita koskevat pääsääntöisesti samat esteettömyyden kriteerit kuin luiskissa ja portaissa olevia käsijohteita. Ainoana poikkeuksena on, että käsijohde asennetaan vain yhdelle korkeudelle. Jos käytössä on luiskia, käsijohde sijoitetaan luiskan molemmin puolin 0,9 m korkeudelle jatkuen molemmista päistä 0,3 m luiskan yli. Lisäksi käsijohteen pitää olla helposti seurattava ja yhtenäinen, olla irti seinästä vähintään 45 mm ja läpimitaltaan 30–40 mm.

Tilapäisten liikennejärjestelyiden yhteydessä käytettävät luiskat ja kulkusillat eivät saa aiheuttaa törmäys-, kaatumis- tai kompatumisvaaraa. Kulkusillat ja luiskat rakennetaan niin, että ne ovat yli 1,2 m leveitä ja kantavat 250 kg. Luiskia koskevien normaalien kaltevuuskriteerien lisäksi sillassa ja luiskassa pitää olla 50 mm korkea suojareuna molemmin puolin. 

Tilapäisiä kulkuväyliä koskevat samat esteettömyyden kriteerit kuin muitakin kulkuväyliä.

Kevyenliikenteen opastus

Tärkeää on, että jalankulkija ei missään tilanteessa joudu kulkemaan ajoneuvoliikenteen kanssa samalla kulkuväylällä ohittaessaan työmaata. Liikennejärjestelyiden pitää myös olla aina ajan tasalla työmaan lopettamiseen asti.

Tilapäisten liikenneratkaisujen toimivuuden kannalta on tärkeää tiedottaa muuttuneista järjestelyistä. Tiedotteissa täytyy ilmoittaa, miten jalankulku on ohjattu. Näin autetaan erityisesti näkövammaisia suunnistautumaan ja pyörätuolin käyttäjiä suunnittelemaan kulkureittejä.

Työmaan opasteiden pitää olla helposti luettavissa.

• Opasteet sijoitetaan 1400–1600 mm korkeudelle.
• Työmaataulujen tekstien kirjasinkoko on 30–45 mm, jos taulua pääsee lukemaan sen viereen.
• Jos opastetta on luettava kauempaa (1–3 m), täytyy käyttää kirjasinkokoa 80–100 mm.
• Opasteissa käytetään keltaista pohjaa, jonka päällä on mustalla tekstiä tai kuvasymboleja.

Opastuksen pitää olla johdonmukainen, selkeä ja se ei saa aiheuttaa näköestettä tai törmäysvaaraa.

Lisätietoa
Esteettömän ympäristön suunnitteluohjekortti 8/8 Tilapäiset liikennejärjestelyt