ASIA: Luonnos ympäristöministeriön asetukseksi rakennuksen käyttöturvallisuudesta ja luonnos ohjeeksi rakennuksen käyttöturvallisuudesta 

Invalidiliitto kiittää ympäristöministeriötä mahdollisuudesta lausua luonnoksesta ympäristöministeriön asetukseksi rakennuksen käyttöturvallisuudesta sekä siihen liittyvästä ohjeesta.  

Invalidiliitto edistää ja kehittää fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua, liikkua ja elää täysipainoista elämää. Liitto edustaa 149 jäsenyhdistyksensä kautta 30 000 fyysisesti vammaista ja toimintaesteistä suomalaista. 

Invalidiliitto katsoo, että lausunnolla oleva luonnos täsmentää ja selkeyttää nykyisiä rakennuksen käyttöturvallisuudelle asetettuja vaatimuksia. Aiemmin useita ohje-tasoisia asioita on nyt nostettu velvoittaviksi määräyksiksi, mikä yhtenäistää tulkintoja. 

1 § Soveltamisala   

Ehdotetussa 1 §:ssä säädettäisiin asetuksen soveltamisalasta. Rakennuksen korjaus- ja muutostöiden osalta tulisi kertoa selkeästi, milloin asetusta sovelletaan, ei ainoastaan poikkeuksia, jolloin asetusta ei sovelleta. Lisäksi tulisi täsmentää, mitä käyttötarkoituksen muuttaminen riskillisemmäksi tarkoittaa, sillä tekstin nykyinen muotoilu on hyvin tulkinnanvarainen. 

2 § Porras

Asetusehdotuksen toisessa momentissa poistumisalueen sisäisen portaan vähimmäisleveydeksi määritellään 850 mm sekä todetaan, että mitan sisäpuolelle saavat ulottua käsijohteet ja välttämättömät jalkalistat. Edelleen kolmannessa momentissa todetaan, että ”jokaiselta poistumisalueelta on oltava mahdollista kuljettaa uloskäytävän kautta liikuntakyvytön henkilö paareilla (…) portaan on oltava riittävän väljä…” Termi ”riittävän väljä” on tulkinnanvarainen ja johtaa erilaisiin käytäntöihin. Lisäksi ehdotettu sisäisen portaan vähimmäisleveys 850 mm on liian kapea, varsinkin kun mm. käsijohteet voivat kaventaa tilaa entisestään. Invalidiliitto ehdottaa poistumisalueen sisäisen portaan vähimmäisleveydeksi 900 mm.

3 § Sisäportaiden mitoitus

Asetusluonnoksessa ehdotetaan, että hallinto-, palvelu- ja liiketiloja sisältävien rakennusten auloissa ja muissa sisätiloissa sekä kokoontumistiloissa porrasaskelman nousu voi olla enintään 160 mm, asuinhuoneiston ja majoitustilan sisäisen portaan nousu voi olla enintään 190 mm, ja muiden varsinaisten käyttötilojen sisäportaiden nousu enintään 180 mm. Invalidiliiton mielestä asunnoissa muita tiloja korkeamman porrasnousun salliminen ei tue elinkaariasumisen periaatteita. Sen sijaan esimerkiksi portaiden helppokulkuisuus parantaa niiden turvallisuutta ja käytettävyyttä kaikenikäisten ihmisten näkökulmasta. Siten myös asunnoissa suurin sallittu porrasnousu tulisi olla 180 mm. 

Porrasaskelman nousun ohella käytettävyyteen vaikuttaa merkittävästi myös porrasaskelman etenemä, kuten perustelumuistiossa todetaan. Asetusluonnoksessa ehdotetaan kiertävän portaan sisäreunan etenemäksi vähintään 100 mm. Perustelumuistion mukaan tällä mitoituksella mahdollistettaisiin kiertävän portaan sisäpuolen käyttökelpoisuus, kun myös käsijohde edellytettäisiin kummallekin puolelle. Ehdotettu 100 mm etenemä on aivan liian lyhyt turvalliseen portaissa kulkemiseen. Ylipäätään kierreportaat ovat hankalia käyttää ja niissä tapahtuu paljon porrastapaturmia. Invalidiliitto katsookin, että ehdotetun mukaiset, tiukkaan mitoitetut kiertävät portaat uloskäytävissä tulisi kieltää. 

Asetusluonnoksessa ehdotetaan lisäksi poikkeusta asunnossa muihin kuin asumista palveleviin välttämättömiin tiloihin johtavan kiertävän portaan mitoituksesta. Invalidiliiton mielestä asumista palvelevat välttämättömät tilat tulisi määritellä tarkemmin. 

