Ei enää lisää papilloneja

Papillonilla tarkoitin tietysti Henri Charrièren kirjoittamaa tiiliskiven paksuista kirjaa Vanki nimeltä Papillon (suom. Matti Brotherus, 1970). Kirjan nimi tulee Henrin rintaan tatuoidusta perhosesta ja perhonen on ranskaksi papillon.

Kirja kertoo tarinan miehestä, joka tuomitaan syyttömänä murhasta elinkautiseen vankeuteen ja karkotetaan Ranskan Guayanaan ja lopulta Pirunsaarelle. "Matkalle lokaan" eli vankilaan jouduttuaan Papillon alkaa heti suunnitella pakoa.

Nyt kirjan kirjoittamisesta on kulunut noin viisikymmentä vuotta. Kirja on herättänyt paljon keskustelua, onko se totta vai mielikuvituksen tuotetta?

Miten Papillon liittyy tähän päivään? Monille omasta kodista on tullut vankila. He ovat nykyajan papilloneja, joille on hankalaa, ellei jopa mahdotonta päästä kodistaan ulos, aivan kuten Papillonin Pirunsaarelta. Ongelman voi muodostaa korkea ulko-oven kynnys, liian kapea tai raskas ovi, jyrkät kierreportaat tai hissin puuttuminen.

Näin ei saa olla. Uusia papilloneja ei enää tarvita. Ihmisen kyky nähdä vaikeuksien keskellä toivoa vie meitä eteenpäin, mutta nyt tarvitaan myös tekoja. Meidän kaikkien on taisteltava estettömän tulevaisuuden puolesta.