Lausunto sosiaalihuollon toimintayksiköiden ja kotiin annettavien palvelujen turvallisuusohjeistuksesta

Asia: Sosiaalihuollon toimintayksiköiden ja kotiin annettavien palvelujen turvallisuuden ohjeistus
Viite: STM019:00/2013
Invalidiliitto kiittää sosiaali- ja terveysministeriötä lausuntopyynnöstä. 

Invalidiliitto on fyysisesti vammaisten ihmisten valtakunnallinen vaikuttamisen ja palvelutoiminnan monialajärjestö. Liitto edustaa 150 jäsenyhdistyksensä kautta 32 000 fyysisesti vammaista ja toimintarajoitteista suomalaista. Toiminta-ajatuksensa mukaisesti Invalidiliitto edistää ja kehittää fyysisesti vammaisten ja toimintakyvyltään erilaisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua, liikkua ja elää täysipainoista elämää. 

Lausunnossa Invalidiliitto arvioi ohjeistusta tästä näkökulmasta. 

Sosiaalihuollon toimintaympäristö on kuluvalla vuosikymmenellä muuttunut merkittävästi. Keskeisimpinä niin lainsäädännöllisinä kuin siihen liittyvinä toimintaympäristömuutoksina on ollut laitosasumisen korvaaminen kotiin annettavilla palveluilla, avopalveluiden kasvu sekä pienempien toimintayksikkökokojen yleistyminen. Toimintaympäristön muutokset vaikuttavat merkittävissä määrin niin vanhus- kuin erityisesti kehitysvammapalveluihin. Niillä on vaikutuksia myös vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin. 

Yhä enenevä määrä palveluista tuotetaan ja toteutetaan konkreettisesti muualla kuin perinteisessä toimintayksikössä, puhumattakaan laitosolosuhteista. Valvira on useissa selvityksissään tuonut esille, yksintyöskentelyyn liittyviä riskejä, joita tulisi selkeämmin kyetä tunnistamaan erityisesti kotipalveluissa. Riskit kotiin annettavissa palveluissa ja turvallisuuden toteuttaminen hallitusti palveluketjussa poikkeaa strategisesti sekä operatiivisesti merkityksellisesti toimintayksikkömuotoisesta palvelusta. Erot palvelun tuottamisesta toimintayksikössä suhteessa yksityiskodissa tavallisessa asuinkannassa olevaan asuntoon tuotettavasta palvelusta, on käytäntöön pohjautuvan näkemyksemme mukaan vedenjakaja, mitä ei voi olla huomioimatta turvallisuusohjeistusta laadittaessa.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän tavoitteena on ollut sosiaali- ja terveysministeriön aiemmin laatimien turvallisuusoppaiden täydentäminen sosiaalihuollon toimintayksiköissä työskentelevien ja kotikäyntityötä tekevien henkilöiden sekä heidän lähiesimiestensä tarpeita varten.  Edelleen ohjeistuksen avulla on ollut toimeksiantona, että työntekijöiden edellytetään saavan tarpeelliset tiedot ja taidot sosiaalihuollon toimintayksiköiden ja kotiin annettavien palveluiden tärkeimpien fyysisten riskien tunnistamisesta, ehkäisemisestä ja häiriötilanteista selviytymisestä. 

Invalidiliitto joutuu valitettavasti toteamaan, ettei työryhmä ole ohjeistuksen sisällön osalta täyttänyt toimeksiantoaan.  Pidämme tätä valitettavana, sillä toimeksiannon mukaisella ohjeistuksella on erityisen suuri tarve tämän hetkisessä toimintaympäristössä. Ohjeistuksen tarve tulee uusien maakunnallisten ja toimintaympäristöön liittyvien lainsäädännöllisten, niin sosiaali- ja terveyshuollon yleis- ja erityislakien sekä valvontaan ja ohjaukseen liittyvien normiuudistusten myötä kasvamaan.  

Ohjeistus on sikäli menestyksellinen, että siihen on koottu laaja lainsäädännöllinen viitekehys sosiaalihuollon toimintaympäristön sääntelystä. Samalla se kuitenkin sisältää hyvin eritasoisia turvallisuuteen johdettavia vastuutahoja, mikä on omiaan vaikeuttamaan sisällön omaksumista. Teksti on vaikealukuista, liian yksityiskohtaista ja irti kunkin lainsäädännöllisen velvoitteen soveltamisalasta kussakin konkreettisessa toimeenpanotilanteessa. Asian omaksuminen luonnosohjeistuksen muodossa soveltuu henkilölle, jolla on vähintään keskiasteen koulutus. Tämän johdosta ohjeistus saattaisi olla sovellettavissa strategiseen ja operatiiviseen riskienhallintaan. 

