Lausunto esteettömyysasetuksen luonnoksesta

LAUSUNTO
Ympäristöministeriö
ASIA: Luonnos valtioneuvoston asetukseksi rakennuksen esteettömyydestä 

Invalidiliitto kiittää ympäristöministeriötä mahdollisuudesta lausua luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi rakennusten esteettömyydestä sekä siihen liittyvästä perustelumuistiosta.  

Invalidiliitto edistää ja kehittää fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua, liikkua ja elää täysipainoista elämää. Liitto edustaa 149 jäsenyhdistyksensä kautta 32 000 fyysisesti vammaista ja toimintarajoitteista suomalaista. Järjestötoiminnan lisäksi Invalidiliitto-konserniin kuuluvat koulutuksen, kuntoutuksen ja asumisen sektorit.

YLEISET PERUSTELUT

YK:n sopimus vammaisten ihmisten oikeuksista ei toteudu

YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista astui Suomessa voimaan 10.6.2016. Sopimuksen 9. artiklan mukaan sopimusosapuolet toteuttavat asianmukaiset toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille muiden kanssa yhdenvertaisen pääsyn mm. fyysiseen ympäristöön. Sopimuksen 2. artikla määrittelee kaikille sopivan suunnittelun tarkoittavan mm. ympäristöjen suunnittelua sellaisiksi, että kaikki ihmiset voivat käyttää niitä mahdollisimman laajasti ilman mukautuksia tai erikoissuunnittelua. Asetusluonnosta koskevan muistion yleisperusteluissa esitellään asetusluonnoksen kannalta olennaisimmat osat YK:n vammaissopimuksesta, mutta Invalidiliitto katsoo, ettei sopimus toteudu asetusluonnoksessa täysimääräisesti. Asetusluonnoksessa lievennetään esteettömyysmääräyksiä rakennetussa ympäristössä, jolloin esimerkiksi vammaisten ihmisten syrjimättömyys sekä oikeus valita asuinpaikkansa jäävät toteutumatta. 

Lisäksi perustelumuistiossa viitataan YK:n sopimuksessa mainittuun tarpeeseen huomioida ”kaikki esteettömyyden osatekijät” vammaisten henkilöiden kannalta. Invalidiliitto huomauttaa, että asetuksessa tulisi tällöin huomioida myös mm. kuulo- ja näkö¬ympäristön esteettömyys. Asetustekstissä mainitaan liikkumis- ja toimimisesteisten ihmisten huomioiminen, mutta siinä ei kuitenkaan kerrota tarkemmin, millä tavoin toimimisesteisten ihmisten tarpeet huomioidaan. Maininnat käytännön ratkaisuista, kuten tummuuskontrasteista ja kuunteluympäristöstä eivät voi jäädä vain perustelumuistion varaan. 

Perustelumuistion Yhteiskunnallisia vaikutuksia -kohdassa todetaan ehdotuksen vaikutusten olevan nykytilaan nähden vähäisiä. Invalidiliitto huomauttaa, ettei vaikutuksia voi kutsua vähäisiksi, jos asuntojen wc- ja pesutilojen mitoitusvaatimusta pienennetään ja pientalot jätetään kokonaan vaatimusten ulkopuolelle. Muistion kohdassa Yhteiskunnalliset vaikutukset todetaan virheellisesti ehdotettujen ”esteettömyyden vähimmäisvaatimusten edistävän asuinrakennuskannan valtaosan esteettömyyttä”. Lainsäädäntö koskee vain uudistuotantoa, jolloin ei voida puhua asuntokannan valtaosasta. 

