Opiskelu
Koulutuksen pitää olla saavutettavaa ja aidosti esteetöntä. Vammaisille lapsille ja nuorille kuuluvat samat koulutusmahdollisuudet sekä perusasteella että toisella ja korkea-asteella. Kohtuullisten mukautusten ja koulumaailman joustavuuden avulla voimme rakentaa toimivan ja syrjimättömän koulujärjestelmän jokaiseen kuntaan. Tämän avulla luomme aitoa osallisuutta ja onnistumisen elämyksiä.
Työllistyminen ja työnteko
Jokaisella meistä on osaamista ja jokaisella tulee olla oikeus työelämään. Vammaiset nuoret törmäävät työelämässä suuriin ennakkoluuloihin, jonka vuoksi he ovat suuressa riskissä jäädä työttömiksi. Vammaisten nuorten työllisyyttä on kohennettava sekä asennemuutoksella että vahvistamalla työllisyyttä tukevia toimia. Työn tekeminen ja siitä saatava täysi palkka kuuluvat kaikille. Tukityöllistäminen on kohdistettava vain niille, joille se oikeasti kuuluu, ei kaikille vammaisille nuorille.
Kuljetuspalvelut
Toimivat ja riittävät kuljetuspalvelut edistävät vammaisten nuorten osallisuutta. Kuljetusmatkojen liian pieni määrä, kohtuuttomat odotteluajat sekä se, että matkat täytyy suunnitella kauan etukäteen, eivät luo yhdenvertaisuutta, vaan passivoivat ja segregoivat yhteiskunnasta. Joustavilla toimenpiteillä kuten tuttutaksi-oikeudella, yksinkertaisilla tilauskäytännöillä sekä lisäämällä pikaisesti tolpalta otettavia taksikyytejä, luodaan mahdollisuus osallisuuteen.
Julkisten liikennevälineiden esteettömyys
Esteetön joukkoliikenne hyödyttää meitä kaikkia. Panostamalla julkisten liikennevälineiden esteettömyyteen voidaan kunnassa säästää resursseja ja helpottaa vammaisten nuorten arkielämää samalla kertaa.
Apuvälineet
Apuvälineet mahdollistavat monelle sujuvan arjen. Vammaisten nuorten oikeus yhdenvertaiseen arkeen ja osallisuuteen on mentävä talouden edelle apuvälineitä myönnettäessä. Yhtälailla vammaisen henkilökohtainen tarve on huomioitava paremmin ja häntä on kuultava. Apuvälineitä on saatava kaikkeen, mihin vain niille on tarvetta.
Henkilökohtainen apu
Henkilökohtainen apu ei ole erityskohtelua tai arjen ylimääräistä ekstraa: se on vammaisten lakisääteinen subjektiivinen oikeus, joka mahdollistaa yhdenvertaisen toiminnan. Avustajatuntien lakisääteinen minimimäärä on muuttunut monissa kunnissa tuntien myöntämisen maksimimääräksi. Tämä ei ole kestävä periaate. Avustajatunteja myönnettäessä hakijaa on kuultava oikeasti ja avun myöntämisen perustelut pitää tuoda näkyviin. Avun hakeminen ja pitkien perusteluiden kirjoittaminen on hyvin passivoivaa ja vaikuttaa suoraan esimerkiksi vammaisten nuorten harrastusmahdollisuuksiin. Alueiden välinen yhdenvertaisuus ei myöskään tällä hetkellä toteudu, vaan eri kunnissa avustajatunteja myönnetään samoilla perusteilla eri määriä. Tähän on tultava muutos.