Uusi vammaislaki parantaa palveluita, mutta nakertaa oikeusturvaa

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi vammaispalvelulaki. Laki sisältäisi säännökset vammaisille henkilöille järjestettävistä sosiaalihuollon erityispalveluista. Lailla sovitettaisiin yhteen laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista sekä laki kehitysvammaisten erityishuollosta, jotka samalla kumottaisiin. Uuden vammaispalvelulain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2021.

Maakunnan olisi jatkossa huolehdittava, että palvelut toteutettaisiin sisällöltään ja laajuudeltaan vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen ja edun mukaisina. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä vammaisen lapsen ja nuoren palvelujen toteuttamiseen.

Laissa säädettäisiin keskeisistä vammaisen henkilön osallisuutta ja yhdenvertaisuutta sekä välttämätöntä huolenpitoa turvaavista palveluista. Näitä palveluja olisivat valmennus ja tuki, henkilökohtainen apu, asumisen tuki mukaan lukien tuki esteettömään asumiseen, lyhytaikainen huolenpito ja päiväaikainen toiminta sekä liikkumisen tuki. Maakunnalla olisi näihin palveluihin pääosin erityinen, määrärahoista riippumaton järjestämisvelvollisuus. Ehdotetun lain mukaiset erityispalvelut ehdotetaan säilytettäviksi maksuttomina vastaavasti kuin nykyisessä lainsäädännössä. 

Vammaispalvelut ovat sellaisia, joita vammainen ihminen ei tarvitsisi ilman vaikeaa vammaa, ja usein ne ovat elämänmittaisia. Palveluiden subjektiivinen oikeus ja maksuttomuus edistävät yhdenvertaisuutta ja vammaisten henkilöiden oikeusturvaa. 

Näiltä osin esitys parantaa nykytilaa:

Esitys sisältää monia perusteltuja ja paljon pohdittuja parannuksia, jotka poistavat eri vammaryhmien välistä eriarvoisuutta. Erityisen hyvää esityksessä on muun muassa:

• Valmennus ja tuki. Palvelu antaisi mahdollisuuden järjestää soveltuvia palveluja niille vammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat välttämättä apua tai tukea jokapäiväisessä elämässään, mutta joille henkilökohtainen apu ei ole sopiva palvelu. Valmennuksen ja tuen tarkoituksena olisi tukea vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta sekä päätöksentekoa, osallisuutta ja itsenäistä suoriutumista. Valmennus ja tuki sisältäisi palvelun toteuttamisen lisäksi tarpeelliset kuljetukset. ​​​​​​​
• Henkilökohtainen apu. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttäisi, että vammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö. Vammainen henkilö määrittelisi itse lain ja hallintopäätöksen rajoissa sen, mihin, missä ja milloin hän henkilökohtaista apua käyttää. Tästä syystä edellytettäisiin, että vammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö. Voimavararajaus takaa itsemääräämisoikeuden niille vammaisille, joilla on kykyä määritellä tarvitsemansa avun sisältö. Ne vammaiset, joilla ei näitä voimavaroja ja kykyä ole, saavat tarvitsemansa palvelut valmennuksen ja tuen avulla. Tärkeintä on, että kukaan ei jää ilman tarvitsemaansa apua ja palveluita. Tämä selkeyttää yhdessä ehdotetun valmennuksen ja tuen avulla palvelun sisältöä ja kohdentaen palvelut oikeisiin tarpeisiin. Henkilökohtainen apu ei tulisi sovellettavaksi tilanteissa, joissa henkilön avun tarpeeseen vastaaminen edellyttää pääasiassa hoivaa, hoitoa tai vammaisen henkilön tai toisen henkilön turvallisuuden varmistamista. Tästä huolimatta vammainen henkilö voisi suorittaa henkilökohtaisen avun tuella ns. omahoitoa.
• Henkilökohtaisen avun järjestämistapoja vahvistetaan. Työnantajamallin on oltava yksi vaihtoehto maakuntalaissa säädettävien järjestämistapojen joukossa, johon kuuluvat myös valinnanvapauslain asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti. Työnantajamallin järjestämistapa olisi mahdollinen vain, jos vammainen henkilö pystyy ja suostuu toimimaan työnantajana saatuaan kunnalta riittävän informaation työnantajamalliin liittyvistä työoikeudellisista vastuista ja velvollisuuksista. Eli ketään ei enää voisi pakottaa työnantajaksi vasten tahtoaan, mikä lisää henkilökohtaisen avun toimivuutta ja on inhimillisesti katsoen erittäin viisas linjaus.
• Vammainen asiakas voisi ennakollisesti hakea arviota korvattavista kohtuullisista kustannuksista asunnonmuutostöissä.
• Kuljetuspalvelua olisi toteutettava vammaiselle henkilölle soveltuvalla esteettömällä ajoneuvolla
• Kuljetuspalveluiden käyttöalue laajenisi työhön, opiskeluun ja muun lain nojalla järjestettävään osallisuutta edistävään toimintaan, joita voisi tehdä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 1 luvun 9 §:ssä tarkoitetuilla työssäkäyntialueilla.
• Kuljetuspalveluissa voisi vaihtoehtoisesti vammaisen henkilön suostumuksella käyttää järjestämistapana ns. kilometrikukkaroa siten, että hänelle myönnetään matkojen sijaan kuljetuspalveluja enintään maakunnan määrittämään kilometrimäärään asti kunta- tai maakuntarajojen estämättä. Minkä lisäksi maakunnan liikelaitos voisi päättää kuljetuspalvelujen jaksottamisesta korkeintaan yhden vuoden aikana käytettäväksi.
• Maksutonta varhaiskasvatusta osana valmennusta ja tukea saisivat yhdenvertaisesti kaikki sitä tarvitsevat vammaiset lapset.
• Lyhytaikaista huolenpitoa saisivat kaikki yhdenvertaisesti diagnoosista riippumatta subjektiivisena oikeutena