Yhdenvertaisuuslain vaikutus esteettömyysasetuksen soveltamiseen

Asetusluonnoksen perustelumuistion kohdassa Yhteiskunnalliset vaikutukset myönnetään, että esteettömyysvaatimusten lieventäminen voi heikentää tapauskohtaisesti liikkumis- ja toimimisesteisten ihmisten vierailumahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia valita asuntonsa. Edelleen todetaan, että tällä on vaikutuksia vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuteen. Tämä muodostaa lain soveltamisen kannalta ongelman. Yhdenvertaisuuslain 15 § kohtuullisiin mukautuksiin ei lain perustelujen mukaan kuulu toimenpiteet, jotka hoidetaan mm. yleisellä rakentamislainsäädännöllä. Mikäli esteettömyysvaatimukset rakentamislainsäädännön osana eivät takaa esteettömyyttä yleisellä tasolla, heikentää tämä vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta. Tilanteeseen ei myöskään voida puuttua riittävän tehokkaasti YK:n vammaissopimuksen edellyttävällä tavalla. Esimerkiksi fyysisesti vammaisen henkilön esteelliseen opiskelija-asuntoon ei voisi puuttua yhdenvertaisuuslain 15 §:n kohtuullisia mukautuksia järjestämällä, koska yhdenvertaisuuslakiin ei kuulu yleiseksi katsottavat esteettömyystoimenpiteet.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi Invalidiliitolle antamassaan lausunnossa (YVTltk 103/2016, 17.06.2016) liikenne- ja viestintäministeriössä valmisteilla olevasta Liikennekaari-hankkeesta pitävänsä välttämättömänä, että hankkeessa huomioidaan se, ettei yhdenvertaisuuslakiin sisälly yleistä sääntelyä esteettömyydestä. Näin ollen tulisi Liikennekaaressa säätää erikseen esteettömyydestä. 

Invalidiliitto katsoo, että asia tulee siten ratkaista ennaltaehkäisevästi säätämällä yleisessä esteettömyysnormistossa eli tässä asetuksessa velvoittavista esteettömyysvaatimuksista, myös opiskelija-asumisessa.

Ajankohtaista tietoa vammaisten ihmisten määrästä

Esteettömyysasetuksen perustelumuistiossa viitataan 10 vuoden takaiseen, vuonna 2006 tehtyyn selvitykseen vammaisten määrästä. Sen mukaan vammaisia ihmisiä olisi vain noin 3,8-4,6 prosenttia väestöstä, ja osuuden arvioidaan pysyvän samana tulevaisuudessa. YK:n alaisten kansainvälisten Maailmanpankin ja WHO:n ajankohtaisempien määritelmien mukaan jo 15 % maailman väestöstä on toimintarajoitteisia. Esteettömyys hyödyttää vammaisten ihmisten lisäksi suurta joukkoa muita eri elämäntilanteissa. 

Velvoittavien määräysten täsmentäminen kannatettavaa

Invalidiliitto kiittää ympäristöministeriötä velvoittavien määräysten täsmentämisestä ja selkiyttämisestä. Näin ollen asetuksen tulkinnanvaraisuus vähenee. 

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 

Ehdotus uudeksi pykäläksi: 1 § Tarkoitus

Invalidiliitto ehdottaa, että asetuksen alkuun lisättäisiin uusi pykälä, jossa kerrottaisiin asetuksen tarkoitus sekä YK:n vammaissopimus asetuksen lähtökohtana.

1 § Soveltamisala   

Ehdotus rajata soveltamisalaa työtilojen osalta ”työn luonne huomioon ottaen” on Invalidiliiton mielestä tulkinnanvarainen. 

Invalidiliitto ei kannata soveltamisalan rajausta, jolloin enintään kahden asunnon pientalot jäävät asetuksen ulkopuolelle kokonaan, ja myös rivitalot sekä kytketyt pientalot osittain. Invalidiliitto muistuttaa, ettei YK:n vammaissopimus toteudu tässä kohdin, vaan asetus johtaa tilanteeseen, jossa vammaisilla ihmisillä ei tosiasiassa ole mahdollisuuksia valita asuinpaikkansa. 

