Invalidiliiton 85-vuotisjuhlakiertue kahdeksalla paikkakunnalla – nyt on aika vaikuttaa hyvinvointialueilla

Invalidiliiton 85-vuotisjuhlakiertue rantautui kahdeksalle eri paikkakunnalle ympäri Suomen. Kierros aloitettiin Tampereelta, ja se kulki Seinäjoen, Oulun, Rovaniemen, Espoon, Turun ja Kouvolan kautta Kuopioon. Jokaisella paikkakunnalla oli myös paneelikeskustelu, jossa vammaisten ihmisten palveluista ja oikeuksista keskustelemassa olivat hyvinvointialueiden valtuutetut ja yhdistysten jäsenet. Keskustelupaneeli pohjautui Invalidiliiton tilaamaan kyselyyn, jossa aluevaltuutetuilta kysyttiin vammaisten ihmisten palveluista ja oikeuksien toteutumisesta sekä esteettömyydestä.

Vammaiset ihmiset otettava mukaan palveluiden kehittämiseen 

Suurin osa kyselyyn vastanneista valtuutetuista on sitä mieltä, että liikuntavammaiset huomioidaan hyvinvointialueiden päätöksenteossa hyvin. Sama kysymys esitettiin myös keskustelupaneelin yleisölle, mutta vastaus näytti aivan toiselta: vammaiset henkilöt eivät koe saavansa ääntään kuuluville ja toisinaan palvelujen saaminen on sinnikkään työn tulos.

Panelistit muistuttivat, että hyvinvointialueilla vammaisneuvosto on oikea osoite silloin, kun halutaan vaikuttaa vammaisten ihmisten hyvinvointialueella saamaan palveluun ja kohteluun. Keskusteluissa tulikin hyvin esiin vammaisneuvoston iso rooli vammaisten palveluita suunnitellessa ja toteutettaessa. Huolta panelisteissa aiheutti se, etteivät neuvostot pääse riittävän aikaisessa vaiheessa vaikuttamaan palveluihin tai vaikkapa esteettömyyteen. Tähän osa aluevaltuutetuista lupasi kiinnittää huomiota ja myös seurata sen toteutumista. Yhtenä konkreettisena esityksenä asian edistämiseksi nousi vammaisneuvostolle myönnettävän puhe- ja läsnäolo-oikeuden merkitys muissa hyvinvointialueen toimielimissä, kuten valtuustossa ja lautakunnissa.

Paneeleissa keskustelemassa olleet vammaisneuvoston jäsenet muistuttivat, että juuri nyt on oikea hetki vaikuttaa hyvinvointialueilla. Yhdenvertaisuuden ja esteettömyyden on tärkeää näkyä hyvinvointialueiden strategioissa ja vammaisten henkilöiden palvelustrategioissa. Myös vammaisvaikutusten arviointi koettiin tärkeäksi päätöksenteossa.

Palveluiden tulee edistää yhdenvertaisuutta

Panelistien vastaukset hajosivat jonkin verran, kun kysyttiin, saako vammainen henkilö hyvinvointialueella varmemmin palveluita kuin mitä kunta pystyi tarjoamaan. Hyvinvointialueelle siirtyminen nähdään mahdollisuutena tuottaa yhdenvertaiset palvelut vammaisille ihmisille riippumatta siitä, missä kunnassa hän asuu. Paneelissa tuotiin esille myös palveluja koskevat yhdenmukaiset kriteerit ja se, että isommalla alueella on parempi mahdollisuus saada osaavaa henkilökuntaa ja heidän osaamisestaan voidaan huolehtia paremmin. Huoliakin nousi esiin, esimerkiksi hyvinvointialueiden taloudellisten resurssien riittävyydestä.  

Aluevaltuutetuille suunnatun kyselyn mukaan liikuntavammaisten ihmisten yksilölliset tarpeet tunnustetaan, vaikka se tarkoittaisi keskimääräistä suurempia kustannuksia. Paneelissa konkreettisena esimerkkinä tuotiin esille kuljetuspalvelut, joiden kustannusten toisessa vaakakupissa ovat vammaisten henkilöiden aktiivisuus, osallisuus ja syrjäytymisen ehkäisy. Puheenvuoroissa kuului hienoinen vastakkainasettelu: poliitikkopanelistien mielestä kyytejä pitäisi helpostikin herua enemmän kuin minimit 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, kunhan perustelee tarpeensa hyvin. Palvelun käyttäjien kokemukset olivat toisenlaiset, ja he kysyivät, mikä päätöksenteossa on oleellisinta, viranomaisen tarve säästää rahaa vai vammaisen ihmisen tarve liikkua?

Keskusteluissa nousikin esiin kuljetuspalveluiden haasteet useilla hyvinvointialueilla. Yksi panelisteista toi esille, ettei hänen ole mahdollista matkustaa toisella paikkakunnalla asuvan sisarensa luo kuljetuspalveluita rajaavan lähialuepäätöksen vuoksi. Esimerkki oli monelle päättäjälle silmiä avaava. Yksilöllistä harkintaa ja joustoa tarvittaisiin nykyistä enemmän. Panelistit jakoivat yhteisen tahtotilan siitä, että tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä, jotta ongelmat kuljetuspalveluissa saadaan korjattua. Myös tuleviin kuljetuspalveluiden kilpailutuksiin tulee vaikuttaa. 

Tarvitaan laajaa osallisuutta

Osallisuus oli yksi keskustelun teemoista. Panelistit Invalidiliiton yhdistyksistä totesivat, että osallisuuden tulee ulottua laajemmallekin kuin vammaispalvelujen kehittämiseen, esimerkiksi poliittiseen elämään.  Vammaisia henkilöitä tarvitaan myös ehdokkaiksi ja päättäjiksi. Tällöin on tärkeää, että myös puolueiden toiminta on esteetöntä ja saavutettavaa. Vammaiset voivat myös opiskella, käydä töissä tai pyörittää lapsiperhearkea aivan kuten kuka tahansa. 

Vammaiset henkilöt tarvitsevat vammaispalveluja voidakseen elää itsenäistä ja omannäköistä elämää, sen panelistit myös auliisti myönsivät. Kyselyn mukaan päättäjien YK:n vammaisyleissopimuksen tuntemus ei ole vielä riittävän hyvä - siinä 85-vuotiaalla Invalidiliitolla riittää vielä tekemistä.