Terveiset kuumasta Sambiasta!

Tein kaksiviikkoisen matkan lokakussa Sambiaan. Matkani tarkoitus oli monitoroida paikan päällä Invalidiliiton ja sambialaisen kumppanijärjestömme ZNAPDin yhteistä PDI- järjestöhanketta ja  tutustua ZNAPDilaisten kanssa myös muiden sambialaisten vammaisjärjestöjen ja vammaishankkeiden toimintaan.

Matkani jakautui kolmeen osaan: aluksi matkasin Sambian kuparialueelle Ndolaan ZNAPDin keskustoimistolle. Ndolan jälkeen matkasin yhdessä kumppanijärjestömme työntekijöiden kanssa Sambian läntiseen provinssiin, jossa tutustuimme  ZNAPDin paikallisen jäsenyhdistyksen eli branchin toimintaan Kaomassa ja sen ympäristössä. Viimeinen etappi oli pääkaupungissa Lusakassa, jossa kävin kumppanijärjestömme edustajien kanssa tapaamassa muita vammaisjärjestöjä ja vammaisalan toimijoita.

ZNAPDin keskustoimistolla, Ndolassa

Sambialaisen sisarjärjestömme keskustoimistolla tapasin ZNAPDin tj:n Constancen, kehitystyöntekijät Mr Mwanzan ja Phutin, kirjanpitäjä Getrudin sekä sihteeri Stellan.

Osana PDI-ohjelmaa ZNAPD järjestö on alkanut tukea erityisesti vammaisten naisten ja tyttöjen sekä vammaisten nuorten asemaa ja toimintaa.  Naisten toiminta käynnistyi vuonna 2017 ZNAPDin ensimmäisellä vammaisten naisten konferenssilla Chongwessa, jonka Invalidiliitto rahoitti. Tänä vuonna ZNAPD järjesti naisjäsenilleen johtajuuskoulutusta. Naistoiminnan päämääränä on, että vammaisista naisista koulutetaan ZNAPD-järjestöön yhteiskunnallisia vaikuttajia. ZNAPD pyrkii myös mahdollistamaan naisjäsenilleen ammatillista koulutusta ja osaamista, jotta he voisivat itsenäisemmin osallistua lastensa ja perheittensä elättämiseen.

Afrikan väestön odotetaan nelikertaistuvan vuosisadan loppuun mennessä yli neljään miljardiin ihmiseen.  Vammaiset nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, kun työpaikoista kilpaillaan. ZNAPD on alkanut Invalidiliiton tuella vahvistaa nuorten jäsentensä asemaa ja mahdollisuuksia. Nuorille on järjestetty koulutusta ja he ovat perustaneet nuorten ryhmiä.  Nuorten mahdollisuuksia osallistua ammatilliseen koulutukseen edistetään ja heidät on  otettu mukaan myös paikallisiin toimeentulohankkeisiin, joita Invalidiliitto on tukenut.

ZNAPD-järjestön rakenne on kolmitasoinen kuten Invalidiliitonkin.  Järjestöllä on valtakunnallinen, maakunta- eli provinssitaso ja jäsenyhdistykset eli branchit, joissa henkilöjäsenet toimivat. ZNAPD sijaitsee suurella maantieteellisellä alueella kuudessa eri Sambian maakunnassa: Kuparialueella, keskisessä, eteläisessä, läntisessä ja itäisessä sekä Lusakan maakuntaprovississa.  Sillä on yli 11 000 jäsentä.

Koska järjestö on suuri ja sitä on vaikeaa johtaa pienen keskustoimiston voimin, Invalidiliiton tukemassa PDI-ohjelmassa on vahvistettu ZNAPD-järjestön maakuntatason osaamista ja toimintaa.

Suurin osa ZNAPDin jäsenistä on köyhiä. Köyhimmille jäsenille ja heidän perheilleen on aloitettu Invalidiliiton tuella ns. vuohipankkiohjelma, jossa jäsenelle ja tämän perheelle lahjoitetaan vuohia ja opetetaan hoitamaan niitä. Vuohien poikiessa kukin perhe lahjoittaa kaksi vuohta uusille jäsenille ja perehdyttää heidät niitä hoitamaan.  Kukin perhe maksaa myös yhden vuohen takaisin paikalliselle ZNAPDin toimistolle. Tällä hetkellä hanke on tavoittanut noin 500 henkilöä, vuohia on noin 1000 ja luvut kasvavat koko ajan.