Asetusehdotuksen henki on äärimmäisen ongelmallinen, sillä siinä erotellaan ns. tavalliset asunnot ja erityisesti esteettömiksi määritellyt asunnot. Invalidiliitto korostaa, että erottelun sijaan pitäisi inklusiivisuuden ja kaikille sopivan suunnittelun (Design for All) periaatteiden mukaisesti luoda kaikille ihmisille sopivia ympäristöjä. 

Ympäristöministeriön laskelmien mukaan Suomessa tarvitaan miljoona esteetöntä asuntoa vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä tavoitteesta on koossa vasta kolmannes. Asuntokanta uusiutuu hitaasti, noin 1 % vuodessa, joten enää ei ole varaa rakentaa yhtään esteellistä asuntoa. Asuntojen elinkaari on pitkä, jolloin myös esimerkiksi opiskelija-asuntojen käyttötarkoitus voi muuttua ja niitä voidaan tarvita vaikkapa ikääntyneiden asunnoiksi. Jos ne eivät ole esteettömiä, ovat niiden käyttömahdolli¬suudet vähäisiä tai vaihtoehtoisesti vaaditaan suuria remontteja esteettömyyden toteuttamiseksi, mikä taas maksaa.

Invalidiliitto pitää kyseenalaisena esteettömyydestä tinkimistä ylipäätään. Pientaloja koskee suuri joukko erilaisia paloturvallisuus- ja energiamääräyksiä sekä erilaisia kaavoitukseen ym. liittyviä määräyksiä. Näin ollen esteettömyysmääräysten poistaminen vaikuttaa erikoiselta. Esteettö-myysmääräysten vähentäminen tuskin esimerkiksi lisäisi pientalojen rakentamista. Rakentamisen kustannuksilla on myös vaikeaa perustella tarvetta lieventää esteettömyysmääräyksiä. Invalidiliitto katsoo, että asuinrakennusten wc- ja pesutiloja koskevat määräykset eivät saa rajoittua vain asuinrakennuksiin, joissa 10 § mukaan on oltava portaiden lisäksi hissi, vaan ne tulee ulottaa kattamaan myös rivitalot ja kytketyt pientalot. 

Ympäristöministeriön selvityksessä havaittiin, että esteettömyydestä aiheutuvat kustannukset ovat pk-seudulle rakennettavissa kerrostaloasunnoissa 31–63 e /m2 eli esteettömyydestä saatava hyöty on moninkertainen näihin kustannuksiin verrattuna. 

Esteettömästä rakentamisesta tinkiminen näkyy kustannuksina jossain muualla, esim. julkisista varoista maksettujen, rakennusten korjaamiseen myönnettävien tukien kysynnän kasvuna kuten asetusluonnoksen perustelumuistiossa todetaan. Joka tapauksessa korjaus- ja muutostyöt tulevat kalliimmaksi kuin esteetön rakentaminen jo alun perin.

Ehdotus asetuksen soveltamisesta korjausrakentamiseen on tulkinnanvarainen. Invalidiliitto katsoo, että korjausrakentamisessa tulisi edellyttää esteettömyyttä sekä asunnoissa että yhteistiloissa, jotta esteettömiä tiloja saadaan riittävästi.

2 § Rakennukseen johtava kulkuväylä 

Asetusehdotuksesta puuttuu konkreettinen sisältö, mitä kulkuväylän soveltuminen toimimisesteiselle henkilölle käytännössä tarkoittaa. Mitoitus ei yksin riitä, vaan tarvitaan myös erottumista esimerkiksi tummuus- ja tuntokontrastien avulla. 

Invalidiliitto katsoo, että määräys liikkumisesteisen henkilön käyttöön tarkoitetuista autopaikoista tulee ulottaa koskemaan myös rivitaloja ja muita kytkettyjä pientaloja. Lisäksi liikkumisesteisen henkilön käyttöön tarkoitettuja autopaikkoja tarvitaan myös tilanteissa, joissa rakennusta varten ei muuten ole autopaikkoja lainkaan. Myös vaatimus vähintään yhdestä autopaikasta liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle on liian vähäinen. 

