Elämä on jatkuvaa oppimista

Olen aina välillä työurani aikana turvautunut avoimen yliopiston opintoihin vahvistaakseni osaamistani jollain osa-alueella. Toteutan näköjään myös valtiovallan tahtoa siitä, että työssä ollessaankin työikäinen väestö kasvattaa osaamistaan. Vallitsevassa julkisessa keskustelussa jatkuvan oppimisen teema on kuitenkin jäänyt hiukan työllisyyskeskustelun alle piiloon, mutta osaamisen kehittäminen on olennainen osa työllisyystoimia. Tällä hetkellä moni toimiala työmarkkinoilla potee työvoimapulaa, vaikka työttömiä työnhakijoita on edelleen runsaasti. Työmarkkinoilla on nähtävissä ilmiö, että työnantajien hakema osaaminen ja työnhakijoiden osaaminen eivät kohtaa. 

Työministeri Tuula Haatainen on viestittänyt, että Suomessa työllisyysaste on matalampi kuin muissa pohjoismaissa eikä Suomessa ole tarpeeksi koulutettua väkeä työelämän tarpeisiin. Taustalla on työmarkkinoiden ja työelämän raju muutos, joka vaikuttaa suuresti väestön osaamistarpeisiin. Työikäisen väestön osaamistason nousu on pysähtynyt, joten ihmisiä tulee houkutella ammattiosaamisen kehittämiseen ja vahvistamiseen. Jatkuvan oppimisen tulisikin olla mahdollista jokaiselle työuran eri vaiheissa ja sen välitiloissa. 

Minä osaajana ja oppijana

Omat opintoni avoimessa yliopistossa eivät etene mitenkään vauhdikkaasti. Työ ja muu elämä asettavat omat haasteensa opintojen etenemiselle. Usein olenkin hyödyntänyt työhön liittyviä osaamisen kehittämisen väyliä, kuten erilaisia työhön liittyviä seminaareja tai koulutuksia, ja sitä myöten osaamista on karttunut. Vanha sanonta ”työ tekijäänsä opettaa” ei ole mihinkään vanhentunut, mutta nykyisessä alati muuttuvassa työelämässä on tärkeää nähdä itsensä sekä osaajana että oppijana. Osaamista on voinut kertyä monista eri lähteistä. On tärkeää tunnistaa oman osaamisensa moninaisuus, vahvistaa sitä ja nähdä sen eri soveltamismahdollisuudet. Kun tunnistaa erilaisia soveltamismahdollisuuksia, voi siirtää omaa osaamistaan eri toimialoille ja helpommin siirtyä tehtävästä toiseen.

Jatkuva oppiminen tarkoittaa koko elämän kaarta. Se tarkoittaa myös muuta oppimista kuin muodollisessa koulutuksessa tapahtuvaa oppimista. Työelämän monimuotoisuus ja epävarmuus haastavat jokaista rakentamaan uusia rooleja työssä. Lisäksi osaamistarpeet muuttuvat yhä nopeammin. Oleellista on meidän jokaisen kyky ja halu laajentaa omaa osaamisidentiteettiämme. 

Osaaminen näkyviin ja käyttöön työmarkkinoilla

Oman osaamisen kasvattamiseen tarvitaan myös taloudellisia kannustimia. Hyvältä kuulostaa se, että jatkuvan oppimisen uudistuksessa Suomen hallitus on luvannut, että jatkuvan oppimisen kysymykset huomioidaan myös sosiaaliturvauudistuksessa. Invalidiliiton toive on ollut, että myös vammaisten ja eri tavoin toimintaesteisten ihmisten mahdollisuudet osaamisensa kehittämiseen tulee uudistuksessa huomioiduksi. Esimerkiksi suurella osalla Invalidiliiton Sopivaa työtä kaikille -työelämävalmennukseen hakeutuneista oli merkonomin tutkinto koulutustaustanaan. Ja työmarkkinoilla taas on ylitarjontaa työnhakijoista ”yleissihteerin” tehtäviin. On siis tärkeää, että luodaan keinoja jatkaa opintoja tai muutoin kasvattaa osaamistaan myös silloin kun vammaisuus tai pitkäaikaissairaus haastaa työkykyä.

Vaikka ihminen olisi työkyvyttömyyseläkkeellä, niin jo meidän lainsäädäntömme lähtee siitä oletuksesta, että työkykyä voi olla vielä 40 prosenttia jäljellä. Me emme tässä työmarkkinatilanteessa saa sivuuttaa niiden henkilöiden osaamista, joilla ei ole täyttä työkykyä emmekä unohtaa jäljellä olevan työkyvyn hyödyntämistä. 

Tutustu jatkuvan oppimisen uudistukseen opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilla.

Tutustu myös Invalidiliiton toimiin koulutus- ja työllisyyspolitiikan alalla.