Uusi vammaispalvelulaki tulee voimaan 1.10.2023

Vammaispalvelulakiuudistusta on tehty pitkään. Invalidiliitto on ollut asian äärellä koko monta vaalikautta kestäneen prosessin ajan: olemme osallistuneet vastuuministeriön työryhmätyöhön, kommentoineet luonnoksia, tehneet pykäläehdotuksia, perehtyneet uusiin tekstiversioihin ja käyneet suuren määrän keskusteluja kantojen hiomiseksi. On tavattu vastuuministerit, palaveerattu muiden vammaisjärjestöjen kanssa, käyty vuoropuhelua sidosryhmien kanssa ja kontaktoitu kansanedustajia.  

Invalidiliiton ydinviesti lainvalmistelijoille on jo pitkään ollut, että jokaisella vammaisella henkilöllä on oltava yhdenvertainen oikeus yksilöllisten tarpeidensa mukaisiin palveluihin. Invalidiliitto on muistuttanut, että eri tarpeisiin tulee olla eri palvelut. YK:n vammaissopimuksen artikla 19 (Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä) edellyttää, että valikoima yhteiskunnan tukipalveluita varmistetaan. 

Pitkä prosessi 

Vaalikauden alussa käynnistyi ns. osallisuustyöryhmän työ, jossa Invalidiliittokin oli edustettuna. Ryhmä valmisteli muutamia asiakasprosessipykäliä lakiesitystä varten. Sitten iskikin päälle pandemia, joka sitoi sosiaali- ja terveysministeriön resursseja huomattavan paljon.

Vammaispalvelulakiluonnos saatiin lausuntokierrokselle vasta keväällä 2022. Silloin Invalidiliitto arvioi, että ”sekä pykälissä että perusteluissa on vielä aika paljon työstettävää. Lain on oltava niin selkeä, että sen toimeenpano ja soveltaminen ei aiheuta tulkinnanvaraisia tilanteita. Jotta vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus toteutuisi aidosti eri puolilla Suomea ja jokainen saisi tarvitsemansa palvelut, tarvitaan sekä riittävästi resursseja että selkeästi muotoiltu laki.” 

Hallituksen esitys vedettiin pois valtioneuvoston asialistalta useita kertoja, ennen kuin se syyskuun lopulla annettiin eduskunnalle. Eduskunnankin päässä kului aikaa, ennen kuin esitys saatiin lähetekeskusteluun lokakuun alkupuolella. Ruuhka jatkui valiokunnassa, jossa vammaispalvelulakiin liittyviä kuulemisia ei saatu heti käyntiin, kun asiantuntijasuunnitelman hyväksyminen vei pitkään. Invalidiliitto oli kuultavana vasta marraskuun alkupuolella.

Tässä vaiheessa Invalidiliitto piti edelleen tärkeänä, että laki saatetaan voimaan: hyötyjä oli nähtävissä enemmän kuin haittoja. ”Mutta jos hallituksen esitys toteutuu sellaisenaan, ilman että eduskunta sitä muokkaa, luvassa on valitettavan sekavaa toimeenpanoa liian vähillä resursseilla”, kirjoitettiin liiton verkkosivuilla.

Vammaispalvelulakiuudistusta koskeva hallituksen esitys jumiutui marraskuun lopulla valiokuntavaiheeseen ja aikataulumuutoksia tehtiin, jotta käsittely saattoi jatkua huolimatta siitä, että lain piti alun perin tulla voimaan vuodenvaihteessa.

Käännekohta

Tammikuussa 2023 eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta julkisti mietintöluonnoksensa ja lähetti sen perustuslakivaliokuntaan, jotta siellä voitaisiin arvioida, toteutuvatko heidän linjaamansa asiat. Mietintöluonnosta luettiin tarkasti myös Invalidiliitossa, joka arvioi tekstimuotoilujen heikentävän vammaisten henkilöiden keskinäistä yhdenvertaisuutta, ja liiton suhtautuminen lakiuudistuksen voimaansaattamiseen muuttui kriittiseksi.

Liiton verkkosivuilla arvioitiin, että ”vammaisuus näyttäytyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnoksessa vielä lakiesitystäkin painokkaammin kognitiivisena ilmiönä, jossa kaikki vammaiset ihmiset nähdään tuen kohteina ja objekteina. Invalidiliitto ei voi hyväksyä suuntausta, jonka mukaan vammaispoliittinen paradigma muuttuisi nykyisestä sosiaalisesta määritelmästä.” 

Varsinainen mietintö julkistettiin helmikuun puolivälissä. Se vei Invalidiliiton mielestä tilannetta entistä epätasapainoisempaan suuntaan. Mietintöön kirjattiin esimerkiksi vain autisteille ja kehitysvammaisille oikeus elämänmittaisiin palveluihin ilman hankintalain mukaista kilpailuttamista. Uusi pykäläkin laadittiin kehitysvammaisten työtoimintaa koskien. Näiden kirjausten kritisoimisessa ei tietenkään ole Invalidiliiton taholta kysymys siitä, että vastustaisimme näihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden oikeutta palveluihin, vaan siitä, että nämä valiokunnan toimesta tehdyt merkinnät asettavat tietyt vammaryhmät epäyhdenvertaiseen asemaan suhteessa toisiinsa.