3 § Rakennuksen sisäänkäynti 

Invalidiliitto kannattaa ehdotusta määräykseksi vähimmäismitasta rakennuksen ulko-oven avautumispuolen etäisyydestä seinän sisänurkkaan tai muuhun kiinteään esteeseen. Lisäksi vähimmäismitoituksen asettaminen ulko-oven edessä olevan tasanteen vapaalle tilalle on kannatettava. 

4 § Ovet 

Perustelumuistiossa todetaan, ettei asuntosauna olisi asumista palveleva välttämätön tila, jolloin määräys oven vapaasta leveydestä ei koskisi asuntosaunaa. Tämä rajaus ei kuitenkaan käy selväsi ilmi asetustekstistä. Invalidiliitto katsoo, että rajaus on täysin tarpeeton, sillä vammaisen ihmisen on voitava käyttää kaikkia asuntonsa tiloja sekä muita asumista palvelevia tiloja. Invalidiliitto kannattaa perustelumuistiossa esitettyä tulkintaa, että asuntokohtainen ulkotila lasketaan asumista palvelevaksi välttämättömäksi tilaksi. 

Oven helppo avattavuus toimimisesteisen ihmisen kannalta tulisi konkretisoida tarkemmin asetustekstissä. 

6 § Rakennuksen muut tilat 

Asunnossa keittiön ja eteisen kääntymistilan mitoitus, halkaisija 1300 mm, on ahdas, sillä varsinkin eteisestä kuljetaan useampaan huoneeseen, jolloin ovien avaamisesta aiheutuu tilantarvetta. Perustelumuistiossa todetaan tarpeelliseksi säätää tästä vähimmäistilavaatimuksesta, jotta ”uudet kerrostaloasunnot ovat tarvittaessa pienin muutoksin muunnettavissa täysin esteettömiksi”. Invalidiliitto pitää ilmausta harhaanjohtavana, sillä pelkkä keittiön ja eteisen (vaatimaton) tilamitoitus ei vielä takaa koko asunnon esteettömyyttä. 

7 § Luiska

Tähän tulisi lisätä viittaus käsijohteesta sekä helppokulkuisesta portaasta, vaikka niistä säädetäänkin toisaalla. On hyvä, että asetukseen on lisätty velvoite luiskan suojareunasta. Lisäksi Invalidiliitto ehdottaa säädöstä tasanteen vähimmäismitoituksesta. 

8 § Hissi 

Invalidiliitto huomauttaa, että hissin käytettävyydessä tulee huomioida myös toimimisesteiset henkilöt, ja siitä tulee säätää asetuksessa konkreettisemmin. 

10 § Yhteys tasoeron välillä asuinrakennuksessa 

Invalidiliitto katsoo, että tähän tarvittaisiin lisäys yhteydestä alle kerroskorkeuden mittaisessa tasoerossa asuinrakennuksessa. 

11 § Wc-tila muussa kuin asuinrakennuksessa 

Pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjille soveltuvien wc-tilojen ”tarpeellinen määrä” on tulkinnanvarainen. Invalidiliitto katsoo, että suunnittelussa tulisi päästä tilanteeseen, jossa aina ensin suunnitellaan esteettömät wc-tilat ja vasta sen jälkeen, mikäli ylipäätään on perusteltua ja tarpeellista, muut wc-tilat. Suunnittelun lähtökohtana tulisi olla esteettömyys ja tilojen sopivuus kaikille käyttäjille, jolloin ei tarvittaisi erillisiä wc-tiloja liikkumis- ja toimimisesteisille ihmisille. 

