Vammaisten ihmisten paloturvallisuudesta kaivataan lisää tietoa

Invalidiliiton alkuvuonna 2023 toteuttamaan kyselyyn liikenne- ja paloturvallisuudesta vastasi 73 henkilöä, joista 70 käytti jotain apuvälinettä liikkuessaan kodin ulkopuolella. Yleisimmät apuvälineet olivat manuaalipyörätuoli (17 vastaajaa), sähköpyörätuoli (13) ja rollaattori (12).

Eniten huolta vastaajissa herätti avun saaminen ja pelastautuminen tulipalon sattuessa. Turvallinen ja esteetön ulospääsy tulee olla kaikille mahdollista myös hätätilanteissa. Lisää tietoa vammaisten henkilöiden paloturvallisuudesta ja varautumisesta 28.11.2023 julkaistussa I-studion jaksossa, keskustelijoina Invalidiliiton juristi Ranja Alava ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön johtava asiantuntija Kari Telaranta.

”Pyörätuolilla ei noin vaan evakuoiduta, kun hissejä ei palotilanteessa saa käyttää.” 

Palovaroittimien toiminta ja pelastautumissuunnitelmat askarruttavat 

Vastauksissa nousivat vahvasti esille myös palovaroittimien ja sammutuspeitteiden tärkeydestä viestiminen ja niistä huolehtiminen. Yli puolet vastaajista kertoi, ettei palovaroittimen huolto tai pariston vaihtaminen onnistu omatoimisesti vammasta tai muusta esteestä johtuen. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että palovaroittimen huolto ja pariston vaihtaminen tulisi olla esimerkiksi huoltoyhtiön tai taloyhtiön vastuulla, koska vaikeavammaisten ja liikuntaesteisten on vaikeaa tai mahdotonta tehdä toimenpidettä itse. Asiaan onkin tulossa muutos, sillä pelastuslain muutoksen myötä vastuu palovaroittimen hankinnasta ja kunnossapidosta siirtyy asukkaalta rakennuksen omistajalle 1.1.2026.   

Palovaroittimen vikahälytykset tai pariston loppumisen merkkiäänet koettiin kiusallisiksi, jos asialle ei voi itse tehdä mitään. Avun pyytäminen esimerkiksi keskellä yötä koettiin erityisen ikäväksi. Hälyttimen tulisi olla sellainen, jonka paristot voi itse vaihtaa helposti tarvittaessa. Joka viidennessä vastauksessa tuotiin esille, että palovaroittimiin on saatavissa lisälaitteita, jolloin patterin voi vaihtaa alemmalla tasolla. Vastaajat kokivat, että vaihtoehdoista pitäisi tiedottaa enemmän.  

”Pyörätuolista en pysty vaihtamaan paristoa katossa olevaan varoittimeen ja kerran varoittimen vikaannuttua jouduin kuuntelemaan hälytystä pitkään ennen kuin sain apua ja aiheeton hälytys katkaistua. Toivoisin alempana olevaa paristokoteloa.” 

”Palovaroittimien pattereiden vaihtoa helpottaa, jos patterin pystyy vaihtamaan apuvälineen korkeudelta, kattoon kiipeämättä. Tämän voisi ottaa rakennussuunnittelussa huomioon. Pelastuslaitos voisi ajaa asiaa valtakunnallisesti. Malleja on olemassa.”  

Kodin turvallisuudesta ja pelastautumisesta erityisesti vammaisnäkökulmasta kaivattiin lisää pelastusviranomaisten tiedottamista sekä koulutusta ja kertausta ensiapuun ja varautumiseen. Lähes joka viides vastaaja kaipasi tietoa myös taloyhtiöiden pelastussuunnitelmista ja siitä, miten vammaiset ihmiset on niissä huomioitu. Useampi vastaaja ehdotti jonkinlaista merkkiä, jonka voisi laittaa asunnon oveen, jos asunnossa asuu esimerkiksi liikuntaesteinen henkilö. Lisäksi muutama vastaaja toivoi, että järjestettäisiin paloharjoituksia, joissa on huomioitu erityisesti vammaiset ja liikuntaesteiset ihmiset. 

”Voisiko kehittää jonkun samanlaisen tarran ulko-oveen, kuten lemmikkieläimiä taloudessa. Kaikkien ei olisi pakko käyttää, mutta ne ketkä haluavat. Siinä voisi lukea esim. huonosti liikkuva, pyörätuolimerkki, näkövammainen, kuulovammainen.” 

”Pelastuslaitokset voisivat ottaa turvallisuusviestinnän kampanjaksi vammaiset ja ikäihmiset sekä yhdessä sopimuspalokuntien kanssa keskittyä nimenomaan vammaisiin ja ikäihmisiin tarjoten alkusammutuskoulutusta ja tietoa, miten huomioida oman kodin turvallisuus ja miten toimia, jos kotona syttyy tulipalo.”