Mitä kuuluu pohjoismaisille liikuntavammajärjestöille?

Tällä kertaa kokous pidettiin 28. maaliskuuta Oslossa ja myös Invalidiliitto oli edustettuna paikalla.

– Norjalaisilla oli mielenkiintoista kerrottavaa, koska Norjan ensimmäistä määräaikaisraporttia YK:n vammaissopimuksesta oli käsitelty YK:n vammaisoikeuskomiteassa, Invalidiliiton edustajana kokoukseen osallistunut lakimies Henrik Gustafsson kertoo.

Norjalaiset vammaisjärjestöt olivat laatineet rinnakkaisraportin, jossa kiinnitettiin huomiota tarpeeseen ymmärtää vammaisuutta ja edistää tietoisuutta vammaisten henkilöiden yhdenvertaisista oikeuksista ja velvollisuuksista. Norjalaisessa lainsäädännössä nähtiin vielä parannettavaa, jotta säädökset vastaavat YK:n vammaissopimusta, eivätkä syrji vammaisia henkilöitä. Norjassa on juuri uudistettu kansallinen vammaispoliittinen ohjelma ja hallitus vaikuttaa siihen hyvin sitoutuneelta.

Tanskalaisella liikuntavammajärjestöllä on puolestaan agendalla vaikuttaa vammaiskortin kautta liike-elämään. Joukkoliikenne ei esimerkiksi ole aivan esteetöntä. Vammaiskortin tarkoituksena on mahdollistaa esimerkiksi avustajan pääseminen maksutta Tivoliin.

Keskustelua apuvälineistä

Invalidiliitto esitteli laajasti eduskuntavaaliohjelmansa 2019.

– Keskustelua syntyi esteettömyyden vaatimuksesta julkisissa hankinnoissa vammaisten kannalta. Samoin keskusteltiin vilkkaasti siitä, mikä on apuvälineiden merkitys liikkumisesteisille henkilöille esimerkiksi vapaa-ajalla sekä mistä järjestöjen jäsenet saavat apuvälineensä, kertoo Gustafsson.

Eroavaisuuksia on pohjoismaiden välillä. Ruotsissa kuntia suuremmat maakäräjät luovuttavat pääasiassa apuvälineitä. Norjassa apuvälineistä peritään asiakkaalta lähtökohtaisesti 10 %:n omavastuu, mutta apuvälineiden luovuttamisen kustannuksista vastaa valtio. Suomessa ja Tanskassa kunnat luovuttavat perustason apuvälineitä, mutta Tanskassakin on vaikeuksia saada yksilöllistä apuvälinettä.

Islantilainen liikuntavammajärjestö täyttää 60 vuotta ja järjesti logokilpailun juhlavuoden kunniaksi. Eräs loppukilpailuun päässeistä ehdotuksista oli ihmisen kättä symboloiva ehdotus, joka muistuttaa kyllä osin idealtaan Invalidiliiton omaa logoa. Islannissa vammaisjärjestöt ovat kiinnittäneet huomiota liikennevälineiden esteettömyyteen ja WC-tiloja lukuun ottamatta lentoyhtiö Icelandair taitaa olla se esteettömin vaihtoehto liikkumisessa.

Skandinaaviskaa ja englantia

NHF:n hallituksen kokouksessa päätettiin kolmesta eri teemasta. Ensinnäkin päätettiin väljentää kokouskäytäntöä siten, että skandinaviska (ruotsi, tanska, norja) hyväksyttiin edelleen kokouskieleksi, mutta englanniksi voidaan tarvittaessa käydä keskustelua ja pitää esimerkiksi alustukset tällä kielellä. Pöytäkirjat kirjoitetaan edelleen ruotsiksi, koska Ruotsissa on NHF:ää koordinoiva sihteeristö.

Toiseksi pitkään virinnyt idea virkamiesvaihdosta hyväksyttiin. Virkamiesvaihto tarkoittaa kaikista NHF:n pohjoismaisten liikuntavammajärjestöjen toimihenkilöiden kokoontumisesta joidenkin teemojen äärelle johonkin pohjoismaahan kahdeksi seminaaripäiväksi. Mukana olisi tällöin myös ulkopuolisia fasilitaattoreita.

Lopuksi päätettiin, että kukin pohjoismainen liikuntavammajärjestö voi halutessaan edistää kirjahanketta, joka suhtautuu kriittisesti aktiivisen kuolinavun antamisen laillistamiseen. Suomessakin tehtiin kansalaisaloite eutanasian laillistamisesta, mutta se hylättiin. Samalla perustettiin asiantuntijatyöryhmä arvioimaan tätä kysymystä.

NHF:n verkkosivuilta löytyvät muun muassa jäsenjärjestöjen maaraportit.