Pidämme riskienhallinnan karttaa tästä syystä epäonnistuneena, sillä itse toimintayksikössä työskenteleville sekä kotikäyntityötä tekeville ohjeistus on aivan liian vaikeaselkoinen ja abstrakti.  Asiassa on myös huomioitava, että suorittavaa työtä tekee yhä enenevissä määrin henkilöt, jotka ovat maahanmuuttajataustaisia tai muutoin työhistorialtaan tukea tarvitsevia työntekijöitä. Tämä näkökulma huomioon ottaen edellyttää erityistä arviota asioiden esittämistavasta selkokielisesti, helposti omaksuttavassa muodossa. Jotta ohjeistus olisi omaksuttavissa ja tukena myös itse suorittavaa työtä tekevien työntekijöiden työssä, näemme tärkeimpänä seuraavat tekijät, jotka edellyttävät ohjeistuksen sisällön uudelleen arviointia.

Ohjeistuksen tekstissä käytetään termiä sosiaalihuollon toimintayksikkö tarkoittamaan kaikkia sosiaalihuollon toiminta-alueita. Näemme, että tämä on keskeisin tekijä ohjeistuksessa, mikä on omiaan vaikeuttamaan lukijan omaksumista siitä, milloin on kyse toimintayksiköstä tai yksityiskotiin tavallisessa asuinkannassa olevaan asuntoon tuotettavasta palvelusta. Edellä mainituissa eri palvelun tuottamispaikoissa on kuitenkin merkityksellisesti kyse erityyppisestä lähestymistavasta, vastuista ja oikeuksista, niin palvelun tuottajalla, suorittavalla työntekijällä kuin asiakkaalla. 

Tämä aiheuttaa koko ohjeistuksen sisällön vaikeaselkoisuutta. Samalla se on omiaan luomaan väärinymmärrystä eri tilanteissa olevista velvoitteista ja oikeuksista kautta linjan, koska ohjeistus sisältää lukemattomia eri säännöksiä ja viranomaistahoja, joilla ei ole konkreettista kosketuspintaa suorittavaan työtätekevän henkilön työsuoritukseen, vastuisiin tai hänen mahdollisuuksiin vaikuttaa kyseisiin asioihin. Näin myös sosiaalihuollon asiakkaan näkökulmasta katsottuna. 

Erityisen huolissaan Invalidiliitto on kotiin annettavien palveluiden kohdalla asiakkaan itsemääräämisoikeuden turvaamisesta sekä oikeudesta saada turvallisesti tuotettua ammattitaitoista apua, näin myös asiakkaan yksityisyyden kunnioittamisen ja osallisuuden toteuttamisesta turvallisuussuunnitteluprosesseissa (ilmenee esim. esimerkkinä käytetystä Vantaan teemakorttiluonnoksesta).

Ohjeistuksen käytännön omaksumisen näkökulmasta sen lisäksi, että toimintayksikkö erotettaisiin selkeästi omaksi osiokseen yksityiskotien tavallisessa asuinkannassa olevan asuntoon tuotettavasta palvelusta, olisi suositeltavaa sitoa kulloinkin mainittu velvoittava säädös konkretiaan. Eli mitä säädös kussakin tilanteessa edellyttää suorittavalta työntekijältä ja mitä se tarkoittaa ja mitä se tarkoittaa asiakkaan näkökulmasta, oikeuksista ja velvollisuuksista. Nyt tämä ei ilmene selkeästi ja aiheuttaa epäselvyyttä ja –tietoisuutta ja ohjaa helposti vääriin toimintakulttuuritapoihin. 

Tämän lisäksi ohjeessa olisi perusteltua olla kuhunkin eri temaattiseen kohtaan liittyviä yksikertaisesti ja helposti omaksuttavia checking -listoja, joiden avulla suorittava työntekijä voi ymmärtää omat velvollisuutensa ja oikeutensa, asiakas omat velvollisuutensa ja oikeutensa sekä niiden vaikutukset ja tavat, joiden avulla turvallista työskentelyä voidaan suunnitella yhteistyössä siten kuin muun muassa laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista ja laki yksityisistä sosiaalipalveluista edellyttää. Suositeltavaa olisi myös liittää ohjeistukseen Valviran omavalvonta –suunnitelma ja siihen liittyvä määräys ja arvioida muiden mahdollisten viranomaisten jo antamien ohjeistusten tarvetta. 

Helsingissä 30. kesäkuuta 2016

INVALIDILIITTO RY

Petri Pohjonen
Pääjohtaja

Elina Akaan-Penttilä
Lakimies