Uusi vammaispalvelulaki ei saa riistää itsemääräämisoikeutta

Invalidiliitto nosti esiin muun muassa nämä asiat 

1. Vammaispalvelulaki pitää säilyttää vammaisten ihmisten oikeuksien turvaajana. 
2. Vammaisten ihmisten tarvitsemaa tukea päivittäistoimiin ja päätöksentekoon on vahvistettava. 
3. Itsemääräämisoikeutta ei saa riistää henkilökohtaisen avun käyttäjiltä. 

Kesäkuisissa tilaisuuksissa esiteltiin sosiaali- ja terveysministeriön vammaispalvelulainsäädännön uudistamisen pykäläluonnoksia, joista Invalidiliiton lakimies Elina Nieminen antoi oikeudellisen arvion korjausehdotuksineen. Niemisen arvioinnissa kiinnitettiin huomiota esitettyjen pykäläluonnosten mahdollisiin vaikutuksiin palveluiden toteuttamisessa ja valvonnassa.  

Vammaispalvelulaki vammaisten oikeuksien turvaajana säilytettävä 

Vammaispalvelulain erottaminen yleisistä kaikille kansalaisille kuuluvista sosiaalipalveluista on syytä pitää edelleen selkeänä. Kyse on erityispalveluista, jotka ovat välttämättömiä, yksilöllisen tarpeen mukaan määriteltäviä. Vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeudet eivät toteutuisi ilman näitä. 

- Lain kohderyhmä on syytä pitää tarkasti rajattuna, jotta turvataan vaikeimmin vammaisten ihmisten subjektiiviset oikeudet, Nieminen sanoi.  

Vammaisten tarvitsemaa tukea päivittäistoimiin ja päätöksentekoon vahvistettava 

Luonnoksessa esitetään uutta valmennuksen ja tuen pykälää, minkä lisäksi oma pykälä säätelisi tuettua päätöksentekoa ja sen toteuttamista. Nämä palvelukokonaisuudet ovat välttämättömiä. Luonnoksesta on kuitenkin poistettu tavanomaisessa elämässä suoriutumisessa tarvittava pitkäaikainen tuki, joka aiemmin sisältyi valmennukseen ja tukeen.

Monet vammaiset ihmiset tarvitsevat sellaista yksilöllistä apua, joka koostuu pääasiassa toisen ihmisen tuesta tavanomaisessa elämässä suoriutumiseksi. Tämä on syytä pitää erillään henkilökohtaisen avun palvelusta, jossa vammainen ihminen itse määrittelee tarvitsemansa avun ja tuen. 

Vammaispalvelulainsäädäntöä uudistaessa laaja erityishuollonlainsäädännön palveluvalikoima jää pois, eikä tilalle näytä olevan tarjolla tähän sopivaa palvelua. Lakiin tulisi saada sellainen yksilöllisen avun ja tuen palvelu heille, jotka tarvitsevat pääasiallisesti toisen henkilön toiminnan ohjausta. Näin vammaisten yhdenvertaisuus ja oikeusturva parantuisivat.  

Itsemääräämisoikeutta ei saa riistää henkilökohtaisen avun käyttäjiltä 

Lakiluonnoksessa esitetään henkilökohtaisen avun saamiselle merkittäviä muutoksia, mitkä vähentäisivät vammaisen ihmisen määräysvaltaa. Määräysvalta valuisi nykyistä enemmän henkilökohtaista apua antavalle taholle. Vammaisella ihmisellä ei enää olisi yhtä vahvaa itsemääräämisoikeutta hallinnoida ja toteuttaa omaa henkilökohtaista apua, lukuun ottamatta työnantajamallilla järjestettyä työnantaja-asemaa.  

- Uudistus vaikuttaisi merkittävästi nykyisiin henkilökohtaisen avun työmarkkinoihin, palveluntuottamisen valvontaan ja resurssointiin, Nieminen sanoi.  

