Miten erityisryhmät huomioidaan koronarajoitusten tiukentuessa?

Toimenpiteet ovat tarpeellisia koronavirukselta suojautumiseksi. Invalidiliitto ja Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) kannattavat niitä lämpimästi. Liitot kehottavat kaikkia noudattamaan annettuja ohjeita ja suosituksia.  

– Ikävä tosiseikka kuitenkin on, että näistä terveyttä turvaavista tärkeistä toimenpiteistä aiheutuu myös uusia, terveyteen ja toimintakykyyn liittyviä ongelmia. Käsissämme on niin sanottu ‘pirullinen ongelma’, jossa ratkaisun löytäminen ei ole helppoa johtuen siitä, että ongelman eri osat ovat tiiviisti ja mutkikkaasti yhteydessä toisiinsa, sanoo Invalidiliiton pääjohtaja Petri Pohjonen.  

Suuri joukko suomalaisia hyödyntää uimahallia kuntoutumisessa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Useimmat voinevat vaihtaa tilapäisesti liikuntamuotoa uimahallien sulkeutuessa, mutta monet fyysisesti vammaiset ihmiset eivät voi korvata vedessä tapahtuvaa harjoittelua toisella lajilla.  

– Uimahallien täyssulku on monille vammaisille sekä iäkkäille ihmisille todella huono uutinen. Uimahallien, kuten myös muidenkin liikuntaan käytettävien tilojen sulkeminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi, kun heikentynyt fyysinen toimintakyky näkyy kasvavina kuluina sairaanhoidossa, sosiaalihuollossa ja kuntoutuksessa, sanoo Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen.  

Uimahallien kohdalla koronavirustartuntariskiä on yleisesti pidetty pienenä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat raportoi lokakuussa, että uinti on virustartuntaa ajatellen yksi turvallisimmista sisälajeista. Keväällä maajoukkuetason huippu-uimareilla oli mahdollisuus harjoitella uimahalleissa, vaikka hallit olivat suurelta yleisöltä suljettuja. Invalidiliitto ja SUH kannustavat päättäjiä pohtimaan, voisiko joku tai jotkut pääkaupunkiseudun uimahalleista pysyä avoinna nimenomaan erityisryhmille, kuten vammaisille ja iäkkäille?   

Jos huippu-urheilu kelpaa erivapauden perusteeksi, pitäisi oman toimintakyvyn ylläpitämisenkin kelvata. Asiaa omakohtaisesti tuntemattoman on varmasti vaikea käsittää, kuinka merkittävästä seikasta tässä on kysymys. Vammaisen ihmisen jäljellä olevan toimintakyvyn ylläpitäminen edellyttää jatkuvaa omatoimista harjoitusta. Tauolla voi olla kohtalokkaat seuraukset ja suuri hintalappu. Korjaavat toimenpiteet ovat aina kalliimpia kuin ennaltaehkäisy tai ylläpito.  

Päättäjillä on pohdittavanaan mutkikas kokonaisuus. Minkä verran ja mihin kohdistuvia rajoituksia tarvitaan virustartuntojen määrän tehokkaaksi vähentämiseksi? Onko erivapauksia sallittava ja millä perusteilla? Tilanne on joka tapauksessa melko vaikea kaikille kansalaisille – voidaanko sallia mitään poikkeuksia toimintaohjeisiin? Kaikessa tekemisessä ja tekemättä jättämisessä on ajateltava ensisijaisesti kansalaisten terveyttä.  

Uimahallikysymys kiteytyy juuri siihen ‘pirulliseen ongelmaan’, että vaikka pandemia on torjuttava, niin jos se torjutaan kieltämällä uiminen heiltä, joille se on elintärkeää toimintakyvyn ylläpitämisen vuoksi, siitä seuraa taas uusia ongelmia. Samankaltaista vaikeaa pohdintaa tehdään monien rajoituslistalla olevien asioiden suhteen – useat niistä ovat ihmisille todella tärkeitä henkisen tai fyysisen toimintakyvyn ylläpitäjänä.  

Miten löytyy tasapaino? Kestämmekö muutaman viikon täyssulun, jotta saamme viruksen kuriin? Entä jos rajoitustoimenpiteitä tarvitaan pitempään? Invalidiliitto ja SUH toivottavat päättäjille viisautta vaikeiden päätösten edessä ja muistuttavat erityisryhmien tarpeiden huomioimisen tärkeydestä, kun tehdään laajoja kansanjoukkoja koskevia linjauksia. 

Lisätietoja:  

Pääjohtaja Petri Pohjonen, Invalidiliitto ry, puh 050 284 2 

Toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen, Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry, puh 040 521 3282