Asia: Vammaispalvelulain perusteella työnantajamallilla järjestettävän vaikeavammaisen
henkilökohtaisen avun huomioiminen sote-rakenteissa

Vammaispalvelulain perusteella järjestettävän henkilökohtaisen avun työnantajamallin turvaaminen uusissa sote-rakenteissa edellyttää järjestämistavan huomioimista ja nimenomaisia kirjauksia vähintään valinnanvapauslaissa, tuottamislaissa sekä uudistuvassa vammaislaissa. Tällä hetkellä asia ei näy missään, koska rakenteet tukevat vain palvelutuottajana toimijaa. Henkilökohtaisen avun työnantajamalli perustuu siihen, että vaikeavammainen henkilö toimii yksityisenä työnantajana (ei palveluntuottajana) omille henkilökohtaisille avustajilleen järjestäessään itselleen julkisen vallan velvollisuuteen kuuluvaa subjektiivista oikeuttaan välttämättömään apuun. Alla esitämme mahdollisia eteenpäin vietäviä ja pohdittavia näkemyksiä asian ratkaisemiseksi:

1. Sote-tuotantorakenteessa on huomioitava henkilökohtaisen avun työnantajamalli. Tällä hetkellä ei ole huomioitu. Vaarana on, ettei henkilökohtaisen avun työnantajamallia kyetä toteuttamaan tulevaisuudessa, jos palvelutuotantorakenteet eivät tue tätä järjestämistapaa miltään osin. Työnantajamalli on vaikeimmin vammaisten itsenäisen elämän, yksilöllisyyden ideologian, itsemääräämisoikeuden ja oman elämän valintoihin vaikuttamisen perusta.
Työnantajamallia voidaan pitää myös koko vammaispalveluiden ideologian ytimenä (lähtökohtaisesti kaikki muut vammaispalvelut voitaisiin järjestää myös muun lainsäädännön turvin). Se on myös yhteiskuntataloudellisesti tehokkain tapa järjestää henkilökohtainen apu. Jos työnantajamallia ei tulevaisuudessa olisi, merkitsisi se vaikeammin vammaisten itsenäisen elämän ideologian, itsenäisen vapauden ja kulttuurin menetystä. Asiaa tulee arvioida erityisesti perustuslain 6.2, 19.1 sekä 22 §:t sekä yhdenvertaisuuslain 9 §:n mukaisen positiivisen erityiskohtelun näkökulmasta. Myös heikentämiskielto (perustuslakivaliokunta ja asiantuntijakuulemiset) puoltaa henkilökohtaisen avun työnantajamallin säilyttämistä ja yhdenvertaisuuden mahdollistamista. Kysymys henkilökohtaisessa avussa on pitkäaikaisia elämän perusedellytyksiä turvaavasta välttämättömästä palvelusta, jossa asiakkaan
näkökulmasta katsoen järjestämistapa on yhtä merkittävä kuin mahdollisuus vaikuttaa palvelun sisältöön.

2. Tuottamislain soveltamisalan ulkopuolelle on säädettävä vammaispalvelulain henkilökohtainen apu työnantajamallilla järjestettynä. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta sen 2 § ”Soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön” todetaan sen 3 momentissa, että lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi lisäksi omaishoidon tuesta annetussa laissa (937/2005) tarkoitetun omaishoidon sekä perhehoitolaissa (263/2015) tarkoitetun perhehoidon toteuttaminen. Jotta uusi tuotantorakenne mahdollistaisi ja tukisi myös aineellisen lainsäädännön palveluita, eikä estäisi niiden toteutumista vammaispalvelulain näkökulmasta, on soveltamisalan ulkopuolelle säädettävä myös vammaispalvelulain mukainen ns. työnantajamalliin perustuva henkilökohtainen apu. Tässä järjestämistavassa vaikeavammainen henkilö toimii yksityisenä työnantajana vastaten työnantaja-asemansa perusteella henkilökohtaisen avun järjestämisestä itselleen, saadessaan välttämättömiin palkkauksesta aiheutuviin kustannuksiin korvauksen kunnalta. Näissä tilanteissa rekisteröinti tuottajalain perusteella ei ole mahdollista. Tuottamislain soveltamisalaa koskevaan 2 § ja sen suhde muuhun lainsäädäntöön tulee täsmentää. Pykälässä tulee nimenomaisesti kirjata, että lain soveltamisalan ulkopuolelle on säädettävä myös lain vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (981/2008) tarkoitettu vaikeavammaisen henkilökohtainen apu silloin, kun se on järjestetty vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdan ns. työnantajamallilla korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut.

