Tämän vuoden Järjestöpäivät kokosi yhteen paikan päälle yli 70 ja etäyhteyden päähän 40 yhdistysten aktiivia. Teemoina olivat vaikuttaminen, viestintä ja sivistys. Ohjelmaan kuului ryhmätöitä ja työpajoja vaikuttamisesta, viestinnästä ja vuorovaikutuksesta, mutta myös mielenkiintoisia esityksiä ajattelun evääksi.
Erilaisia vinkkejä alueelliseen ja yhteiskunnallisen vaikuttamiseen tarjosi vaikuttamistyön ytimestä Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen. Hän on ollut 12 vuotta eduskunnassa ja vammaisasioihin perehtynyt mm. Vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtajana.
– En usko ilkeyteen, vaan tietämättömyyteen, hän totesi puheenvuorossaan.
Vaikuttajauransa aikana hän on huomannut, että hankalin vamma on asennevamma ja suurin este asenne-esteellisyys. Syynä on tiedon puute ja paras vastalääke puhuminen.
– On puhuttava ja puhuttava, ja välillä väännettävä rautalangasta.
Vaikuttamistyössä tärkeimpiä asioita Mäkisalo-Ropposen mielestä on napakkuus, että saa oleellisen asian kerrottua ytimekkäästi. Ketään ei saa syyttää tai syyllistää, vaan pyytää kumppaniksi. Rakentava vuorovaikutus on tehokkaampi vaikuttamiskeino kuin syyttely. Kohdennettu viestintä on vaikuttamisessa tärkeää, samoin kuin ihmisoikeuksista muistuttaminen.
– Nyt kannattaa hyödyntää ensi kevään kunta- ja aluevaalit, saada mukaan mahdollisimman paljon vammaisia ehdokkaita, kutsua ehdokkaita tapaamisiin ja ottaa huomioon kaikki poliittiset ryhmät. Vammaisten asiat eivät ole tuttuja tai selviä kaikille ihmisille, mutta vammaisten ehdokkaiden kokemus tuo asiat lähemmäksi päätöksentekijöitä. Kun tieto leviää, myös asenteet korjautuvat, hän uskoo.
Mäkisalo-Ropponen on itse vaikuttunut Miina Sillanpään työstä ja esimerkistä; hän uskalsi ottaa kantaa ja puhua vaikeistakin asioista.
– Miinan henkeä, viisautta ja tulevaisuususkoa tarvitaan juuri nyt. Omaan asiaan pitää luottaa silloinkin, kun tuntuu, että lyö päätä seinään. Meillä on mahdollisuus rakentaa yhteiskunta, jossa toteutuu aito yhdenvertaisuus.
Järjestöillä on ollut suuri rooli sivistyksen rakentamisessa, ja järjestöllinen sivistystyö on tärkeää myös tässä ajassa, toiminnanjohtaja Marita Salo Opintokeskus Siviksestä muistutti esityksessään. Tulevaisuuden megatrendeissä nähdään valtavasti hyvinvoinnin, talouden, demokratian ja luonnon kantokyvyn haasteita. Vaikka haasteet ovat suuria, toiveikas tulevaisuus on mahdollinen.
– Kun mietitään ratkaisuja ongelmiin, täytyy ensin tehdä sivistystyötä eli rakentaa yhteinen ymmärrys asioista. Järjestöjen vahvuus on kytkeytyminen ihmisten elämään, toimintaan ja tekemiseen, Salo totesi.
Järjestöt ovat myös arvoyhteisöjä, joissa täytyy olla tilaa eettiselle pohdinnalle ja arvokeskustelulle, sillä ne ovat sivistyneen yhteisön tunnusmerkkejä.
– Järjestöjen sivistystyö on kouluttamista ja se on omassa yhdistyksessä tehtävää arvokeskustelua. Järjestöillä on iso rooli siinä, miten demokratiataitoja opitaan ja edistetään.
Järjestöt ovat olemassa maailman muuttamista varten. Monet asiat tässä ajassa ovat vaikeita, mutta niin kauan kuin pystymme luomaan toivoa ja tarjoamaan ratkaisuja, vaikuttamistyö saa rakennusaineita, Salo muistutti.
Järjestöpäivien lauantain paneeli paneutui esteettömyyden ja saavutettavuuden edistämiseen vastaavan järjestösuunnittelija Mirva Kiiverin ja esteettömyysasiantuntijan Johanna Hätösen luotsaamana. Panelisteina toimivat kokemustoimija Arja Ahtaanluoma, Pohteen vammaisneuvoston varapuheenjohtaja Raili Louhimaa, varapuheenjohtaja Kari Pajarinen Akaan Seudun Invalideista ja varapuheenjohtaja Kimmo Karttunen Lyhytkasvuiset ry:stä. Aiheena oli erityisesti erilaisten tapahtumien esteettömyys ja siihen vaikuttaminen.
– Esteettömyys edistyy, kun esteet tehdään näkyväksi. Siksi palautteen antaminen on erityisen tärkeää, panelistit kiteyttivät.
Tässäkin asiassa kyse on usein tiedon puutteesta ja siitä, että tapahtumien järjestäjät eivät ole tulleet ajatelleeksi osallistujien erilaisia tarpeita. Jos tapahtumien järjestämisessä olisi yhteiset säännöt ja niistä poikkeamisesta tulisi seuraamuksia, esteettömyyteen kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Ja kun tietoa tapahtuman esteettömyydestä kerätään, se pitäisi myös tuoda sellaisessa muodossa, että käyttäjä siitä hyötyy.
Sunnuntain kolme työpajaa keskittyivät vaikuttamiseen, suunnitelmalliseen vaikuttamisviestintään ja rakentavaan vuorovaikutukseen.
Aivan lopuksi alueellisissa porinapiireissä jaettiin kokemukset ja mietittiin, mitä viedään tuliaisena omaan yhdistykseen. Yhtä mieltä porinapiirit olivat siitä, että järjestöpäivät ovat tarpeellinen kohtaamisen ja keskustelun foorumi.