Yksi keskeisimmistä esityksen sisällöistä koskee vapaaehtoista erityisryhmien kuljettajakoulutusta. Invalidiliitto pitää tärkeänä, että erityisryhmien kuljettajakoulutus kirjataan lakiin ja siinä määritellään vähimmäisehdot koulutukselle. Invalidiliiton näkemyksen mukaan pakollisen kuljettajakoulutuksen myötä varmistetaan, että kuljettajalla on taito kohdata eri tavoin vammaisia ihmisiä ja kyky avustaa asiakas turvallisesti ajoneuvoon ja sieltä pois sekä tarvittaessa saattaa asiakas määränpäähän.
Lisäksi koulutuksella tulee varmistaa, että kuljettaja hallitsee yleisempien apuvälineiden (vähintään manuaalipyörätuoli, sähkökäyttöinen pyörätuoli, rollaattori) käsittelyn, hidasajon, porrasvedon sekä esteettömässä ajoneuvossa pyörätuolilla matkustavan asiakkaan asianmukaisen kiinnityksen sekä autossa olevien lisälaitteiden käytön (esim. takalaitanostin).
Invalidiliitto kiinnittää erityisesti huomiota käytännön opetuksessa koulutuksessa käytettävän kaluston (iso esteetön ajoneuvo, apuvälineet) laajuuteen. Tällä on vaikutusta siihen, miten kuljettaja työssään hallitsee eri tavoin toimintarajoitteisten ihmisten avustamisen ja turvallisuuden varmistamisen. Erityisryhmien kuljettajien opettajalla tulee olla laaja-alainen perehtyneisyys ja osaamistaito erityisryhmien kuljettamisesta.
- Olemme tehneet vuosia vaikuttamistyötä erityisesti liikuntavammaisten matkustajaturvallisuuden parantamiseksi ja sen huomioon ottamiseksi taksiliikennelainsäädäntöä uudistettaessa. Nyt esitetyssä luonnoksessa esitetään erityisryhmien kuljettajakoulutusta, joka olisi viranomaistasoisesti säänneltyä ja valvottua. Koulutus lisää asiakkaiden yhdenvertaista turvallisuutta taksiliikenteessä. Olen tästä enemmän kuin iloinen, toteaa Invalidiliiton lakimies Elina Nieminen.
Välityskeskusten toimivuus vaikuttaa myös taksipalveluiden toimivuuteen. Erityisryhmien erityistarpeet on tärkeä tiedostaa myös välityskeskustoiminnassa laadukkaan ja osaavan palvelun varmistamiseksi. Invalidiliitto kannattaa välityskeskusten säännöllistä valvontaa erityislainsäädännön avulla. Tämä yhtenäistäisi vaihtelevia toimintamalleja ja vahvistaisi välityskeskusten osaamista ja palvelun laatua asiakkaille. Toimiva välityskeskustyö tukee kuljettajien onnistumista työssään ja päinvastoin.
Invalidiliitto on jo aiemmin ottanut kantaa taksipalveluissa erityisryhmille kohdistuviin lisämaksuihin. Lainsäädännön avulla on varmistettava, etteivät lisämaksut muodostu niin suuriksi, että ne estävät käytännössä taksipalveluiden käytön. Hinnoittelussa on huomioitava yhdenvertaisuuslain velvoitteet yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän ehkäisemiseksi. Invalidiliitto pitää perusteltuna, ettei välttämättömästä apuvälineestä saa periä lisämaksua.
Invalidiliitto näkee taksipalvelut jäsentensä arjen ja liikkumisen välttämättömänä tukena. Moni vammainen ihminen tarvitsee toimivia taksipalveluita työ- ja opiskelumatkoihin, asiointiin, harrastuksiin, sosiaalisten kontaktien ylläpitämiseen ja voidakseen osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Ilman taksipalveluita liikkumista koskeva perusoikeus ei toteudu.