Haastateltavissa oli edustettuina erilaisten vammaryhmien kautta muun muassa tuki- ja liikuntaelinvammat, oppimisvaikeudet, kognitiiviset häiriöt ja aivovauriot.
Haastateltavat kuvasivat elämäänsä itsetehdyksi. Se tarkoittaa vammaisten ihmisten omaehtoista toimijuutta, johon liittyy sinnikkyyttä, päämäärätietoisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä. Tämän tueksi he tarvitsevat sosiaalisia verkostoja ja mielekästä toimintaa. Saamelaisuuden kautta saavutetaan normaaliutta ja ryhmään kuulumista. Se kääntyy syrjintätekijästä voimaannuttavaksi ja valtaistavaksi tekijäksi heidän elämässään.
Tutkimuksen lopputuloksena todettiin, että vammaisten saamelaisten huomiointi saamelaispolitiikassa ja -keskustelussa on jäänyt niukaksi. Vammaisten oikeus omakieliseen tai kaksikieliseen vammaispalveluun ja kuntoutukseen ei toteudu. Lakiin kirjattua oikeutta käyttää saamenkieltä palveluissa ei hyödynnetä. Alkuperäiskansojen julkistuksen edellyttämä vammaisten erityinen huomiointi sopimuksen toimeenpanossa on jäänyt toistaiseksi huomioimatta.
Tutkimus oli Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen koordinoima hanke. Suomalainen osatutkimus on toteutettu Lapin yliopistossa 2017.
Lähde: Hokkanen, Liisa 2017: Experiences of inclusion and welfare services among Finnish Sámi with disabilities. University of Lapland. Nordic Welfare Centre
Teksti: Liisa Pitzén, Invalidiliitto, järjestötyön suunnittelija