Invalidiliitto katsoo, että asetustekstiin tulee lisätä perustelumuistion mukainen täsmennys vapaan tilan määritelmästä: Vapaa tila tarkoittaa esteistä vapaata tilaa kahden metrin korkeuteen saakka. Lisäksi nykylainsäädännössä oleva määräys wc-istuimen taakse jätettävästä 300 mm vapaasta tilasta tulee säilyttää. Näin varmistetaan vapaan tilan riittävyys syvyyssuunnassa wc-istuimen vierellä. 

12 § Muu hygieniatila muussa kuin asuinrakennuksessa

Kaikille sopivan nostimen tulisi olla ensisijainen ratkaisu uima-altaaseen pääsyn toteuttamisessa. Joissakin tilanteissa luiska voi olla toimiva ratkaisu nostimen lisänä, mutta veden alla oleva luiska ei saa olla liian jyrkkä. Jo esim. 8 % pituuskaltevuus veden alla on vaarallisen jyrkkä. On hyvä huomioida, että luiskan tulee uima-altaassa jatkua riittävän syvälle, jotta pyörällisen apuvälineen käyttäjä pääsee uimaan, mikä edellyttää loivaa ja siten todella pitkää luiskaa. 

Invalidiliitto näkee sekä luiskan että nostimen edellyttämisen olevan tilaa vievä yhtälö, mikä ei kannusta ratkaisuihin, jotka mahdollistaisivat yhdenvertaisen pääsyn kaikkiin altaisiin esim. uimahalleissa. Tällöin esteetön pääsy toteutettaisiin todennäköisesti vain yhteen altaaseen. 

Invalidiliitto näkee sekä luiskan että nostimen edellyttämisen olevan tilaa vievä yhtälö, mikä ei kannusta ratkaisuihin, jotka mahdollistaisivat yhdenvertaisen pääsyn kaikkiin altaisiin esim. uimahalleissa. Tällöin esteetön pääsy toteutettaisiin todennäköisesti vain yhteen altaaseen. 

13 § Wc- ja pesutila asuinrakennuksessa 

Invalidiliitto muistuttaa, että mitoitus 1300 mm vapaasta tilasta ei ole käytännössä riittävä. Lisäksi säädös on huomattava heikennys nykytilaan verrattuna. 

Asetustekstissä todetaan, että erityisesti liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle tarkoitetussa wc-tilassa tulee wc-istuimen toisella puolella olla vapaata tilaa vähintään 900 mm. Perustelumuistiossa kerrotaan näin mahdollistettavan suihkun sijoittamisen kyseiseen tilaan. Perustelu tulisi lisätä asetukseen, sillä mitoitus eroaa julkisen tilan wc:n mitoituksesta ja voi siten aiheuttaa väärinymmärryksiä. Invalidiliiton mielestä myös ns. tavallisten asuntojen wc-tilassa tulisi wc-istuimen vierellä olla vapaata tilaa vähintään 800 mm. 

Invalidiliitto katsoo, että asetusehdotus, jonka mukaan vain 5 % tai kuitenkin vähintään yksi opiskelija-asuntokohteen asunnoista tulisi olla esteettömiä, on YK:n vammaissopimuksen vastainen ja vammaisia ihmisiä syrjivä. YK:n vammaissopimuksen esteettömyysartiklan 9 mukaan vammaisten henkilöiden itsenäisyyden ja täysimääräisen osallistumisen vaatimus edellyttää valtiolta toimenpiteitä yhdenvertaiseen pääsyyn fyysisesti esteettömään ympäristöön, mm. kouluihin ja asuntoihin. Mikäli kansallisessa lainsäädännössä on säädetty, että opiskelija-asuntojen osalta vain 5 % tarvitsee täyttää esteettömyyden vaatimuksen, 24 koulutusartiklan mukainen vammaisen henkilön oikeus koulutukseen menetetään. Esteettömyysartikla 9 on koko YK:n vammaissopimuksen läpileikkaava artikla, jota tulkitaan yhdessä sisältöartiklan, kuten esim. koulutusartiklan 24. Ihmisoikeudet, kuten esteettömyys ja vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus, ovat jakamattomia oikeuksia. YK:n vammaissopimuksen toimeenpano tarkoittaa esteettömyyden kohdalla, että on otettava huomioon koko esteettömyysketju vammaisen henkilön arjessa: esimerkiksi esteetön asunto ja matkaketju ml. pysäkit ja kulkuneuvo koulutukseen sekä esteetön koulurakennus ja opetus.