Näiden esimerkinomaisten kirjausten lisäksi laki sisältää useita eri vammaryhmiin ja niiden tarpeisiin liittyviä epätasapainoisia oikeuksia (esim. liikkumisen tuen määrä ja matkoja koskevat maksut). Kahden lain yhteensovittamisesta seuraa tarve luoda uudenlaista palveluvalikoimaa, mutta sen ei tulisi tapahtua muiden vammaispalveluiden kustannuksella, kuten nyt näyttäisi käyvän. Erityisen ongelmallista tämä on puuttuvien resurssien takia. Edellä mainitut kirjaukset syntyivät eduskuntakäsittelyssä, eikä niihin ole tehty kustannus- eikä perusoikeudellisia vaikutusarviointeja.

Aika nopeasti syntyi laajempi näkemys, että vielä kerran vedotaan kansanedustajiin lain hylkäämisen puolesta. Eduskunnan toimintalogiikkaa tunteville oli toki selvää, että valiokuntien yksimieliset käsittelyt tarkoittavat sitä, että lain kaataminen oli käytännössä mahdoton tehtävä. Järjestöjä kuitenkin kokoontui aiheen äärelle ja yhteinen vetoomus tehtiin.

Toista mieltä olevatkin havahtuivat tekemään oman kannanottonsa.

”Toivon, että tämä jakolinja ei jää järjestöjen välille syväksi railoksi, vaan yhteistyötä voidaan käynnistää uudelleen, vaikka tässä asiassa näkemykset erosivatkin. Meillä on useita yhteisiäkin tavoitteita, jotka liittynevät esimerkiksi lain seurantaan sekä rahoituksen riittävyyden varmistamiseen. Invalidiliitto haluaa ilman muuta tehdä laajasti yhteistyötä vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumiseksi”, sanoo Invalidiliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Laura Andersson.  

Katse eteenpäin

Laki siis hyväksyttiin ja nyt on mietittävä seuraavia toimenpiteitä. Järjestöt ovat vaatineet lakiin seurantaa, mutta se valitettavasti lukee vain valiokunnan lausumassa – tarvitaan järjestöjen aktiivista vaikuttamistyötä jatkossakin, jotta seuranta saadaan varmasti käyntiin. YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisesti seurannassa on huomioitava vammaiset henkilöt ja heidän järjestönsä. Ei siis riitä, että kysytään hyvinvointialueen virkamiehiltä, miten lain soveltaminen sujuu. Seurannasta nouseviin havaintoihin pitää reagoida ripeästi. Seurannan lisäksi järjestöjen kannattaa pitää ääntä rahoituksesta. Hienot palvelupykälät lakitekstissä eivät auta, jos rahaa palvelujen toteuttamiseen ei ole.

Lain soveltaminen tulee olemaan haasteellista hyvinvointialueiden sosiaalityöntekijöille, arvelee Invalidiliiton lakimies Henrik Gustafsson. ”Sosiaalityöntekijän on hallittava useita oikeuslähteitä ja epäselväksi arvioituja tekstikokonaisuuksia päätöksiä tehdessä. Joistain palveluista ei ole vielä mitenkään voinut muotoutua oikeuskäytäntöä, joten ollaan todellakin uuden edessä.”

”Vaikka lakia voi syystä kritisoida, on siellä myönteisiäkin asioita”, toteaa Invalidiliiton lakimies Elina Nieminen. ”Liikkumisen tuen palveluita on monipuolistettu ja niiden käyttöalaa on laajennettu. Myös henkilökohtaisen avun työnantajamallia on vahvistettu. Kuitenkaan ongelmaa lasten henkilökohtaisen avun tai edunvalvonnassa olevien vammaisten henkilöiden kohdalla ei ole ratkaistu, vaan päinvastoin vaikeutettu. Laissa on peräti 12 subjektiivista oikeutta, mutta ne on kirjattu saamisedellytysten osalta epämääräisesti, kuten myös vammaisuuden määritelmä. Näin ollen epävarmuus siitä, kuka saa palveluita ja miten paljon, kasvaa. On todennäköistä, että resurssivajeen takia palveluita joudutaan hakemaan oikeusprosessien kautta. Emme voi enää nojautua vakiintuneeseen vanhaan oikeuskäytäntöön.”

On päivänselvää, että lain korjaussarjalle on tarvetta ja seurannasta saatava informaatio varmasti vahvistaa tätä näkemystä aikanaan. Soveltamisohjeisiin on pyrittävä vaikuttamaan ja hallitusohjelmakirjaukselle on jälleen tilausta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/StVM_52+2022.aspx

Sosiaali- ja terveysministeriö: https://stm.fi/vammaispalvelulaki  

THL: Vammaispalvelujen käsikirja

Invalidiliitto: https://www.invalidiliitto.fi/invalidiliitto/yhteiskunnallinen-vaikuttaminen/vammaispalvelulain-uudistaminen