3. Valinnanvapauslaissa tulee nimenomaisesti mainita, että henkilökohtainen budjetti voidaan myöntää myös yksityiselle henkilölle tilanteessa, jossa vaikeimmin vammainen henkilö toimii vammaispalvelulain perusteella henkilökohtaisten avustajiensa työnantajana ja työnantaja hankkii henkilökohtaisella budjetilla henkilökohtaisen avustajansa palkkaamiseen liittyviä välttämättömiä tukipalveluita (esim. palkkahallinto, työterveyshuolto, lakisääteiset vakuutukset, työnantajuudessa tarvittava muu välttämätön ohjaus ja neuvonta). Emme esitä henkilökohtaisen budjetin ensisijaisuutta työnantajamallin järjestämistapana. Ottaen huomioon kuitenkin tulevaisuuden sote-rakenteeseen liittyvä tuotantorakenne on tämä kuitenkin perusteltua saattaa mahdolliseksi vaihtoehdoksi niihin tilanteisiin, joissa tämä on työnantajan etu huomioon ottaen perusteltua ja asiakas sen hyväksyy. Tämä edellyttää kuitenkin muutamia tarkennuksia budjetin hallinnointiin liittyviin säännöksiin. Henkilökohtaisen avun työnantajamallissa syntyy tilanteita, joissa työnantajasta riippumattomista syistä saattaa syntyä budjetin ylittymistä. Tällaisia tilanteita ovat esim. työntekijän työsuhdeturvaan liittyvät ennakoimattomat pitkät sairauslomajaksot ja niiden aiheuttamat sijaisjärjestelyt, perhevapaat, mahdolliset kokemuslisät ja yleinen palkkatason ja
muihin palkkaukseen liittyvien sivukulujen korottuminen, joiden syntymiseen työnantaja ei pysty omalla toiminnallaan vaikuttamaan. Mm. tällaisten tilanteiden kohdalla tulee budjettia voida lisätä kesken vuositason tarvittaessa esim. lisäbudjetilla. Tällainen tilanne voi johtua myös vaikean vamman äkillisestä avun tarpeen välttämättömästä lisäämisestä, johon ei ennakolla voitu budjettia vahvistaessa varautua. Erityisesti arvioitavaksi tulisi
henkilökohtaisen budjetin käyttäminen työnantajan tukipalveluiden ostamisessa. Tämä turvaisi valinnanvapauden myös aidosti henkilökohtaisen avun ja vammaispalveluiden käytössä ja tekisi järjestelmästä yhdenvertaisen. Harkittavaksi tulee myös asiakasseteli tukipalveluiden ostamisen osalta.

4. Valinnanvapausluonnoksen 25 §:n Henkilökohtaisen budjetin myöntämisen edellytykset ovat liian tiukasti henkilöön liittyviä edellytyksiä poissulkevia. Esityksen formulointi edellyttäisi henkilökohtaisen budjetin saamisen edellytykseksi jatkuvaa tuen ja avuntarvetta. Välttämättä vammaiset henkilöt eivät tarvitse molempia. Tämän johdosta valinnanvapauslain 25 §:n tulisi kirjata esim: ”Henkilökohtaista budjettia voidaan käyttää niiden asiakkaiden sosiaali- ja
terveyspalveluissa, joilla on jatkuvaa tuen tai avun tai tuen ja avun tarvetta ja jotka pystyvät joko itse tai tuettuna suunnittelemaan ja hallinnoimaan oman palvelukokonaisuutensa.”

5. Jotta uusi palveluiden tuottamisrakenne ei sulkisi henkilökohtaisen avun työnantajamallia sen ulkopuolelle, on perusteltua mainita se myös valinnanvapauslain yksityiskohtaisissa perusteluissa sen 25 §:ssä ”Henkilökohtaisen budjetin myöntämisen edellytykset” esim. ”Henkilökohtainen budjetti voidaan myöntää myös vammaispalvelulain perusteella järjestettävään henkilökohtaiseen apuun työnantajana toimivalle vammaiselle henkilölle työnantajan välttämättömien tukipalveluiden hankintaan siten kuin niistä on päätetty hallintopäätöksellä.”.

6. Vaadimme kuluttajaoikeudellista asemaa asiakkaalle asiakassetelissä sekä henkilökohtaisessa budjetoinnissa. Tämä on välttämätöntä asiakkaan oikeusturvan ja palvelusisällön takaamiseksi. Tämä on ehdotonta, jotta monimutkaiset sopimussuhteet ei häivytä palvelun tuottajan vastuuta.

7. Valas-lainsäädäntöön on kirjattava 11 §:n ”Henkilökohtaisen avun toteuttaminen” sen 1 momentin 1 kohtaan: ”henkilökohtainen apu on aina toteutettava vähintään työnantajamallilla, jossa vammainen henkilö toimii henkilökohtaisen avustajan työnantajana;”.

Erityisasiantuntija: Elina Nieminen, lakimies, Invalidiliitto (elina.nieminen@invalidiliitto.fi)