Hallituksen esittämän lakimuutoksen myötä yhdenvertaisuuslaki ei enää velvoittaisi varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja palveluntuottajia laatimaan varhaiskasvatuksen toiminnallisia toimipaikkakohtaisia yhdenvertaisuussuunnitelmia. Esityksen tavoitteena on vähentää varhaiskasvatuksen palveluntuottajien tehtäviä ja sitä kautta pienentää kustannuksia. Esitys perustuu hallitusohjelman kirjaukseen ja on osa laajempaa tavoitetta purkaa normeja.
Invalidiliitto katsoo, että yhdenvertaisuuden edistämistyö varhaiskasvatuksessa jäisi esitetyn muutoksen myötä liian yleiselle tasolle, eikä se aidosti tukisi yhdenvertaisuuden edistämistä ja syrjinnän torjumista. Tästä seuraisi kielteisiä vaikutuksia erityisesti syrjinnän vaarassa oleviin lapsiin ja heidän perheisiinsä.
Toimipaikkakohtainen yhdenvertaisuussuunnittelu on keskeinen väline vammaisuuteen kohdistuvien stereotypioiden, ennakkoluulojen ja vammaisten lasten syrjinnän estämiseksi sekä esteettömyyden edistämiseksi. Suunnitelman tekeminen osallistaa lapsia, vanhempia ja henkilökuntaa. Lasten osallistaminen suunnitteluun tukee lasten kykyä kohdata ja kunnioittaa erilaisuutta ja monimuotoisuutta ja parhaimmillaan lisää myös lasten tietoisuutta omista oikeuksistaan.
Yhdenvertaisuuslakiin esitetty muutos on ristiriidassa niin hallitusohjelman kirjausten kuin valtioneuvoston toimenpideohjelmassa rasismin torjumisesta ja yhdenvertaisuuden edistämisestä ehdotettujen toimenpiteiden kanssa. Invalidiliitto on erityisen huolissaan siitä, että “normienpurkutalkoot” kohdistuvat herkässä kasvuvaiheessa oleviin lapsiin. Liitto katsoo, että nyt esitettävän muutoksen perusteena käytetyt säästöt ja normien purkaminen eivät riitä perusteeksi yhdenvertaisuuslain muutokselle, joka johtaisi lain tarkoituksen kanssa vastakkaiseen suuntaan. Yhdenvertaisuuslakiin esitettävä muutos on Invalidiliiton näkemyksen mukaan myös YK:n vammaisyleissopimuksen ja YK:n lasten oikeuksien sopimuksen tarkoitusten vastainen.
Puutteita nähdään myös lakiesityksen kustannushyötyarviossa. Esitystä laadittaessa ei ole ollut käytössä tutkimustietoa siitä, paljonko käytännössä varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmien laatimiseen on käytetty aikaa. Lisäksi kustannukset on laskettu yhteisesti yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmille. Kustannukset tulevaisuudessa voivat tosiasiassa olla ennalta-arvaamattoman suuria, jos yhdenvertaisuuden edistämiseen ei varhaiskasvatuksessa panosteta.