Sukellus selkäydinvammaan

Entisen Käpylän kuntoutuskeskuksen, nykyisen Validian pitkäaikainen lääkäri, fysiatri Eija Ahoniemi on työskennellyt yli 20 vuotta selkäydinvammojen parissa. Näiden vuosien aikana hän on kohdannut kymmeniä sukellusonnettomuuksissa vakavasti vammautuneita. 

– Sukellusonnettomuuksissa syntyy pääasiassa erilaisia kaularankavammoja, murtumia ja nikamien sijoiltaanmenoja. Pahinhan niistä on tämä selkäydinvaurio, joka saattaa murtuman seurauksena tulla. Kaulan alueen selkäydinvaurio on aina katastrofaalinen, koska sen seurauksena on neliraajahalvaus, Ahoniemi kertoo. 

Nuoret miehet vaarassa

Eija Ahoniemi on tutkinut suomalaisten vammautumisia. Hän kuului työryhmään, joka teki kolmikymmenvuotisen seurantatutkimuksen henkilöistä, jotka olivat vammautuneet tapaturmaisesti ja olleet kuntoutuksessa Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksessa (nyk. Validia). Kolmen vuosikymmenen aikana sukellusonnettomuuksissa selkäydinvamman sai reilut sata henkilöä. Heistä vain yksi oli nainen. 

– Erilaisissa sukellusonnettomuuksissa selkäydinvamman saaneet henkilöt olivat lähes poikkeuksetta miehiä ja suurin osa alle kolmekymmentä vuotiaita. Siinä mielessä se on ikävää, että he ovat usein vasta aikuisuutensa alussa kun loukkaantuminen tapahtuu, Ahoniemi kertoo.

– Vuosittain neliraajahalvaukseen johtavia sukellusonnettomuuksia sattuu muutamia, alle kymmenen. Kappalemääräisesti se on onneksi melko vähän. Jokainen onnettomuus on kuitenkin tragedia, sillä selkäydinvaurion myötä kaikki lähtee alusta. Lähdetään puhtaalta pöydältä opettelemaan uudelleen arjen toimintoja, kuten juomista ja syömistä, kääntymistä ja nousemista. Koko elämä on rakennettava uudelleen.

Vaara vaanii tutussa rannassa

Usein ajatellaan, että onnettomuudet sattuvat vieraassa rannassa, tuntemattomaan veteen hypätessä. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Seurantatutkimuksessa esimerkiksi yli 50 prosenttia vammautumisista tapahtui tutussa rannassa, usein oman mökkilaiturin edustalla. Joskus onnettomuudelle löytyy selkeä syy, kuten pään kolahtaminen uppotukkiin. Useammin yksittäistä syytä ei ole. On vain huono tuuri. Jokin menee hypätessä pieleen ja sillä on kohtuuttoman kovat seuraukset.

Kuntoutuksella uudenlaiseen elämään

Kun vahinko on tapahtunut, on aika katsoa eteenpäin. Selkäydinvaurion saaneen henkilön matka vammautumisen jälkeiseen elämään alkaa yleensä usean kuukauden mittaisella kuntoutusjaksolla joko yliopistollisen sairaalan kuntoutusosastolla tai erityisessä kuntoutuslaitoksessa. Kuntoutuksessa elämä rakennetaan uudelleen. Päivät täyttyvät lääkinnällisestä kuntoutuksesta, kuten fysio- ja toimintaterapiasta sekä kuntouttavasta hoitotyöstä. Tärkeässä roolissa on myös psykososiaalinen tuki, jossa käydään läpi esimerkiksi ihmisen kehonkuvaa ja jaksamista vammautumisen jälkeen. Sosiaalityöntekijät ovat vammautuneen apuna asumiseen, koulutukseen, ammatinvalintaan ja taloudelliseen toimeentuloon liittyvissä kysymyksissä. Usein tärkeimmät neuvot tulevat kuitenkin heiltä, jotka ovat kokeneet saman.

– Vertaistuki akuuttivaiheen kuntoutuksessa on äärimmäisen tärkeää. Vertaiskuntoutuksessa vasta vammautunut kohtaa samanlaisen vamman läpikäyneen henkilön. Vertaiskuntouttajalta saa ohjeita vamman kanssa elämiseen ja saman kokeneelta on usein helpompi kysyä mieltä painavista asioista, Ahoniemi korostaa. 

Kuntoutuminen riippuu vammasta

Se, millainen ennuste vammautuneen henkilön kuntoutumiselle voidaan antaa, riippuu paljon vamman laadusta.

– Vammat jaotellaan osittaiseen ja täydelliseen selkäydinvaurioon. Jos kyseessä on täydellinen selkäydinvaurio, niin henkilölle jää pysyvä neliraajahalvaus. Osittaisissa selkäydinvaurioissa potilas voi toipua käveleväksi. Tiedän sukeltajia, joilla on ollut neliraajahalvaus, mutta se on ollut osittainen ja he ovat toipuneet siitä käveleväksi.

– On kuitenkin hyvä muistaa, että kävely ei tässä tapauksessa välttämättä tarkoita normaalia kävelyä. Se voi olla tavanomaista kävelyä ilman liikkumisen apuvälineitä tai sitten esimerkiksi rollaattorilla tapahtuvaa. Selkäydinvammojen osalta on tärkeä muistaa, että niihin liittyy aina liitännäisvaivoja, jotka jäävät pysyviksi vamman osittaisuudesta huolimattakin. Liitännäisvaivoja voivat olla tuntomuutokset kehossa ja raajoissa, krooninen kipu, spastisuus eli lihasjäykkyys sekä rakon ja suolen toimintahäiriöt. Nämä liitännäisvaivat eivät välttämättä näy ulospäin, mutta usein ne ovat henkilölle itselleen varsinaista selkäydinvammaa hankalampia. Ja vaikka ihminen kuntoutuisi takaisin käveleväksi, voivat nämä liitännäisoireet jäädä loppuelämäksi, Ahoniemi kertoo. 

Vammautuminen on uuden vaiheen alku

Ahoniemi haluaa ihmisten muistavan, että vakavakin vamma on vain osa elämää, ei minkään päätepiste. Elämä jatkuu vammautumisen jälkeen erilaisena, mutta aivan yhtä arvokkaana.

– Se mikä on tapahtunut, on tapahtunut ja siitä on jatkettava eteenpäin. Yleensä ihmiset selviävät kuitenkin hyvin. Ihmismieli on sillä tavoin kovin mukava, että vaikeissakin tilanteissa se haluaa olla positiivinen ja yrittämisenhalua löytyy aina.