4 § Ulkoportaiden mitoitus

Ehdotuksen mukaan katettujen ja lämmitettyjen ulkoportaiden nousu saa olla enintään 160 mm, ja kattamattomien ja lämmittämättömien ulkoportaiden nousu enintään 130 mm. Invalidiliitto huomauttaa, että Esteettömän rakentamisen ohjeissa (SuRaKu, ohjekortti 3/8) suurin sallittu askelman korkeus kattamattomissa ja lämmittämättömissä portaissa on 120 mm. 

Ohjeessa mainitaan, että rakenteeltaan tai materiaaliltaan läpinäkyvät portaat voivat olla mahdottomat kulkea korkeita paikkoja pelkääville. Invalidiliiton mielestä läpinäkyviä portaita ei tulisi tehdä lainkaan, sillä askelmia on vaikea hahmottaa, jolloin portaissa kompastuu helposti. 

5 § Tasanne ja luiska

Asetusehdotuksessa mainitaan, että rakennuksen ja sen ulkotilojen tasanteen ja luiskan on oltava turvallinen, riittävän väljä ja tarkoitukseensa soveltuva. Tasanteen vähimmäismitat tulisi määritellä, erityisesti esimerkiksi tilanteissa, joissa hissillisen kerrostalon porrastasanteella ei ole ovea porrassyöksyä vastapäätä (jolloin edellytettäisiin 1500 mm tilaa). Tällöin määräysten mukaan riittäisi pienempi tila, joka on liian ahdas liikkumisen apuvälineen kanssa toimimiseen turvallisesti. Luonnos valtioneuvoston asetuksesi rakennuksen esteettömyydestä ei myöskään tarkenna tätä riittävästi, sillä siinä määritellään ainoastaan rakennuksen ulko-oven edessä olevan tasanteen koko sekä kääntymistila kulkuväylillä. Invalidiliitto ehdottaa, että tasanteen vähimmäismitoitukseksi määrättäisiin 1500 mm x 1500 mm. 

Ehdotus luiskan ja portaan sekä tasanteen sivureunojen varustamisesta korotuksella on hyvä. Kuitenkin korotuksen edellyttämisen rajaus tilanteisiin, joissa tason ja seinän tai kaiteen väliin jää 50 mm tai enemmän ei ole perusteltu, sillä esimerkiksi kävelykeppi voi pudota koloon ja aiheuttaa kaatumisvaaran. Luiskassa tulisikin aina olla suojareuna, ellei luiska rajaudu seinään. 

Ohjeessa todetaan, että portaan kaltevuudessa olevan, useamman kuin yhden askelman kattava ns. lastenvaunuluiska ei ole turvallinen eikä tarkoituksenmukainen. Invalidiliitto huomauttaa, ettei tällainen ns. lastenvaunuluiska ole toimiva ratkaisu edes yhden askelman korkuisen tasoeron ylittämiseen. 

6 § Rakennetun rakenteen kaide

Avokaiteen käytön määrittelyssä on käytetty rajausta lapsiin. Myös aikuinen voi olla lyhytkasvuinen ja hyötyä suojakaiteesta. 

Ohjeessa s. 12 suositellaan, että lasten käyttöön tarkoitetun huoneiston portaissa olisi ns. lapsiportti porrassyöksyn molemmissa päissä. Tässä riittäisi, että portaan rakenne mahdollistaisi lapsiportin kiinnittämisen tarvittaessa, eikä porrasta tarvitsisi varustaa portilla ennakoivasti. 

Ohjeessa todetaan myös, että ”alle metrin korkuisten tasoerojen kaidetta korvaava järjestely voisi olla esimerkiksi ”istutettu luiska”. Termi ”luiska” on tässä yhteydessä harhaanjohtava ja se tulisi korvata muulla termillä. 

7 § Kaiteen ja portaan rakenne

Neljäs momentti ”porrasaskelmien välistä saa mahtua enintään 100 mm mittainen kuutio” on harhaanjohtava ja tulisi muotoilla toisin. Oletettavasti tässä tarkoitetaan avoaskelmien välisiä pystyrakoja. 

Ohjeluonnoksen kuvat s. 13 (kuva 7) eivät vastaa asetusluonnoksessa mainittuja mitoituksia. 

