Henkilökohtaisen avun ideologia ja voimavaraedellytys kiinnostivat verkkokeskustelussa

Keskustelua luotsasivat Invalidiliiton lakimies Elina Nieminen ja yhteiskuntasuhdejohtaja Laura Andersson, jotka avasivat henkilökohtaisen avun ideologiaan perustuvia Invalidiliiton kantoja.

Henkilökohtaisen avun ideologia voimavaraedellytyksen perustana

Niemisen mukaan vaikeavammaisten ihmisten itsenäisyydellä on hyvin lyhyt historia. Sen alkujuuret ovat 70-luvulla Amerikasta Suomeen rantautuneessa Itsenäisen elämän -liikkeessä. Se sai suomalaiset vaikeavammaiset opiskelijat heräämään ajatukseen siitä, että myös heillä oli oikeus työllistyä ja elää itsenäisesti henkilökohtaisen avun turvin. 

Vaikeavammaisten henkilöiden itsenäisyys saavutettiin Suomessa todellisuudessa kuitenkin vasta vuonna 2009, jolloin henkilökohtainen apu saatiin vammaisjärjestöjen vahvalla yhtenäisellä taistelulla subjektiiviseksi oikeudeksi. Avunsaajien määrä nousi muutamista tuhansista noin 28 000:een. Se on tärkein palvelu niille vaikeavammaisille, jotka kykenevät itsenäisesti tai tuetusti määrittelemään omia avun tarpeitaan.  

– Onkin tärkeää säilyttää palvelu vaikeavammaisen ihmisen kontrollissa, jottei itsenäisyys oman elämän määräysvaltaan ja valintoihin murene, Nieminen summaa.

Ketään ei saa jättää vammaispalveluiden ulkopuolelle – tarvitaan yksilöllisiä, itsemääräämisoikeutta turvaavia palveluja

Andersson puolestaan korosti, että jokaisella vammaisella henkilöllä tulee olla oikeus hänelle sopiviin palveluihin, jotka turvaavat itsemääräämisoikeutta ja omia valintoja.  

– Koska vammoja ja tarpeita on erilaisia, tarvitaan monenlaisia palveluita. Invalidiliitto on korostanut myös uutta vammaispalvelulakia valmisteltaessa, että tarvitaan uudenlaista palvelumuotoilua, jotta jokainen saa juuri itselleen sopivia palveluita, hän muistuttaa.  

YK:n 2017 antamaan yleiskommenttiin vammaissopimuksesta nro 5, ”Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteiskunnassa”, on kirjattu henkilökohtaisen avun tunnusmerkistö siitä, millä tavoin palvelu eroaa muista itsenäisen elämän ja osallisuuden palveluista.  

– Vammaisella henkilöllä tulee olla mahdollisuus räätälöidä oma palvelunsa, toisin sanoen määritellä palvelu ja päättää kuka, mitä, missä, milloin ja millä tavoin palvelu tuotetaan hänelle sekä neuvoa ja ohjata palveluntuottajaa. Tätä tarkoittaa yleiskommentissa edellytetty tunnusmerkistö "person directed” ja ”user led", Nieminen toteaa.

Vammaispalvelulakiesitys kaipaa vielä paljon hiomista

Henkilökohtaisen avun palvelun lisäksi vammaispalvelulainsäädännön uudistus yhdessä soteuudistuksen kanssa herätti keskustelua. Osallistujat pelkäsivät palveluiden heikentymistä. Anderssonin mukaan pelko ei ole aiheeton.  

– Toiveena on, että uusi laki olisi niin selkeä, että sen toimeenpano ja soveltaminen hyvinvointialueilla olisi helpompaa. Ennusmerkit ovat kuitenkin huonot. Esillä ollut lakiluonnos kaipaa vielä todella paljon parantamista ennen kuin se on hyödyksi ja avuksi vammaisille ihmisille. Toisaalta reilut parikymmentä hyvinvointialuetta voivat kyllä osaltaan yhdenvertaistaa linjauksia verrattuna useiden satojen kuntien virkamiesten erilaisiin päätöksiin, hän pohtii. 

Ajankohtaista vammaispolitiikassa -verkkokeskusteluissa käsitellään ajankohtaisia, vammaisten ihmisten arkeen liittyviä aiheita. Invalidiliiton tavoitteena on lisätä vuoropuhelua jäsenistön ja muiden vammaispolitiikasta kiinnostuneiden tahojen kanssa. Tilaisuuksia jatketaan syksyllä. Teemaehdotuksia otetaan mielellään vastaan ja niitä voi lähettää koulutussuunnittelija Auli Tynkkyselle.