– Jollekin kampurajalkaisen lapsen saaminen voi tuntua maailmanlopulta, mutta me voimme oman kokemuksemme pohjalta kertoa, että ei se ole maailmanloppu. Tietysti jokainen kampuratapaus on aina oma tarinansa. Minulla on ollut hyvä onni jalkojeni suhteen, ja tyttäremmekin kohdalla hoidot ovat sujuneet enemmän kuin hyvin, Janne kertoo.
Vertaistukija antaa tuettavalle omaa aikaansa, avaa kokemuksiaan ja lohduttaa tiukan paikan tullen. Tuettavalle se merkitsee enemmän kuin tukija osaa kuvitellakaan, mutta palkitsevaa se on myös tukijalle.
– Onhan se aika hienoa, kun joku sanoo, että ei tiedä missä olisi ilman meidän perhettämme. Tavallaan se on pienestä kiinni. Tuettavalle voi riittää, että joku saman kokenut vaan sanoo, että kyllä asiat järjestyvät, Tanja toteaa.