Ylipäätään rajaus, jonka mukaan vain 5 % opiskelija-asunnoista tulisi olla esteettömiä, on selkeä heikennys nykytilanteeseen. Invalidiliitto huomauttaa, ettei ole yhtäkään kestävää perustelua, miksi kaikista opiskelija-asunnoista ei kannattaisi rakentaa esteettömiä. Äskettäin julkaistussa diplomityössä Kalle Tuomola selvitti opiskelija-asuntoraken-tamisen tilankäyttöä ja mahdollisia kustannussäästöjä kokeilussa, jossa Jyväskylän opiskelija-asuntosäätiö rakennutti poikkeusluvalla uusia asuntoja lievemmillä esteettömyysmääräyksillä. Kokeilussa ei saavutettu toivottuja tuloksia, sillä määräyksiä lieventämällä pystyttiin säästämään wc-kylpyhuoneesta tilaa keskimäärin 0,4 m2. Siten ei saatu myöskään merkittäviä kustannussäästöjä. Tuomola havaitsi, että kyse on huolellisesta suunnittelusta, sillä hän laati vaihtoehtoisia, esteettömyysmääräykset täyttäviä suunnitelmia, ja saavutti asuinhuoneen puolella paremman kalustettavuuden ja jopa lisätilaa. 

14 § Kokoontumistilat 

Asetustekstissä viitataan induktiosilmukkaan palvelupisteissä. Palvelupisteissä ei kuitenkaan yleisesti ole äänentoistojärjestelmää, joten edellytys äänensiirtojärjestelmästä näiden osalta tulisi muotoilla toisin. 

15 § Majoitustilat 

Invalidiliitto kannattaa säädöstä esteettömien majoitustilojen vähimmäismäärästä. Mitoitus, 5 % tai vähintään yksi majoitustila, on kuitenkin alhainen, eikä riitä kattamaan esteettömien tilojen tarvetta. 

Lopuksi 

Invalidiliitto huomauttaa lopuksi, että laissa olisi sanktioitava esteettömyysnormien rikkominen sekä asetettava esteettömyysnormien rikkomisesta taloudellinen sanktio. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on rangaistussäännös (§ 185), jota tulisi soveltaa myös esteettömyysrikkomuksiin. 

Invalidiliiton teettämä, 20.6.2016 julkaistu tutkimus kansalaisten esteettömyys-mielipiteistä osoittaa, että kansalaiset haluavat tiukempia esteettömyysmääräyksiä. 73 % vastaajista (n=1356) katsoo, että asuntorakentamisen esteettömyydelle tulisi asettaa ainakin jossain määrin aiempaa korkeammat tavoitteet. Julkisen rakentamisen esteettömyysmääräysten tiukentamista kannattaa 85 % vastaajista. 

Rakennetun ympäristön esteettömyyden tarve on yhteiskunnassamme kiistaton. Invalidiliitto korostaa, että esteettömään rakentamiseen tulisi kannustaa myös lainsäädännön keinoin. 

Helsingissä 10. elokuuta 2016

INVALIDILIITTO RY

Petri Pohjonen  
Pääjohtaja                   

Terhi Jussila
Järjestöjohtaja

Erityisasiantuntija: Marika Nordlund, esteettömyysasiantuntija, Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKEn vt. johtaja, marika.nordlund@invalidiliitto.fi, 050 492 3020.