Nainen pyörätuolissa metroasemalla avustajakoiran kanssa. Kuvituskuva.
Vammaisten ihmisten liikkumisen perustana on esteetön julkinen liikenne. Liikkumisen tuen myöntämisen edellytys on, että vammainen henkilö ei pysty itsenäisesti käyttämään julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Itsenäisen joukkoliikenteen käyttämisen esteenä voivat olla fyysiset, kognitiiviset, psyykkiset, sosiaaliset tai aisteihin liittyvät toimintarajoitteet.

Hyvinvointialueilla on velvollisuus vammaispalvelulain perusteella järjestää kustannuksiltaan kohtuullinen liikkumisen tuki.  Arvioitaessa liikkumisen tuen kohtuullisuutta tulee arvioitavaksi mm.  yksilöllinen liikkumisen tarve, peruste, matkojen määrä ja millä alueella paikkakunnan tai alueen asukkaat yleensä asioivat ja liikkuvat. 

Liikkumisen tuen palveluja voi hakea tavanomaisiin elämän matkoihin ja tarpeen edellyttämä määrä työ- ja opiskelumatkoihin. 

Liikkumisen tuen hakeminen ja toteuttamistavat 

Hyvinvointialueet myöntävät liikkumisen tuen asiakkaan hakemuksen perusteella. Laki mahdollistaa useamman toteuttamistavan. Liikkumisen tuki on subjektiivinen oikeus vammaiselle ihmiselle, mutta subjektiivinen oikeus ei koske palvelun toteuttamistapaa.  

Erilaisia liikkumisen tuen toteutumistapoja:  

  • kuljetuspalveluna 

  • henkilökohtaisella avulla 

  • saattajan avulla 

  • antamalla taloudellisena tukena henkilön käyttöön auto tai muu hänelle soveltuva kulkuneuvo 

  • myöntämällä auton tai muun kulkuneuvon hankintaan taloudellista tukea tai 

  • muulla soveltuvalla tavalla. 

Hyvinvointialueilla tulee olla käytössään toteuttamistapoina ainakin kuljetuspalvelu mahdollisen saattajan avun tai tuen turvin sekä henkilökohtainen apu. Yksilölliset tarpeet tulee huomioida toteuttamistapaa määriteltäessä. 

Tarkempaa tietoa THL:n Vammaispalvelujen käsikirjan kohdasta Liikkumisen tuki