Kaomassa

Pääsin käymään ensimmäistä kertaa Sambian läntisessä provinssissa, joka on yksi Sambian vähiten kehittyneistä alueista. ZNAPD on vasta nelisen vuotta sitten aloittanut toimintansa siellä.  Toiminta on kuitenkin lähtenyt mukavasti eteenpäin ja uusia branchejä on syntynyt.  Matkasin Kaomaan yhdessä ZNAPDin toiminnanjohtajan Constancen ja kehitystyöntekijän Mr Phutin kanssa. Matkanteko oli melko vaivalloista, sillä tiet olivat osittain huonossa kunnossa ja Sambiassa oli tukahduttavan kuuma. Sadekautta odotetaan kovasti.  

Läntisen provinssin Kaomassa meitä vastaanottivat branchin puheenjohtaja Mr Sakala sekä yhdistyksen puuhamies Mwenda Masialeti. Mr Sakala on sokea.  Vaikka ZNAPD järjestö on pääsääntöisesti liikuntavammaisten ihmisten järjestö Sambiassa, se hyväksyy jäsenikseen myös muulla tavoin vammaisia ihmisiä kuin vain liikuntavammaisia.  Usein pienillä paikkakunnilla ZNAPD on ainoa toimiva vammaisjärjestö.

Jäseniä ZNAPDin Kaoman branchilla on jo 400. Yhdistys ja etunenässä Masialeti auttaa jäseniään saamaan kipeästi tarvitsemiaan apuvälineitä esimerkiksi lahjoituksina kansainvälisiltä avustusjärjestöiltä. Yhdistys tekee myös työtä esteettömyyden edistämiseksi.  Niinpä esimerkiksi paikalliseen peruskouluun ja kahteen kirkkoon oli rakennettu luiska. Tuloja yhdistykselle kerätään mm. autoja pesemällä. Mr  Masialeti on myös levittänyt tietoisuutta vammaisista ihmisistä ja heidän oikeuksistaan.  Kaomaan on perustettu myös nuorten vammaisten ryhmä ja yhdistyksen työn ansiosta jotkut vammaiset nuoret ovat saaneet stipendin ja mahdollisuuden ammatilliseen koulutukseen.

Kaoman jäsenille köyhyys ja toimeentulon vaikeudet ovat arkipäivää. Invalidiliiton tulella Kaoman branchin jäsenille on lahjoitettu vuohia. Vuohipankkiohjelma on lähtenyt Kaomassa hyvin käyntiin. Pääsin itse käymään Kaoman lähistöllä sijaitsevassa kylässä, jossa Kaoman branchin vammaiset jäsenet ja heidän perheensä hoitavat niitä. Parhaimpaan tulokseen on yltänyt Mr Kanyanga Njamba perheineen, jolla on nyt 15 vuohta.  Mr Njamba on maksanut takaisin oman lahjansa ja lahjoittanut vuohia branchin nuorille jäsenille ja opettanut heitä niiden hoidossa.  Vuohien pidon ja omistamisen kautta vammaiset henkilöt saavat arvostusta muilta kyläyhteisön jäseniltä. Sambian maaseudulla arvostus lasketaan sen mukaan, onko sinulla kotieläimiä ja kuinka monta.

Lusakassa

Lusakassa tapasin ZNAPDin työntekijöiden kanssa paikallisen vammaisjärjestöjen kattojärjestön eli ZAFODin johtajan Patience Kanguman.  ZNAPD on ollut ZAFODin jäsen sen perustamisesta alkaen eli jo noin 30 vuoden ajan. ZAFOD  on monien muiden kehitysmaissa toimivien vammaisjärjestöjen kattojärjestöjen tapaan kokenut sekä myötätuulta että haastavia aikoja.  

Tällä hetkellä järjestöä koettelee kova resurssipula. Johtuukohan siis resurssipulasta, että ZAFOD ei ole aktiivisesti kutsunut kaikkia jäsenjärjestöjään ZNAPD mukaan luettuna kokouksiin, jotka koskevat YK:n vammaissopimuksen Sambian maaraporttia ja siitä järjestöjen työn alla olevaa rinnakkaisraporttia?  Usein myös Lusakassa toimivat järjestöt unohtavat maaseudun toimijat.  ZNAPDin toimistohan sijaitsee Ndolassa, noin 500 km Lusakasta… On kuitenkin erikoista, että Sambian suurin vammaisjärjestö ei saa kutsua!  Kokouksemme päätyttyä rouva Patience lupasi lähettää kutsun jatkossa myös ZNAPDille Ndolaan!