Näiltä osin esityksessä on korjattavaa:

• Subjektiivisten oikeuksien oikeusturvaa heikennetään. Invalidiliitto vastustaa jyrkästi valituslupamenettelyä subjektiivisissa oikeuksissa. Esityksessä ehdotetaan, että myös subjektiivisissa oikeuksissa valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttäisi valituslupaa. Tämä musertaisi monen erityisesti vaikeimmin vammaisen henkilön oikeusturvaa. Useimmiten nimenomaan vasta korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyn jälkeen vaikeimmin vammaiset henkilöt ovat saaneet oikeuden vammaispalveluilleen. Invalidiliitto vaatii, että oikeusturvaa ei heikennetä nykyisestä ja edellyttää, että subjektiivisista oikeuksista tulee olla jatkossakin mahdollisuus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman valituslupamenettelyä.
• Asiakkaan oikeusturva kilpailutuksessa ei vieläkään vahvistu. Invalidiliitto toivoo pykälätasolle kirjauksen kilpailutuksen vaikutuksesta. Esityksessä on todettu asiakkaiden oikeusturvan puutteet kilpailutustilanteissa, joissa maakunnan liikelaitos on hankkiessaan palveluja kilpailuttamalla päättänyt kokonaispalvelun hankinnasta ja tehnyt hankintasopimuksen. Invalidiliitto edellyttäisi, että asiakkaan oikeusturvan varmistamiseksi tulisi tällöin huolehtia uuden yksilöpäätöksen tekemisestä, jos palvelujen sisältö tai muu järjestämiseen liittyvä seikka merkittävästi muuttuu aikaisemmasta. Tällöin asiakas voisi tarvittaessa saattaa hankinnan tuloksena saamansa palvelun ja sen, vastaako se hänen tarpeitaan, muutoksenhaussa arvioitavaksi. Hankintamenettelyssä tehdyt ratkaisut vaikuttavat usein merkittävästi erityisesti asumisen tuen kokonaisuuteen. Tämän johdosta Invalidiliitto vaatii, että asia tulisi nostaa myös pykälätasolle.

Esitys toteuttaa YK:n vammaisyleissopimuksen tavoitteita

Esitys antaa hyvän pohjan toteuttaa valtakunnallisesti YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimusta siitä huolimatta, että vammaispalvelulain uudistuksella tavoitellaan sisältöuudistuksen lisäksi säästöjä. Uudistuksen alkuperäinen säästötavoite, 61 miljoonaa euroa, on pienentynyt merkittävästi, noin 15 miljoonaan euroon, minkä Invalidiliitto on pannut ilolla merkille. Vammaislain uudistamisen yhteydessä ehdotetut säästöt eivät olleet hyväksyttäviä. Jos ne ovat välttämättömiä, on parempi, että ne saadaan toimintatapoja muuttamalla, eikä palveluja heikentämällä. Esitys sisältää myös kohdennettuja lisävoimavaroja valmennukseen, tukeen ja lyhytaikaiseen huolenpitoon. Tämä on perusteltua kahden erityyppisen lain yhteensovittamisessa.