Vammaisten itsemääräämis­oikeutta ei saa riistää

Autismiliiton toiminnanjohtaja Tarja Parviainen ja Helsingin vammaisneuvoston puheenjohtaja Marja Kaitaniemi kirjoittivat (HS Mielipide 4.10.), että henkilökohtaisen avun voimavararajaus mahdollistaa syrjinnän.

Voimavararajauksen tai oikeammin voimavaraedellytyksen tarkoituksena ei ole rajata vammaisia ihmisiä palvelun ulkopuolelle, vaan päinvastoin varmistaa, että juuri tätä palvelua käyttävät ihmiset ovat aidosti kykeneviä ilmaisemaan ja määrittelemään omaa tahtoaan. Jos tätä kykyä ei ole, henkilökohtainen apu ei välttämättä ole oikea palvelumuoto.

Kuten Parviaisen ja Kaitaniemen tekstikin kertoo, osa vammaisista ihmisistä putoaa palveluiden ulkopuolelle. Näin ei tietenkään saisi tapahtua. Ratkaisu ei kuitenkaan ole voimavaraedellytyksen poisto vaan se, että uutta vammaispalvelulakia laadittaessa kehitetään palveluita niin, että ne vastaavat nykyistä paremmin vammaisten ihmisten yksilöllisiin tarpeisiin. Osa tarvitsee apua fyysisen vamman tai toimintaesteen takia, osa kognitiivisten vammojen tai sairauksien takia. Erilaisiin tarpeisiin tarvitaan erilaisia palveluita.

Jos voimavaraedellytys poistettaisiin, vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeus olisi uhattuna. Henkilökohtaisen avun palvelumuoto perustuu nimenomaan siihen, että vammainen ihminen on niin sanotusti kuskin paikalla: ohjaa avustajaansa ja kantaa päätöksistään vastuun erilaisissa tilanteissa. Toisenlaista apua, tukea ja hoivaa tarvitsevien vammaisten ihmisten kohdalla vastuu on avustajalla. Jos nämä erilaiset tarpeet sisällytetään samaan palveluun, on suuri riski, että itsemääräämisoikeus ei toteudu tai että tilanteet eivät ole kaikille osapuolille turvallisia.

On tärkeää, että jokainen vammainen ihminen saa yksilöllisten tarpeidensa mukaisia palveluita, jotta ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus toteutuvat.

Janne Juvakka, toimitusjohtaja, Invalidiliitto

Laura Andersson, yhteiskuntasuhdejohtaja, Invalidiliitto

Teksti on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksena 6.10.2021.