Miten vammaisuudesta tulisi puhua?
4.10.2022
Invalidiliitto järjesti pop up -keskustelun Hämeenlinnan Hyvin sanottu -festareilla 30.9.2022. Aiheena oli ”Rullatuolipotilaasta aktiiviseksi kansalaiseksi”. Se kiinnosti festivaaliyleisöä ja Verkatehtaalla saatiin hedelmällinen vuoropuhelu aikaiseksi. Keskustelufestivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa, ja sen taustaorganisaatioita ovat Erätauko-säätiö, Yle ja Hämeenlinnan kaupunki.
Keskusteluun johdatteli Laura Latomäki Erätauko-säätiöstä ja aihetta purkamassa olivat järjestöasiantuntija Milla Ilonen ja liittohallituksen puheenjohtaja Pirkko Kuusela Invalidiliitosta, asiointitulkki ja maahanmuuttajataustainen vammainen nainen Darun Jaza, puhevammainen yksityisyrittäjä Mikko Hakkarainen, Aivolisäkepotilasyhdistys Sella ry:n aktiivi Anu Herala ja yläkoululainen asennevaikuttaja Vilma Tuominen. Keskustelu käytiin Erätauko-menetelmällä ja siksi kommentit julkaistaan uutisessa nimettöminä.
”Mun nuoruudessa vammaisuutta hävettiin”
Valitettavan monella keskusteluun osallistuneella oli ikäviä kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta; vammainen-sanaa käytettiin haukkumasanana, vammaiset eristettiin normaalista elämästä, piilotettiin muilta ja jätettiin ulkopuolelle. Kohdattiin myös suoranaista väkivaltaa.
Keskustelijoilla oli myös kokemusta siitä, millaista vammaisena henkilönä on asua muualla kuin Suomessa. Esimerkkimaissa vammaisia ihmisiä ei näkynyt missään. Heidät pidetiin piilossa ja vammaisuutta hävettiin. Yleisesti ajateltiin, että vanhemmat ovat tehneet synnin ja vammainen lapsi on rangaistus siitä.
”Olen kiitollinen, etteivät vanhempani koskaan ajatelleet niin. Mua kasvatettiin ja kohdeltiin hyvin.”
Onko vammainen-sanasta tullut osa suomalaista puhekulttuuria? Termiä heitellään ajattelemattomasti kaduilla, koulussa ja työpaikoilla, ja yleensä sillä viitataan vähä-älyisyyteen. Nuorten mielestä vammainen-sanaa käytetään haukkumistarkoituksessa. Kiroilu on kiellettyä ja siitä huomautetaan koulussa, mutta vammainen-sanan käyttöön ei puututa. Keskustelijat kuitenkin uskovat, että kukaan ei halua olla tarkoituksella ilkeä. He eivät vain ymmärrä, mikä on väärin.
Vammainen-sanan käytölle on myös paikkansa. Keskustelijoiden mielestä vammainen on itsessään ihan hyvä sana. Erityisesti silloin, kun sillä halutaan täsmentää jotain: fyysinen vamma, cp-vamma jne. Liikuntarajoitteinen tai -esteinen saatetaan puolestaan kokea enemmän leimaavana ilmaisuna niiden negatiivisen loppuosan vuoksi.
Miten haluat, että sinut nähdään?
Keskustelijoilta ja yleisöltä kysyttiin, miten he haluaisivat tulla nähdyiksi ihmisinä, joilla on jokin vamma. Lähes kaikissa puheenvuoroissa korostui toive tulla nähdyksi ensisijaisesti ihmisenä, yksilönä ja omana persoonana. Vammainen haluaa tulla kohdatuksi ihan tavallisena ihmisenä, eikä siitä tarvitse tehdä numeroa.
”Haluan että minut nähdään normaalina aikuisena naisena ja että minua kuunnellaan.”
”Toivoisin, että minut nähdään aktiivisena ja mukavana ihmisenä.”
Kukaan ei halua tulla nähdyksi vain autettavana tai vastaavasti joutua ylikompensoimaan vammaansa esimerkiksi työelämässä. Kysytäänkö keneltäkään vammattomalta asiantuntijalta, että mitä olet puuhastellut viime aikoina?
Paneelikeskustelijat haluavat, että heitä kohdellaan osaamisensa kautta: vaikuttajana, asiantuntijana ja yrittäjänä.
”On tärkeää, että vaikka olemme vammaisia, ihmiset eivät epäilisi sitä, että pystytään siihen mihin muutkin. Olemme ammattilaisia työelämässä.”
Miten kohdata erilaisuutta?
Keskusteluun osallistui yläkoulun opettaja, joka oli tullut oppilaidensa kanssa paikalle ja halusi saada vinkkejä kohtaamisiin. Panelistien neuvot olivat yksimielisiä siitä, että vammaiset ihmiset tulee kohdata avoimin mielin, ihan samoin kuin muutkin ihmiset.
”Utelias saa olla, kysymyksiä saa herätä, kohdatkaa ihminen ihmisenä.”
”Ei kannata luulla tai uskoa tietävänsä toisen puolesta. Kysykää, älkää luulko.”
Vammaisuus on edelleen tabu ja vammattomien tulisi nähdä ihminen vammaisuuden takana. Panelistien viesti kaikille kuulijoille oli, että vammasta tai sairaudesta huolimatta voi elää täysipainoista ja hyvää elämää. Yhdessä voimme edistää asennemuutosta puhumalla asioista julkisesti, ja samalla lisätä ymmärrystä yhteiskunnassa. Edelleen tarvitaan keskustelua siitä, miten kaikkiin ihmisiin suhtauduttaisiin kunnioittavasti. Tätä viestiä meistä jokainen voi viedä eteenpäin.
Hämeenlinnassa järjestetty keskustelufestivaali on osa Hyvin sanottu – Bra sagt -hanketta, jolla pyritään vahvistamaan suomalaisen keskustelukulttuurin parhaita puolia ja luomaan turvallisia keskusteluympäristöjä. Samalla vahvistetaan suomalaisten luottamusta ja ymmärrystä toisiaan kohtaan.
