Päätösehdotuksessaan Traficom esittää, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 181/2011 12 artiklassa tarkoitetuksi linja-autoterminaaliksi, joissa vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä avustetaan, nimetään Suomessa vain Helsingin linja-autoasema. Palveluverkon supistaminen kahdeksasta terminaalista yhteen vaikuttaisi merkittävästi vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumiseen. YK:n vammaissopimuksen mukaan vammaisille henkilöille on taattava mahdollisimman itsenäinen henkilökohtainen liikkuminen. Esitys on ristiriidassa myös liikenne- ja viestintäministeriön Liikenteen esteettömyysvision kanssa.
Traficom perustaa esityksensä avustamispalvelun käyttäjämääriin. Invalidiliiton tietojen mukaan käyttäjämäärät eivät perustu kerättyyn dataan, vaan ainoastaan jälkikäteen tehtyyn arviointiin, mikä ei anna todellista kuvaa käyttäjien määrästä. Avustamispalvelun käyttäjämäärää on laskenut myös koronapandemia sekä se, että avustusta on ollut tarjolla vain kello 8–16 välisenä aikana.
Nykyiset avustamispalvelun kahdeksan nimettyä terminaalia ovat tärkeitä liikenteen solmukohtia, kun suunnitellaan esteettömiä matkaketjuja. Jos avustuspalveluita heikennetään, joutuvat niitä tarvitsevat henkilöt hakemaan julkisin varoin rahoitettavia kuljetuspalveluita. Asiakaslähtöinen ja esteetön julkinen liikenne voisi myös osaltaan vähentää tarvetta yksityisautoiluun.
Mikäli linja-autoterminaalien avustuspalvelusta vastannut Matkahuolto ei jatkossa tule hoitamaan avustamispalvelua, on valittava uusi palveluntuottaja. Jos avustamispalvelu jää yksittäisten liikenteenharjoittajien vastuulle, esteettömät matkaketjut eivät välttämättä toteudu. Lisäksi se tosiasia, että asetuksen mukainen avustamispalvelu tunnetaan huonosti, ei saa johtaa avustamispalveluita antavien matkustusterminaalien vähentämiseen. Hyvästä palvelusta ei ole hyötyä, ellei siitä aktiivisesti ja monikanavaisesti tiedoteta.