Pahimmillaan samalla henkilökohtaisen avustajan nimikkeellä työskentelisi ihmisiä hyvin erilaisissa työtehtävissä ja hyvin erilaisilla vastuilla. Henkilökohtaisen avun palvelu muuttuisi ja se ei vastaisi enää sitä oikeutta, mistä nykyiset henkilökohtaisen avun käyttäjät ovat taistelleet itsenäisyyden saavuttamiseksi.  

Nykyään henkilökohtaisen avun saaminen ei edellytä kykyä täysin itsenäiseen päätöksentekoon. Vaikka vammainen henkilö ei pysty esimerkiksi ilmaisu- ja kommunikointikykynsä rajallisuuden vuoksi ilmaisemaan käsitystään palveluntarpeestaan tai henkilökohtaisen avun järjestämistavasta, se ei vielä merkitse sitä, ettei hän pystyisi ilmaisemaan lain tarkoittamalla tavalla omaa tahtoaan ja käyttämään henkilökohtaista apua. Riittää, että vammainen ihminen voi käyttää henkilökohtaista apua esimerkiksi tuetusti, kunhan hän itse kykenee määrittelemään tuen avulla avun sisällön ja sen toteuttamistavan.  

On tärkeää, että voimavaraedellytys täyttyy henkilökohtaisen avun kohdalla. Näin varmistetaan vammaisen itsemääräämisoikeuden ja tahdon toteutuminen henkilökohtaista avustajaa käytettäessä. Jos avun tarpeen määrittely tapahtuu pääosin ulkopuolisen henkilön toimesta, on kyseessä erityyppinen palvelu. Näin on haluttu tehdä ero tarpeisiin, joihin henkilökohtaisen avun tyyppisellä palvelulla ei ole ollut tarkoitus vastata. Tarvitaan siis erilaisia yksilöllisiä palveluita eri tarpeisiin. Tämä vastaa myös YK:n vammaisyleissopimuksen vaatimuksia. 

Työvoiman saatavuus turvattava  

Erityistä huomiota henkilökohtaisen avun sekä päivittäistoimiin liittyvän tuen palveluissa on kiinnitettävä siihen, että työvoimaa on aiempaa vaikeampia saada. THL:n selvityksen ja Invalidiliiton jäsenistöltä saatujen tietojen mukaan henkilökohtaisten avustajien rekrytoinnissa ja saatavuudessa on suuria ongelmia, mikä jo nyt uhkaa osittain järjestelmän toimivuutta. Sama tilanne on kehitysvammasektorin puolella. Lain uudistuksen on huomioitava tämä ongelma ja luotava sellaiset palvelut, jotka ovat toimialalla tunnistettavia ja joissa työnkuva vastaa ammattinimikettä.  

Yhdenvertaisuus määrittelee kannanottoja 

Henkilökohtaista apua koskevasta keskustelusta on tullut vammaispolitiikassa jännitteinen. Kesäkuisissa tilaisuuksissa esitettyjen puheenvuorojen tarkoituksena oli tuoda oikeudellista pohjaa keskustelun ja lainsäädännön kehittämisen tueksi. Puheenvuorot olivat pitkälti samansuuntaisia ja niissä esitettiin tärkeitä huomioita lain jatkovalmisteluun. Yhteinen toive olikin, että tilaisuuksissa esitetyt näkökannat otettaisiin huomioon ja laissa tunnistettaisiin paremmin erilaiset yksilölliset palvelut ja oikeudelliset vastuukysymykset palvelun toteuttajan näkökulmasta. 

Lue Invalidiliiton lakimies Elina Niemiseltä pyydetty koko puheenvuoro 8.6.2021 (pdf).

Lue Invalidiliiton lakimies Elina Niemiseltä pyydetty koko puheenvuoro 14.6.2021 (pdf).

Lisätietoa: Elina Nieminen, lakimies, Invalidiliitto, elina.nieminen@invalidiliitto.fi.