Syksyllä 2022 eduskunnalle annettu hallituksen esitys oli Invalidiliiton mielestä kohtuullinen. Liitossa ymmärrettiin, että kahden lain yhdistäminen uudeksi laiksi on vaikea harjoitus, jossa kompromissit ovat välttämättömiä. Invalidiliitto kuitenkin kannusti marraskuisessa kuulemisessa sosiaali- ja terveysvaliokuntaa korjaamaan vielä lain suurimpia heikkouksia, esimerkiksi soveltamisalan laajuutta, jonka liitto arvioi aiheuttavan ongelmia toimeenpanovaiheessa.
Monet asiantuntijat näkivät laissa korjattavaa. Perustuslakivaliokunnalle marraskuussa lausuntonsa jättänyt yliopistonlehtori Pauli Rautiainen kirjoitti lausunnossaan ”Ottaen huomioon vammaispalvelulakiin esitetyt muutokset ja vammaispalveluiden toteutumisessa jo nykyisin esiintyvät puutteet, pidän hallituksen esitykseen sisältyviä arvioita vammaispalveluiden määrärahatarpeesta vakavasti alimitoitettuina.”
Perustuslakivaliokunta antoi tammikuussa 2023 sosiaali- ja terveysvaliokunnalle lausunnon, jossa kehotettiin muun muassa kohentamaan epäselviä tekstimuotoiluja (”Lakiehdotuksessa käytetty käsitteistö on lisäksi osin vaikeaselkoista ja täsmentymätöntä.”). Sosiaali- ja terveysvaliokunta laati mietintöluonnoksen, jossa huomioitiin joiltain osin perustuslakivaliokunnan toiveita, mutta niiden lisäksi tehtiin suuri määrä muitakin muutosehdotuksia – toteutuessaan ne lisäisivät entisestään yllä mainittua määrärahatarvetta.
Invalidiliitto ei enää voinut tukea lakiesityksen hyväksymistä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan tapa laastaroida lakiesitystä murensi liiton mielestä vammaisryhmien keskinäistä yhdenvertaisuutta muutosehdotusten painottuessa tiettyihin vammaryhmiin. Lisäksi alkoi näyttää siltä, että vammaisten henkilöiden rooli yhteiskunnan jäseninä tulisi muuttumaan: lakikokonaisuus oli muotoutumassa sellaiseksi, jossa aktiivisesta kansalaisesta oli tulossa hoivan kohde.
Myös osa perustuslakivaliokunnan kuulemista asiantuntijoista toi esiin, että perusoikeudet eivät tule ehdotetuilla tekstimuotoiluilla toteutumaan. Esimerkiksi professori Tuomas Ojanen kritisoi subjektiivisten oikeuksien kaventumista ja eri vammaisryhmien eriarvoista kohtelua: ”Samalla kun palvelujen sisältöä ja niiden saamisedellytyksiä on pyritty mietintöluonnoksessa täsmentämään, tämä vaikuttaa johtaneen ainakin osaksi sinänsä subjektiivisina oikeuksina turvattujen palvelujen alan merkittäväänkin kaventumiseen. Mietintöluonnoksen yhtenä ongelmana on se, ettei se riittävästi näytä tunnistavan tarvetta säännellä vammaisten oikeuksia ottaen huomioon vammaisten henkilöiden ja eri vammaisryhmien yhdenvertaisen kohtelun vaatimus sekä se, että vammaiset henkilöt ja vammaisuuden muodot ovat erilaisia.”
Hyvinvointialueet kertoivat perustuslakivaliokunnalle yhteisen kantansa: hyvinvointialueiden rahat eivät tule riittämään kaikkiin niihin palveluihin, joita laissa aiotaan laajalle käyttäjäjoukolle antaa. Vammaisten ihmisten subjektiiviset oikeudet eivät välttämättä toteudu. Valtiovarainministeriö antoi sosiaali- ja terveysvaliokunnalle lausunnon, jossa tuotiin selkeästi esille vaikutusarvioiden puutteellisuus ja siitä seuraava epävarmuus resurssien riittävyydestä. Perustuslakivaliokunta päätyi kuitenkin puoltamaan lain hyväksymistä edellyttäen joitain muutoksia. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö oli yksimielinen ja sen tekstimuotoiluissa vammaryhmien välinen epäyhdenvertaisuus korostui vielä aiempaakin enemmän.
