Vammaisten palvelut huomioitava Uudenmaan sote-ratkaisussa
26.02.2020
Uusimaa-PKS-Helsinki sote-erillisselvityksen ohjausryhmä esittää yhteisen jatkovalmistelun pohjaksi itsehallinnollisiin alueisiin ja koko Uudenmaan maakunnan kattavaan HUSiin pohjautuvaa mallia. Invalidiliitto kannattaa tätä.
Raportissa esitetty malli ei kuitenkaan riittävästi huomioi alueen erityispiirteitä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Perustelut jäävät auki erityisesti vammaisten henkilöiden ja heidän usein elämänmittaisten palveluidensa osalta. Nämä ihmisryhmät eivät näy loppuraportissa. Heidän kohdallaan arvioitavaksi tulevat niin palveluiden riittävyys, resursointi kuin kustannukset.
Erikoissairaanhoidon tasapuolinen ja yhdenvertainen toteutuminen Uudenmaan viidellä eri alueella mietityttää. Erityistason palveluissa tulee varmistaa työntekijöiden riittävä osaamistaso, moniammatillisuus ja monialaisuus, kun toteutetaan ja arvioidaan vammaisten ihmisten erityistason palvelukokonaisuuksia.
Invalidiliiton mielestä on tärkeää keskittää tiettyjä palveluita ja osaamista myös Uudenmaan alueella, mutta peruspalvelut tulee saada sote-keskuksista. Esimerkiksi vammaisten ihmisten tietyt erikoistason palvelut (vammaispalvelut, kuntoutus, sekä apuvälinen- ja hoitotarvikepalvelut), vaativat erityisosaamista ja se on tarpeellista keskittää osaamiskeskuksiin, jotka tekevät tiivisti yhteistyötä alueen peruspalveluiden ja erikoissairaanhoidon kanssa. Invalidiliitto tarkoittaa tässä nimenomaan erikoisapuvälineitä ja vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta.
Esityksessä ei oteta riittävästi kantaa siihen, miten asiakas- ja potilasosallisuus varmistetaan. Invalidiliitto pitää tärkeänä, että lakisääteisten vammaisneuvostojen rooli turvataan kaikilla alueilla. Asiakkaiden, potilaiden ja palveluiden käyttäjien sekä järjestöjen vaikuttamis- ja osallisuustyö tulee turvata lainsäädännöllisesti. Onko mietitty järjestöneuvottelukuntaa tai vastaavaa?
Invalidiliiton näkemyksen mukaan esitetty malli on suppea, eikä siinä käsitellä tarkemmin palveluiden järjestämistä. Työnjako sote-keskusten, HUS: n ja mahdollisten osaamiskeskusten välillä jää epäselväksi. Huomio kiinnittyy mm. siihen, että esityksessä sosiaalitoimi jää taka-alalle. Tästä syntyy suuri huoli siitä, millaisiin käytäntöihin ja ratkaisuihin maakunnan eri alueilla päädytään. Vammaispalveluiden erikoisosaamisen keskittäminen esimerkiksi osaamiskeskuksiin tai vastaaviin on yksi mahdollinen ratkaisu. Vammaisten ihmisten tulee saada peruspalveluja lähipalveluina siinä missä muutkin ihmiset. Tilojen esteettömyyteen on kiinnitettävä huomiota.
Invalidiliitto on huolissaan vammaispalveluiden osaamisesta. Siihen tarvitaan valtakunnallista koulutusta, esimerkiksi vammaissosiaalityön erikoistumiskoulutusta.
YK:n vammaisoikeuksien sopimus edellyttää vammaisten henkilöiden osallistamista päätöksentekoon. Palveluiden ja rakenteiden suunnittelussa pitää mukana olla eri- ikäisiä vammaisia henkilöitä sekä heitä edustavia järjestöjä. Vammaisneuvostoilla tulee olla todellista valtaa ja palveluiden käyttäjien tulee olla mukana suunnittelemassa ja arvioimassa kaikissa palveluissa, ei pelkissä vammaispalveluissa. Vammaisjärjestöjen osaamista ja yhteistyötä niiden kanssa tulisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin.
Apuvälineiden saatavuudesta tietoomme on tullut, että siinä on nykyään HUS-alueella ollut ongelmia, mm. korvaavat välineet, odotusajat, yksilöllisiä apuvälinetarpeita ei huomioida riittävästi. Erityistason apuvälinepalveluiden saavutettavuuteen ja saatavuuteen tulee kiinnittää huomiota toimivien apuvälinepalveluiden varmistamiseksi.