8 § Käsijohde

Asetusluonnoksessa todetaan, että tarvittaessa on sijoitettava kaksi käsijohdetta päällekkäin lasten ja pyörätuolilla liikkuvien huomioon ottamiseksi. Tähän tulisi lisätä myös lyhytkasvuisten henkilöiden huomioiminen. 

Lisäksi käsijohteen muotoilusta mainitaan, että käsijohteesta tulisi saada ”tukevan otteen”. Invalidiliitto ehdottaa tilalle ilmausta ”pitävän otteen”. 

Invalidiliitto ehdottaa 8 § 1 mom. viimeiseen lauseeseen tarkennusta ” (…) jatkettava vähintään 300 millimetriä luiskan ja portaan syöksyn alkamis- ja loppumiskohdan ohi.”

Viimeisessä momentissa mainitaan, että käsijohteen on jatkuttava yhtenäisenä välitasanteella. Lause viittaa kuitenkin vain edeltävässä lauseessa mainittuihin julkisiin ulko- ja sisätiloihin sekä liike- ja palvelutiloihin. Invalidiliiton mielestä käsijohteen yhtenäistä jatkumista välitasanteilla tulisi edellyttää myös asuinrakennuksissa, ainakin niiden yhteistiloissa. 

Ohjeessa (s. 13) on mainittu pyöreän käsijohteen sopivaksi läpimitaksi 25–40 mm. 25 mm on kuitenkin liian ohut monelle aikuiselle, eikä käsijohteesta silloin saa pitävää otetta. 

Ohjeen sivulla 14 mainitaan, että erityisesti sellaisissa tiloissa, joiden käyttäjiin kuuluu lapsia, tarvitaan käsijohde, jonka sopiva korkeus on noin 700 mm. Ohjetekstissä mainittujen julkisten tilojen oheen tulisi lisätä asuinrakennusten yhteiset tilat. 

9 § Valoisuus ja valaistus

Toisessa ja kolmannessa momentissa viitataan ”valoisuuseroihin” ja ”vaaleus- ja värieroihin”, mutta väärinkäsitysten välttämiseksi parempi termi olisi ”tummuuskontrasti”.  Myös ohjeessa (kohta 4.1) viitataan askelman etureunan korostamiseen värillä, vaikka sillä tarkoitettaneen tummuuskontrastia. Invalidiliiton mielestä asetuksessa tulisi olla selkeä vaatimus askelmien etureunojen erottumisesta kontrastiraitojen avulla. Nyt asia kerrotaan vain ohjeessa. 

Ohjeessa todetaan, että kontrastin vähimmäisarvona voidaan pitää NCS (Natural Color System) arvoa 0,40. Invalidiliitto katsoo, että kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti vähimmäisarvon tulisi olla 0,60. Lisäksi Invalidiliitto ehdottaa, että kontrastin vähimmäisarvojen määritelmässä käytettäisiin NCS-värin sijaan LRV-arvoja, (light reflectance value) kuten kansainvälisissä lähteissä. Vähimmäisarvo olisi tällöin LRV 60 (DS-ISO 21542:2011 Building construction - Accessibility and usability of the built environment, min. LRV difference symbols/characters ≥ 60 points). 

Ehdotus lisäyksestä ohjeeseen: 

Poistumisreiteillä olevien portaiden ja tasoerojen erottuminen hätävalaistuksessa ja savun täyttämässä tilassa edellyttää jälkivalaisevaa merkintää portaan tai muun tasoeron reunassa. 

Ohjeen kohdan 4.1 toiseksi viimeinen lause tulisi muuttaa muotoon: Valaisintyypin valinnassa ja valaisimien sijoituksessa kiinnitetään huomiota siihen että valaisimet eivät aiheuta häikäisyä suoraan tai heijastavan pinnan kautta.

10 § Lasirakenteet

Ohjeen s. 16 todetaan, että törmäykselle alttiiden, esimerkiksi kulkuväylään rajoittuvien lasien pysyvän huomiomerkinnän sopiva sijoituskorkeus on 900–1500 mm. Lause tulee muotoilla toisin, sillä nykymuodossa sen voi ymmärtää väärin niin, että huomiomerkintä ainoastaan 900 mm korkeudessa olisi riittävä. 

12 § Ovet ja portit

Ensimmäisessä momentissa mainittu oven ja portin helppo avattavuus myös olosuhteiden muuttuessa tulisi määritellä tarkemmin. Ohjeessakaan ei anneta tähän täsmennystä. 

13 § Kulkukorkeus

Asetusluonnoksen mukaan huonetilan kulkuväylän vähimmäiskorkeus on 2100 mm. Invalidiliitto ehdottaa tähän tarkennusta vapaa vähimmäiskorkeus, sillä on huomioitava, että esim. opasteet eivät saa aiheuttaa törmäysvaaraa. 

