Ongelma ei kuitenkaan kosketa yksin tätä työtä. Se on osa laajempaa työmarkkinoiden monimuotoisuuteen ja muutokseen liittyvää kysymystä, josta ei tule unohtaa muita työehtoja ja kilpailukykyistä palkkausta.
Henkilökohtaisen avustajan työnantajana voi olla yksityinen henkilö, eli vaikeavammainen ihminen itse, mutta yhä useammin työnantajana toimii ulkopuolinen yritys. Henkilökohtaisen avustajan työ työllistää useita, jotka tekevät työtä opiskelun tai muun toimen ohella. Työsuhteen edellytys on usein joustavuus työajoissa, vaikka työnantajan tarve apuun on jatkuva tai säännöllinen. Ansiot koostuvat usein myös muista tuloista tai tuista, jotka rajoittavat työn tekoa.
Vuosilomiin kuuluvan kesäloman ansaintakynnys on alhainen. Työntekijän on tehtävä kuukaudessa vähintään 14 vuorokautena töitä tai vaihtoehtoisesti 35 tuntia töitä, jotta oikeus vuosilomaan eli kesälomaan, syntyy. Jos töitä tehdään tätä vähemmän, työntekijälle syntyy oikeus vapaaseen, jonka ajalta maksetaan lainmukainen korvaus.
On hyvä muistaa, että työehdot vaikuttavat suoraan myös alle 20 000 vaikeavammaisen ihmisen arjen kulkuun ja pärjäämiseen. Kyse ei ole ylimääräisen edun saamisesta, vaan turvasta yhdenvertaiseen arvokkaaseen elämään vaikeasta vammasta huolimatta. Useat vaikeavammaiset työnantajat hoitavat moitteettomasti vuosilomien järjestämisen sekä muut työnantajavelvoitteet.
On huolehdittava, että työmarkkinat ja uusi vammaislaki tukevat nykyistä paremmin henkilökohtaisen avun toteuttamista, jotta henkilökohtainen apu on vaihtoehto myös tulevaisuudessa sitä välttämättä tarvitseville vaikeavammaisille ihmisille.
Elina Nieminen, lakimies, Invalidiliitto
Teksti on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksena 23.7.2018.