Invalidiliitto pitää tärkeänä Suomen arktisen politiikan strategialuonnosta, koska ilmastonmuutoksen takia arktisella alueella on erittäin suuri merkitys koko maapallon ihmisten hyvinvoinnille. Arktiseen alueeseen liittyy myös siellä elävien alkuperäiskansaan kuuluvien ihmisten kannalta haasteita toimeentuloon, sosiaaliturvaan, päihteisiin ja mielenterveyteen liittyvissä kysymyksissä.
- Suomi on Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa tänä vuonna ja Suomella on vastuu puheenjohtajan ominaisuudessa myös YK:n vammaisoikeussopimuksen osapuolikokouksen (COSP) järjestämisessä kesällä 2021. Suomen arktisen politiikan strategiassa on oiva tilaisuus nostaa esiin saamelaisten vammaisten asema ja oikeudet pohjoismaisen ja kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi, lakimies Henrik Gustafsson ehdottaa.
Vaikka Suomen arktisen politiikan strategian viitekehyksenä toimivat kansainväliset asiakirjat, kuten Pariisin ilmastosopimus ja YK:n hyväksymät kestävän kehityksen tavoitteet (Agenda 2030), YK:n vammaissopimus puuttuu tästä viitekehyksestä. Suomen arktisen politiikan strategiassa ei tarkastella alkuperäiskansaan kuuluvien saamelaisten vammaisten asemaa ja oikeuksia, vaikka YK:n vammaisoikeussopimuksessa tunnustetaan alkuperäiskansaan kuuluvien vammaisten ihmisten vaikeat olosuhteet ja moniperusteinen syrjintä. Saamelaiset ovat ainoa Suomen alkuperäiskansa.
Saamelaisilla (kieli ja kulttuuri) vammaisilla ihmisillä on ollut haasteita saada omalla äidinkielellään vammaispalveluita. Tämä koskee koko vammaispalveluprosessia aina palvelusuunnitelman laatimisesta hakemukseen ja päätöksentekoon sekä toteutustapaan saakka.
- Pohjoissaamea puhutaan Suomen lisäksi myös Norjan puolella, joten olisi tarpeen kehittää pohjoismaiset rajat ylittäviä vammaispalveluita. Tämä näkyisi siten, että pohjoissaamea puhuva Suomen kansalainen saisi jatkossa Norjan puolelta tuotettuja vammaispalveluita, jos niitä ei Suomen puolella riittävästi voida toteuttaa, Gustafsson sanoo.
Saamelaisten vammaisten osallisuutta paikallisissa ja alueellisissa vammaisneuvostoissa pitää vahvistaa pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamen osalta ihmisten omilla kotiseutualueilla.
Invalidiliitto huomauttaa, että mönkijään tai moottorikelkkaan on ollut tiettömillä saamelaisalueilla hankala saada vamman ja perinteisen elinkeinon harjoittamisen takia vammaispalvelulain mukaista taloudellista tukea. Nämä liikkumisen välineet on katsottu tavallisesti harrastusluonteisiksi ja niillä liikutaan alueilla, joissa ei ole tieverkostoa. Väkimäärältään runsaslukuisemmassa eteläisessä Suomessa on kattava tieverkosto, mutta pohjoisessa Suomessa ei näin ole.
- Invalidiliiton tiedossa on myös tapaus, jossa vammaisuuden takia maksettava elinkeinotuki yritystoimintaan on Kelassa hylätty, koska porotaloudesta ei synny verotettavaa tuloa. Vaikka Kelan elinkeinotuki on syyperustainen, niin se ei ole ollut saamelaiskulttuurin ja elinkeinon kanssa yhteen sovitettavissa. Tämä kertoo rakenteellisesta ongelmasta, Gustafsson sanoo.
Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANEn toimintaohjelmaan (2020–2023) on kirjattu, että saamelaiskulttuurin erityispiirteitä pitää ottaa huomioon saamelaisten vammaisten henkilöiden avun ja tuen tarpeita arvioitaessa ja palveluja suunniteltaessa. Tämä tarkoittaa muun muassa THL:n vammaispalvelujen käsikirjan saamenkielisen aineiston lisäämistä. Invalidiliiton mielestä VANEn toimintaohjelman kirjaukset tulee ottaa huomioon myös arktisessa strategiassa.
Lisätietoa: Henrik, Gustafsson, lakimies, Invalidiliitto, henrik.gustafsson@invalidiliitto.fi