
2010-luvun alussa en tainnut nähdä yhtäkään esteetöntä äänestyskoppia, tai ainakaan sellaisia ei ollut niissä ennakkoäänestyspaikoissa, joissa kävin. Ensimmäisissä vaaleissa, joissa äänestin pyörätuolin käyttäjänä, äänestyskopin virkaa toimitti pöytä, jolla oli matala sermi äänestyslipun ympärillä. Vaalisalaisuus olisi säilynyt hienosti, jos ympärilläni olisi ollut pelkästään istuvia ihmisiä, mutta ahtaassa lähikirjastossa lähellä seisoneet ihmiset hyvin suurella todennäköisyydellä näkivät äänestyslippuni.
Kiertelin 2010-luvun alkupuolella erilaisissa ennakkoäänestyspaikoissa. Niissä esteettömyyden taso vaihteli. Usein jouduin äänestämään avustajani kanssa, koska äänestyskopit olivat liian korkeita ja niin lähellä seinää, että äänestyskoppiin ei päässyt pyörällisellä apuvälineellä. Äänestyskoppia ei suostuttu siirtämään, vaikka pyysin sitä. Olen aina kuvitellut, että vaaliavustajaa tarvitsisi muista syistä kuin sen vuoksi, että äänestyskoppi ei ole esteetön ja äänestyspaikan henkilökunta on joustamatonta.
Ennakkoäänestyspaikoissa kiertelemiseni ei johtunut vaihtelunhalusta tai kiireisistä viikonlopuista vaan siitä, että omalla alueellani Länsi-Helsingissä varsinaisen vaalipäivän äänestyspaikka ei ollut esteetön muuten kuin kuvitelmissa. Normaalisti kaupungin nuorisotilana toimivaan tilaan johtaa asfaltilla päällystetty epätasainen luiska, jonka jyrkkyys lähentelee mäkihyppytornia. Oman turvallisuuteni vuoksi en ikinä edes harkinnut nuorisotilassa äänestämistä, ja siksi ainoa vaihtoehto oli äänestäminen ennakkoon.
Vuoden 2015 eduskuntavaalien varsinaisena äänestyspäivänä odotin vieraita ja katoin keittiön pöytää. Hämmennyin huomatessani, että vastapäisen rakennuksen eli sosiaaliviraston ovi kävi sunnuntaina. Sosiaalivirastoon asteli ihmisiä portaita ja asianmukaista luiskaa pitkin, ja he olivat aivan ilmeisesti menossa äänestämään vaaleissa. Näin oli siitä huolimatta, että ilmoituksessa äänioikeudesta äänestyspaikaksi oli määrätty edellä mainitsemani nuorisotila. Joku oli nähtävästi tiedostanut esteettömyysongelman ja ottanut yhteyttä viranomaisiin, ja äänestyspaikka oli sen jälkeen muutettu pikavauhtia esteettömään tilaan.
Näin voi käydä, kun on aktiivinen ja päättää vaikuttaa epäkohtiin. Mahdollisuus äänestää esteettömästi on oikeus, ei etuoikeus.
Myöhempinä vuosina toimin vaalilautakunnan jäsenenä varsinaisena äänestyspäivänä tällä samalla sosiaaliasemalla. Tällöin käytössä oli jo esteetön äänestyskoppi, joka vaikutti olevan standardin mukainen. Vaalilautakunta myös huolehti siitä, että esteetön koppi oli oikein sijoitettu ja sinne pääsi myös apuvälineillä. Tällaisesta toiminnasta jäi hyvä mieli ja varmuus siitä, että kaikki voivat äänestää.
Toissa vuonna muutin maalle Länsi-Suomeen. Melko pian muuttoni jälkeen oli vuorossa presidentinvaalit, joissa äänestin ennakkoon. Äänestyspaikkana oli kotipaikkakuntani kunnanvirasto. Valtuustosalissa oli hyvin tilaa ja esteetön äänestyskoppi. Kaikki vaikutti toimivalta.
Pienen paluun menneisyyteen koin kuitenkin naapuripaikkakunnan Citymarketin ennakkoäänestyspaikalla. Ohi kulkiessani huomasin esteettömän äänestyskopin olevan niin lähellä seinää, että sinne ei olisi mahtunut pyörällisellä apuvälineellä. Kävin sanomassa asiasta vaalitoimitsijalle, joka vastasi minulle hymyillen ”juu juu”. Mitään muuta reaktiota hänessä ei syntynyt ja luulen, että viestini ei mennyt perille.
On tärkeää äänestää, ja on tärkeää myös vaikuttaa silloin, kun on vaikuttamisen aika. Voit vaikuttaa äänestyspaikkojen esteettömyyteen siellä, missä näet puutteita. Palautteen voi antaa myös suullisesti. Invalidiliiton äänestyspaikkojen esteettömyyttä koskevaan kyselyyn vastaaminen on tärkeä teko, koska siitä saatua tietoa käytetään vaikuttamistoiminnassa tavoitteena kaikille yhdenvertainen Suomi. Voit tarvittaessa myös kannella eduskunnan oikeusasiamiehelle tai yhdenvertaisuusvaltuutetulle, jolloin viranomainen ottaa asiasi käsittelyyn, ja se johtaa mahdollisesti jopa äänestyspaikan vaihtamiseen toiseen kohteeseen.
Ronja Venesperä, varainhankkija, Invalidiliitto