Yksi räikeimmistä esimerkistä on sosiaali- ja terveysvaliokunnan esitys, että vain kehitysvammaisilla olisi oikeus työtoimintaan, vaikka koko lakiuudistuksen keskeinen lähtökohta on ollut tarpeiden nostaminen diagnoosien edelle. Päivätoiminnassa kaikkiin vammaryhmiin kuuluvat saavat maksuttomat matkat päivätoimintaan, mutta työtoiminnassa maksuttomat matkat tulevat vain kehitysvammadiagnoosin saaneille. Invalidiliitto ei pidä asianmukaisena, että toiset ovat sosiaalihuoltolain mukaisessa työtoiminnassa maksaen kuljetuspalveluistaan omavastuuosuuden ja toiset vammaispalvelulain mukaisessa työtoiminnassa ilman maksuja.
Toinen esimerkki: sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää, että vain autistien ja kehitysvammaisten elämänmittaisia palveluita ei kilpailuteta hankintalakia noudattaen. Entäpä muihin vammaisryhmiin kuuluvat henkilöt? Invalidiliitto muistuttaa, että se on ollut järjestönä allekirjoittamassa Ei myytävänä! -kansalaisaloitetta, joka koski kaikkia vammaispalveluiden toisen ihmisen avusta riippuvaisia vammaisia henkilöitä ja heidän sosiaalipalveluidensa jäämistä hankintalain ulkopuolelle.
Mietinnössä on paljon muitakin epäselvyyksiä ja epäjohdonmukaisuuksia. Kaikesta näkee, että kiire on ollut. Kuitenkin on todennäköistä, että yksimielisesti valiokunnissa valmisteltu lakiesitys hyväksytään eduskunnan täysistunnossa perjantaina 24.2.2023. Jos laki tulee voimaan, Invalidiliiton katse siirtyy seurantamekanismin kehittämiseen, jotta ongelmakohdat voidaan todentaa ja korjaussarjan laatiminen käynnistää mahdollisimman pian.
Esitys vammaispalvelulaiksi hylättävä
Eduskunnan täysistunnossa on perjantaina 24.2.2023 hallituksen esitys uudeksi vammaispalvelulaiksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä lain sisältöä on muutettu olennaisesti. Siksi allekirjoittaneet vammaisjärjestöt ja ihmisoikeusjärjestö vaativat, että esitys on hylättävä.
Vammaispalvelulain sisältö on muuttunut siten, ettei se turvaa lain tavoitteen mukaisesti vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Lisäksi lain kustannusvaikutuksia on kasvatettu tavalla, johon hyvinvointialueiden rahoitus ei riitä. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota myös valtiovarainministeriö sosiaali- ja terveysvaliokunnalle 25.1.2023 antamassaan lausunnossa sekä Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy perustuslakivaliokunnalle 3.2.2023 antamassaan lausunnossa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan muutettua olennaisesti lain sisältöä se ei myöskään enää täytä niitä tavoitteita, joita laille on alun perin esitetty. Muuttuneessa esityksessä korostuvat ohjauksen, hoidon ja valvonnan tarve eikä vammainen ihminen aktiivisena toimijana.
Vammaispalvelulaki on tarkoitettu vammaisille ihmisille. Vahvoja subjektiivisia oikeuksia sisältävän lainsäädännön tulee olla tarkkarajainen ja selkeä sekä palvelujen että kohderyhmän osalta. Vammaispalvelulaista ei saa tulla uutta sosiaalihuollon yleislakia. Jos näin tapahtuu, se vesittää subjektiiviset oikeudet ja vammaispalvelujen perusajatuksen. Käsiteltävänä oleva lakiesitys ei ole selkeä eikä tarkkarajainen vammaisten ihmisten eikä lakia soveltavien hyvinvointialueiden näkökulmasta.
Monissa asiantuntijalausunnoissa ja perustuslakivaliokunnassa esiin tuodut oikeudelliset ongelmat on lain valmistelun viimeisissä vaiheissa sivuutettu. Huomattava oikeudellinen ongelma liittyy vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Tämä on syrjivää ja vastoin YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyn aikana muutettu lain sisältö merkittävine kustannusvaikutuksineen ei enää vastaa niitä lähtökohtia, joiden perusteella lainvalmistelutyöhön ryhdyttiin ja joita vammaisjärjestöjen kanssa tiiviissä yhteistyössä on vuosia kestäneessä prosessissa huolellisesti harkiten ja eri osapuolten näkemyksiä kuullen työstetty.
Helsingissä 22.2.2023
Lisätietoja antavat:
Näkövammaisten liitto ry:n järjestöjohtaja Sari Kokko, 050 401 5802 ja sari.kokko@nkl.fi
Invalidiliitto ry:n lakimies Elina Nieminen, 044 765 0663 ja elina.nieminen@invalidiliitto.fi
Linkit valtiovarainministeriön ja Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy:n lausuntoihin
Valtiovarainministeriön lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle 25.1.2023:
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2023-AK-6086.pdf
Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy:n lausunto perustuslakivaliokunnalle 3.2.2023
Uutista on päivitetty 24.2.2023.