Invalidiliiton norjalainen sisarjärjestö Norges Handikapforbund, NAD, on myös aloittanut vammaishankkeiden tukemisen 2010-luvun alussa Sambiassa. Tapasin yhdessä ZNAPDin työntekijöiden kanssa Norjan rahoittaman hanketoiminnan koordinaattorin Milika Sakalan Lusakassa.  Norges Handikapforbundetin kehitysyhteistyötoiminta on osa norjalaisen Atlas-Alliansenin ohjelmaa, jota Norjan ulkoasiainministeriö tukee. Norjalaiset aloittivat Sambiassa käynnistämällä suomalaisen Abilis-säätiön kaltaista toimintaa Sambiaan eli he myönsivät pienimuotoisia tukia vammaisten henkilöiden ryhmille vaikuttamistyöhön ja toimeentulon edistämiseen ns. Opportunity Zambia -hankkeen kautta.

Nyt norjalaiset ovat laajentaneet tukeaan merkittävästi ja tällä hetkellä he rahoittavat mittavaa monikansallista pilottihanketta eteläisessä Sambiassa, jossa tavoitteena on luoda sambialaisiin kouluihin inklusiivisen opetuksen ja oppimisen malli. Hanke kehittää holistista mallia, jossa niin oppilaat, koulut, opettajat, inklusiivisen opetuksen ammattilaiset kuin sambialainen kehitteillä oleva sosiaalihuolto ja asuinyhteisö toimivat yhteistyössä. Jatkossa norjalaisilla on tavoitteena yhteistyön käynnistäminen myös vammaisjärjestöjen kanssa. Tämäkin tapaaminen oli hyödyllinen, sillä on hyvä, että tietoa vaihdetaan yhdessä sambialaisten kanssa eri pohjoismaisesti rahoitettujen toimien välillä synergioiden edistämiseksi ja yhteisen hyödyn aikaansaamiseksi.

Sambian matkani lopuksi kävimme ZNAPDin työntekijöiden kanssa pikaisella perinteeksi muodostuneella visiitillä Suomen Sambian suurlähetystössä. Meidät otti vastaan edustuston työntekijä Iida Kalmanlehto, jonka vastuulla myös yhteydet kansalaisjärjestötöihin on. Iida kertoi meille edustuston keskittyvän näinä päivinä Suomen ja Sambian välisen kaupan ja yritystoiminnan kehittämiseen. Perinteinen kehitysyhteistyö ja tuki paikallisille kansalaisjärjestöille eivät enää ole niin merkittävässä roolissa kuin aiemmin.

Viimeinen vierailumme suuntautui Sambian EU:n edustustoon Lusakassa. EU:n toimistolla meidät otti vastaan sambialainen virkailija Njira Bweupe. Njira kertoi meille EU:n paikallisesta maaohjelmasta, joka on keskittynyt uusiutuvan energian, kestävän maanviljelyn ja demokratian sekä hyvän hallinnon kehittämiseen. Sambia on myös yksi kymmenestä Afrikan maasta, jonne EU on kehittänyt uutta sosiaaliturvan mallia. EU:n paikallinen toimisto järjestää myös kansalaisjärjestöille rahoitushakuja.  Runsas vuosi sitten rahoitusta oli myönnetty kolmelle vammaisten ihmisten oikeuksia edistävälle hankkeelle EU:n ihmisoikeus- ja demokratia-ohjelmasta.  Edustusto järjestää niin ikään koulutusta järjestöille siitä, kuinka hakuihin voi osallistua ja miten hakemuksia kirjoitetaan. Nira Bweupe kertoi myös EU:n edistävän toimia, jotka mahdollistavat kaikkien kansalaisten mahdollisuuksia osallistua vaaleihin. Hän lupasi linkittää ZNAPDin mukaan vaalikomitean yhteyshenkilöön, jotta ZNAPD voisi tehdä jatkossa parhaansa edistäessään jäsentensä mahdollisuutta osallistua Sambian vaaleihin esteettömästi ja asettua niissä myös ehdolle.