Invalidiliiton näkemyksen mukaan yksittäiset toimenpide-ehdotukset vastaavat osaan lapsistrategian visioista, mutta toimenpidesuunnitelma kokonaisuudessaan on melko hajanainen. ”Suunnitelmassa tulisi näkyä, miten se nivoutuu yhteen muiden valtionhallinnon strategioiden ja suunnitelmien kanssa. Siinä ei esimerkiksi mainita lainkaan YK:n vammaissopimuksen kansallista toimintaohjelmaa, jota Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunnan VANE: n johdolla ollaan parhaillaan laatimassa vuosille 2024–2027”, Invalidiliiton sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntija Ylva Krokfors summaa.
Invalidiliitto näkee tärkeänä toimeenpanosuunnitelman säännöllisen seurannan ja tarvittavien muutosten toteuttamisen. Seurantaan tulee luoda yhteinen rakenne, jossa tietoa kerätään monipuolisesti eri tahoilta, myös lapsilta ja nuorilta itseltään. Toimeenpanossa tulee huomioida YK:n vammaisyleissopimus ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten toteutumista valvovien elimien, kuten YK:n vammaisoikeuksien komitean ja YK:n lasten oikeuksien komitean (LOS) Suomelle antamat suositukset. Esimerkiksi LOS-komitean uusimmissa suosituksissa on vahvasti tuotu esille vammaisten lasten oikeuksia mm. inklusiiviseen kouluun ja osallisuuteen.
Yhdenvertaisuuden, esteettömyyden ja saavutettavuuden tulee olla sekä kansallista strategiaa että kuntien ja hyvinvointialueiden palveluita ohjaavia periaatteita. Hyvinvointikertomuksissa ja -suunnitelmissa tulee huomioida eri tavoin toimintarajoitteiset lapset. Invalidiliitto ja muut Vammaisfoorumin jäsenjärjestöt pitävät tärkeänä, että lapsivaikutusten arviointiin tulee sisältyä myös vammaisvaikutusten arviointi. Lapsioikeusverkoston perustaminen vahvistaisi lapsiin liittyvää oikeusperustaa ja osaamista.
Lapsia koskevan tietopohjan tulee olla riittävä ja helposti kuntien ja hyvinvointialueiden käytettävissä. Aiemmin aloitettua Tilastokeskuksen kartoitus- ja koontityötä on tärkeää jatkaa tällä toimeenpanokaudella ja THL:n kouluterveyskyselyssä tulee huomioida toimintakyky. Vammaisten lasten näkökulman tulee olla mukana vähimmäistietosisällöissä ja indikaattoreissa, jotka osaltaan tukisivat toimenpiteiden kohdistamista oikein.
Haavoittuvassa asemassa olevista ja syrjintävaarassa olevista, kuten vammaisista ja pitkäaikaissairaista lapsista on liian vähän tietoa. Tiedonkeruuta tulee siltä osin parantaa. ”Vammaisjärjestöissä on paljon perheisiin, lapsiin ja nuoriin liittyvää tutkittua tietoa ja kokemustietoa, jota tulisi hyödyntää yhteisessä tietopohjassa”, Ylva Krokfors sanoo. Esimerkiksi Vammaisfoorumin koulukyselyssä ja “Vammaisten henkilöiden kokeman lähisuhdeväkivallan yleisyys ja palvelujen saatavuus: Määrällinen ja laadullinen tarkastelu” -julkaisussa paljastuu vammaisten lasten ja nuorten riittämätön oppimisen ja koulukäynnin tuki koulussa sekä vammaisten moninkertainen todennäköisyys joutua lähisuhdeväkivallan uhriksi.
Osana kansallista lapsistrategiaa tulisi myös laajentaa Hyvä käytäntö -suositusta ensitiedon antamisesta koskemaan tilanteita, jossa imeväisikäistä vanhempi lapsi tai nuori ja hänen vanhempansa/huoltajansa saavat ensitiedon lasta koskevasta sairaudesta tai vammaisuudesta. Vanhemmilla lapsilla ja nuorilla suosituksen tulisi olla vähemmän lääketieteellispainotteinen, hyvän arjen sujumista ja sitä tukevien tietojen jakamista korostava.
Invalidiliitto yhtyy MLL:n näkemyksiin, että yhdenvertaisuuden edistämisen ja eriarvoistumisen ehkäisyn tulisi olla läpileikkaavasti huomioituna toimenpiteissä. Toimeenpanosuunnitelmaluonnoksessa on valitettavasti vain vähän ehdotuksia konkreettisista toimenpiteistä haavoittuvassa asemassa olevien, syrjinnälle alttiimpien lasten ja nuorten oikeuksien turvaamisesta. Ehdotus vammaisille lapsille suunnatusta tietoaineistosta heidän oikeuksistaan esimerkiksi THL:n vammaispalvelujen käsikirjan yhteyteen on kannatettava. Erilaiset kommunikointitavat sekä viestinnän selkeys tulee huomioida lapsille suunnatussa viestinnässä. Tietoa tulee olla tarjolla monikanavaisesti.
Invalidiliitto näkee tärkeänä hallitusohjelman linjauksen siitä, että nuorten osallisuutta ja alueellista yhdenvertaisuutta edistetään muun muassa vahvistamalla nuorisovaltuustojen asemaa kunnissa ja hyvinvointialueilla. Nuorisovaltuustoissa tulisi aina olla mukana myös vammaisia- ja pitkäaikaissairaita nuoria.