Invalidiliiton nostoja kansalaisjärjestöstrategiaan

Invalidiliitto pitää Kansalaisjärjestöstrategialle asetettuja tavoitteita hyvinä. Huolta kuitenkin herättää, tuleeko strategiasta liian yleisluonteinen, jolloin se ei palvele riittävästi monimuotoisen kansalaisjärjestökentän tarpeita. Eri hallinnonaloille laaditut omat alastrategiat ja toimeenpanosuunnitelmat voisivat paremmin huomioida eri sektoreilla toimivien järjestöjen erityispiirteitä.

Ylimääräisen sääntelyn keventäminen vapauttaisi resursseja ydintoimintaan, jolloin resurssit kohdistuisivat byrokratian sijaan toiminnan tarkoituksen toteuttamiseen. Pienille, täysin vapaaehtoisvoimin toimiville yhdistyksille sääntely voisi olla keveämpää kuin isoille ammattimaisesti toimiville valtakunnallisille järjestöille. 

Parhaimmillaan kansalaisjärjestöstrategia voisi kannustaa hallintoa toimimaan niin, että voisimme ylpeästi todeta Suomen olevan maailman paras maa kansalaisjärjestöille. Hallituksen kehysriihessään tekemät päätökset leikata sote-järjestöjen valtionavustuksia jo vuodelle 2025 eivät kuitenkaan lisää uskoa tämän tavoitteen toteutumiselle.  
 
Järjestöavustusten hakemisen sykli voisi olla yhtä vuotta pidempi yleisluonteisten avustusten osalta. Toisaalta rinnalla toimivat, ketterästi haettavat avustukset voisivat vahvistaa kansalaistoimintaa, ja avustusten haku tulisi mahdollistaa tietyin edellytyksin myös vapaalle kansalaistoiminnalle.  

Kehysriihessä sovittu lahjoitusvähennys tulisi laajentaa koskemaan myös sote-järjestöille tehtäviä lahjoituksia. Vähennyskelpoisen lahjoituksen saajaksi voisi määritellä rahankeräysluvan omaavat yleishyödylliset yhteisöt, mikä takaisi myös lahjoitusten saajien läpinäkyvän valvonnan.  

Hallinnon tulisi varmistaa, että kansalaisjärjestöt otetaan mukaan niitä koskeviin päätöksentekoprosesseihin, ja erilaisten ihmisryhmien ääntä kuullaan. Aito kuuleminen tulee toteuttaa esteettömästi ja saavutettavasti. Yhteistyön vaikutuksista päätöksentekoon tulisi viestiä selkeästi ja läpinäkyvästi. 

Yhdistyslainsäädännön uudistaminen jäi viime hallituskaudella kesken, esimerkiksi yhdistysten yhdistymisestä säätäminen sekä uusi toimintaryhmälaki. Yhteiskunnan muuttuessa tarvittaisiin uusia keinoja, jotka helpottaisivat kansalaistoiminnan uudelleenorganisoitumista.

Pienten yhdistysten kevennetty tilinpito on hyvä esimerkki byrokratian vähentämisestä. Lisäksi kulujen, kilometrikorvausten, päivärahojen ja nimellisten kiitosten maksamiseen liittyvään byrokratiaan voisi kiinnittää huomiota niin yhdistysten kuin vapaaehtoistenkin näkökulmasta. Olisi tärkeää, että vapaaehtoistoiminnasta ei tulisi ainakaan kuluja tai kohtuuttomia tilanteita esimerkiksi suhteessa toimeentuloon. 
 
Lopuksi Invalidiliitto muistuttaa, että yhdenvertainen mahdollisuus osallistua järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan edellyttää yhteiskunnan eri sektoreiden ymmärrystä palveluiden ja esteettömyyden merkityksestä osallisuuden toteutumiseen, kuten toimivia vammaisten palveluja sekä esteettömiä ja saavutettavia kokoontumistiloja.