Näitä mietteitä pohdin, kun osallistuin Suomen Lähetysseuran, Kirkkohallituksen sekä Suomen ekumeenisen neuvoston yhteistyönä järjestämään webinaariin ”Suuri valhe vammaisuudesta kirkossa”. Alustajana tilaisuudessa toimi Finlandia-palkittu tietokirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Riikka Leinonen, jonka puheenvuoron inspiroimana syntyi tämä teksti.
Alustuksen jälkeen tilaisuus jatkui paneelikeskustelulla, johon osallistuivat Leinosen lisäksi Tuomo Burman, Matti Laurila ja Lilja Österman. Tilaisuuden veti ja paneelin moderoi Katri Suhonen. Paneelissa keskusteltiin siitä, millainen rooli kirkolla on vammaisten henkilöiden oikeuksien edistämisessä, millaisia haasteita kirkkojen rakenteissa ja toiminnassa on. Keskustelu kävi vilkkaana ja monipolvisena pohdittaessa ratkaisuja kysymyksiin. Nostan tässä blogitekstissä erityisesti esiin kirkkorakennusten esteettömyyden merkityksen vammaisten henkilöiden oikeuksien edistämisessä. Esteettömyys ja erityisesti sen puute mainittiin paneelin puheenvuoroissa yhtenä suurimpana osallistumisen ja osallisuuden esteenä.
Erityisesti näin pääsiäisen jälkitunnelmissa aihe on varmasti ollut monelle ajankohtainen. Moni joutuu pohtimaan, pääseekö osallistumaan haluamiinsa tilaisuuksiin tai millaisia erityisjärjestelyjä ja ennakointia se mahdollisesti edellyttää. Kirkoissa järjestettävien tilaisuuksien lisäksi kirkkorakennukset ja niissä esillä oleva taide ovat osa yhteistä kulttuurihistoriaamme, johon meillä kaikilla tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä tutustumaan. Mikäli rakennuksen tai sen ympäristön esteellisyys estää osallistumisen, voidaan se nähdä syrjintänä ja ihmisoikeusrikkomuksena.
Kuinka sitten edistää vanhojen kirkkorakennusten tai muiden historiallisten kohteiden yhdenvertaista saavutettavuutta? Tiedetään, että rakennukset säilyvät parhaiten, kun niitä käytetään ja jotta rakennuksia käytettäsi, tulee niiden vastata niitä käyttävien ihmisten tarpeisiin. Mikäli tilojen yhdenvertaista käyttöä halutaan edistää esteettömyyden avulla, voi se tarkoittaa mittaviakin muutostöitä, joiden yhteydessä joudutaan pohtimaan erilaisten arvojen ja ratkaisujen yhteensovittamista. Esimerkiksi kuinka varmistaa sekä historiallisten arvojen säilyminen, että rakennuksen vastaaminen nykyajan vaatimuksiin?
Esteettömyyskorjaukset koetaan usein myös päälle liimattuina, joskus ruminakin ratkaisuina ja niiden toteuttaminen voi jäädä tilan esteettisten arvojen säilyttämisen varjoon. Paneelikeskustelun osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että kirkolla voisi olla merkittävä rooli tällaisten korjaustöiden pilotoijana ja onnistuneiden esimerkkikohteiden avulla voitaisiin kannustaa muidenkin historiallisten kohteiden korjaamiseen. Leinonen nosti omassa puheenvuorossaan esiin tarpeen historiallisten kohteiden korjausohjeille, erityisesti esteettisen esteettömyyden näkökulmasta. Kirkko voisi olla mukana toteuttamassa tällaisia ohjeita.
Onnistuneen lopputuloksen kannalta on tärkeää, että kaikki korjaushankkeen osapuolet ovat yhteisen tavoitteen takana ja pyrkivät löytämään avoimin mielin parhaan mahdollisen ratkaisun esteettömyyden toteutumiselle. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta toimintatavasta ja esteettisen esteettömyyden toteutumisesta voidaan pitää Liedon Pyhän Pietarin kirkon peruskorjausta, joka valmistui marraskuussa 2022. 1400–1500 -lukujen taitteessa rakennetun harmaakivikirkon peruskorjauksessa koko kirkkosali uusittiin ja mm. kirkkosaliin ja alttarille johtaneet portaat poistettiin, jolloin salin lattiapinta saatiin kauttaaltaan samalle tasolle. Korjattu kirkkosali sekä pieni uudisrakennusosa muodostavat tilat, jotka toimivat paremmin kaikkien käyttäjien kannalta. Isoista muutoksista huolimatta valmistunut lopputulos on eheä, esteetön ja esteettisestikin korkeatasoinen kokonaisuus.
Lisää hyviä esimerkkejä kirkkojen ja muiden historiallisten kohteiden esteettömyyskorjauksista on koottu vuonna 2012 julkaistuun Samasta ovesta – Saavutettavia kulttuurihistoriallisia kohteita -kirjaan. Kulttuurihistoriallisten kohteiden esteettömyyttä on käsitelty myös Invalidiliiton kesäkuussa 2021 järjestämillä Esteettömyystreffeillä ja tilaisuuden materiaalit ovat edelleen nähtävissä Invalidiliiton verkkosivuilla. Uusille, inspiroiville esteettömyyskorjausesimerkeille olisi kuitenkin tilausta, jotta kirkkojen ja muiden kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden yhdenvertaista saavutettavuutta saataisiin edistettyä.