Asetusluonnoksen toinen momentti ”Muun kuin uloskäytävän…” on vaikeaselkoinen, missä tarkalleen ottaen sallittaisiin vain 1950 mm kulkukorkeus? Näin matala vähimmäiskorkeus kulkuväylällä on joka tapauksessa monelle ihmiselle liian matala ja siten vaaraa aiheuttava. 

14 § Turvavarusteet

Ensimmäinen momentti: ”Rakennus on varustettava sen käyttöön soveltuvilla…”, korjausehdotus: ”Rakennus on varustettava rakennuksen käyttöön nähden soveltuvilla…”

Ohjeessa s. 19 suositellaan, että saunaan sijoitettaisiin kaide, käsijohde tai muu järjestely estämään kosketuksen kiukaaseen. Kyseessä on vakava turvallisuuteen liittyvä asia, joka ei voi jäädä vain suosituksen tasolle. Invalidiliitto esittää, että kiukaan suojaamiseen velvoitettaisiin asetuksessa. 

Ohjeessa suositellaan (s. 19) ”tukitankoa tai -kädensijaa” suihkutilaan ja kylpyammeen viereen. Parempi termi olisi tukikaide. 

15 § Ajoväylä ja pysäköintialue

Ensimmäisessä momentissa todetaan, että mikäli ajoväylän ja leikkialueelle johtavan kulkuväylän risteämistä ei voida välttää, on risteyspaikat merkittävä rakenteellisin ratkaisuin. Perustelumuistiossa todetaan lisäksi, että ratkaisu voisi olla esimerkiksi taso- tai materiaaliero ajoväylässä kulkutien kohdassa. Invalidiliitto huomauttaa, etteivät rakenteelliset ratkaisut saa olla sellaisia, jotka estävät esteettömän liikkumisen. Tämän vuoksi kyseistä kohtaa tulee tarkentaa. 

16 § Leikki- ja oleskelualue

Viimeisessä momentissa todetaan, että leikkivälineiden alustan rakenteen on oltava tarkoitukseen sopiva ja iskua vaimentava. Tässäkin on huomioitava alustan esteettömyys, esimerkiksi turvahiekka ei ole sopiva ratkaisu. 

17 § Kulkutien ja oleskelualueen suojaaminen

Mitä tarkoitetaan ensimmäisen momentin alussa ilmauksella ”sisäänkäynnin ja kulkuväylän kohdat”? 

Invalidiliitto kannattaa ehdotusta velvoittaa suojaamaan rakennusten sisäänkäynnit riittävän laajuisilla katoksilla. Näin voidaan edistää toimimisen esteettömyyttä talviolosuhteissakin. 

22 § Katsomo

Invalidiliiton mielestä asetuksessa tulisi selkeästi mainita käsijohteiden tarve myös auditorioiden portaissa. 

23 § Kulkureitti

Tässä kohdassa on käytetty termiä ”kulkureitti”, mutta edellä mm. 21 § 3. mom. termiä ”kulkutie”, onko näillä merkitysero? 

Viimeisessä momentissa todetaan, että lattiapinnan kaltevuus istuinalueella ja kulkureitillä voi olla enintään 8 % (1:12,5). Kuitenkin luonnoksessa valtioneuvoston asetuksesi rakennuksen esteettömyydestä 7 § 2. mom. säädetään, että ”luiska saa kaltevuudeltaan olla enintään 5 % (1:20) taikka enintään 8 % (1:12,5), jos korkeusero on enintään 1000 mm”. Invalidiliitto ehdottaa vastaavaa täsmennystä myös tähän pykälään. 

25 § Tavarankuljetus ja huoltoliikenne rakennuspaikalla

Toinen momentti, jonka mukaan jalankulkijaa varten on varattava turvallinen ja merkitty kulkutie vaatii täsmennystä, sillä merkinnöissä on huomioitava informaation saavutettavuus kaikille ihmisille, myös esimerkiksi näkövammaisille jalankulkijoille. 

Helsingissä 12. tammikuuta 2017

INVALIDILIITTO RY

Petri Pohjonen  
Pääjohtaja

Terhi Jussila
Järjestöjohtaja

Erityisasiantuntija: Marika Nordlund, vastaava esteettömyysasiantuntija, Invalidiliiton Esteettömyyskeskus, marika.nordlund@invalidiliitto.fi, 050 492 3020.