Kokemuksia ISCoS-kongressista ja InSCI-kokouksista

InSCI-maajohtajien kokous – uusia tuulia tutkimuksessa

Ensimmäisenä ohjelmassa oli InSCI-tutkimuksen maajohtajien kokous. Kokouksessa käytiin läpi katsaus tutkimuksen tuoreisiin aineistoa kuvaaviin tuloksiin – mukana oli aineistoa yli 15 000 selkäydinvammaiselta henkilöltä eri puolilta maailmaa. Keskustelu keskittyi erityisesti kuuden tieteellisen julkaisun valmisteluun, jotka käsittelevät muun muassa terveyttä, työllisyyttä ja ikääntymisen haasteita selkäydinvammaisilla henkilöillä.

Pidän tärkeänä, että tutkimus keräsi Suomen osalta kiitettävän määrän vastaajia, ja FinSCI-tutkimuksemme nousi kolmanneksi suurimmaksi osallistujamaaksi. Aineiston tarkistamisen jälkeen pääsemme aloittamaan sen analysoinnin. Ensiksi tartumme kysymyksiin terveyspalveluista. On mielenkiintoista nähdä, millaisia uuden aineiston vastaukset ovat verrattuna vuonna 2019 kerättyihin.

ISCoS-kongressi – monipuolinen ohjelma ja uutta tietoa

ISCoS-kongressin avajaisissa nautimme musiikista ja kuulimme inspiroivia puheenvuoroja, muun muassa paralympisti Peter Genyn omakohtaisista kokemuksista. Hän toi esille sen, miten vaikeuksista voi nousta voittajaksi – kirjaimellisesti.

Kongressin aikana osallistuin useisiin sessioihin, joissa käsiteltiin selkäydinvammaisten henkilöiden ikääntymistä, terveydentilan seurantaa ja kuntoutuksen roolia. Hollantilaisessa tutkimuksessa nousi esiin moniammatillisten seurantakäyntien tärkeys, joiden avulla voidaan ennaltaehkäistä liitännäissairauksia ja tukea terveellistä ikääntymistä.

Fyysinen aktiivisuus oli toinen keskeinen teema, josta kuulin paljon uutta. Erityisesti kanadalaisen tutkimusryhmän esitys fyysisen aktiivisuuden ohjauksesta ja sen vaikutuksista oli mielenkiintoinen. He ovat kehittäneet verkkokoulutuksen, jonka avulla terveysalan ammattilaiset voivat tukea selkäydinvammaisten henkilöiden liikunnallista aktiivisuutta.

Verkostoitumista ja yhteistyötä

InSCI-tutkimuskeskus järjesti myös työpajoja, joissa muodostimme tutkimuskysymyksiä aineiston analysoimiseksi. Osallistuin kahteen, josta toinen liittyi työllisyyteen ja toinen osallistumiseen. Keskustelu oli vilkasta, ja työtä jatketaan etänä.

Kongressi oli minulle mahdollisuus verkostoitua kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa ja saada uutta näkökulmaa siihen, miten Suomessa voitaisiin parantaa selkäydinvammaisten henkilöiden terveyttä, toimintakykyä ja osallisuutta. Myös eri maiden lähestymistavat seurantaan ja kuntoutukseen herättivät paljon ajatuksia.