Koko maailma oli kylässä

Osallistuin mukaan kokoukseen osana Suomen valtion virallista delegaatiota. Osapuolikokous tarjosi mahtavasti uutta tietoa, verkostoitumista ja uusia kontakteja niin kokemusasiantuntijoiden kuin viranomaisten kanssa. Koko maailma oli kylässä samassa talossa.

Osapuolikokous jakaantui kansalaisjärjestöjen kansalaisfoorumiin, valtioiden ja järjestöjen yleispuheenvuoroihin, äänestykseen, joka koski YK:n komiteaan valittaviin 9 uuteen jäseneen, pyöreän pöydän keskusteluihin valituista tematiikoista sekä sivutapahtumiin. YK:n vammaiskomiteaan valittiin kuusi naista yhdeksästä, mikä tasapainottaa komitean sukupuolijakaumaa.

Jo 11. kesäkuuta vammaisjärjestöt pitivät New Yorkissa kansalaisyhteiskunnan foorumin vammaisten henkilöiden osallisuudesta. Kantava teema oli ”leaving no one behind” eli vammaisuuden moninaisuuden korostaminen siten, ettei ketään jätetä ulkopuolelle. Suomen edustaja ulkoministeriön lainsäädäntösihteeri Katja Fokin piti hyvän puheenvuoron, jossa hän hyvänä käytäntönä painotti kunnallisten vammaisneuvostojemme roolia vammaisten henkilöiden osallistumisessa paikallisella tasolla. Ihmisoikeuskeskuksen erityisasiantuntija Mikko Joronen piti puheenvuoron, jossa hän muun muassa käsitteli kansallisten ihmisoikeuskeskusten itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. 

Suomen tasa-arvoon liittyvänä teemana vammaisten naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen

Varsinaisen osapuolikokouksen teemoja olivat vammaisten naisten ja tyttöjen asema, fiskaaliset ja taloudelliset toimet yritysten ja valtion välisessä yhteistyössä sekä vammaisia koskevat tilastot. Myös kestävä kehitys ja sosiaalisen kehityksen 2030 tavoitteet olivat keskiössä. Paikalla oli satoja edustajia eri maista ja järjestöistä. Kokous jakaantui valtioiden ja järjestöjen virallisiin puheenvuoroihin. Suomen YK:n suurlähettiläs Kai Sauer kiinnitti huomiota puheessaan Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunnan toimintaohjelmaan YK:n vammaissopimuksen kansallisessa toimeenpanossa.

Hän nosti myös esiin THL:n vuoden 2017 kouluterveyskyselyn, jonka mukaan vammaiset nuoret kokivat muita enemmän syrjintää ja kiusaamista. Tämä liittyy vammaisia koskevaan tilastointiin. Lopuksi hän mainitsi muutenkin Suomen kansainvälisesti ajaman teeman vammaisten naisten ja tyttöjen voimaannuttamisen merkityksen. 

Esteettömyyteen huomiota julkisissa hankinnoissa

Sivutapahtumissa Suomi oli aktiivisesti mukana erityisesti kehitysyhteistyön merkeissä vammaisten köyhyyden poistamiseksi sosiaalisen suojelun avulla. Itse osallistuin muun ohessa kahteen mielenkiintoiseen sivutapahtumaan.

Ensinnäkin Australian järjestämään ”vammaiset henkilöt vankiloissa” oli ihmisten oikeussuojakysymysten kannalta silmiä avaava, koska globaalisti vammaisuus voi hyvinkin johtaa tarvittavan hoidon tai jopa esteettömän kodin sijasta rikosprosessin puolelle vankilaan asti. Itse pidin tilaisuudessa lyhyen kommenttipuheenvuoron eduskunnan oikeusasiamiehen toimivallasta sekä vammaisten suojelusta että vankiloiden tarkastuksista hyvänä suomalaisena käytäntönä.

Toiseksi Ruotsi ja EU pitivät sivutapahtuman apuvälineiden saatavuudesta. Globaalisti apuvälineiden korkea hinta vaikuttaa niiden heikkoon saatavuuteen kehitysmaissa. Itse pidin jälleen kommenttipuheenvuoron apuvälineiden asemasta osana YK:n vammaissopimuksen artiklan 26. kuntoutusta.

Kävin kuuntelemassa myös EU:n järjestämää esteettömyysstandardeja käsittelevää sivutapahtumaa. EU antoi muutenkin osapuolikokouksessa vahvan viestin siitä, miten vammaisten kannalta esteettömyyteen tulee kiinnittää huomiota julkisissa hankinnoissa.

Nuorisojärjestö -Allianssia edustanut Kaarina Huovinen piti ansiokkaan puheenvuoron vammaisten naisten ja tyttöjen oikeuksista osapuolikokouksen päätapahtumassa. Kuurojen maailmanliiton (WFD) lakimies Eeva Tupi puolestaan painotti, että liian harva valtio on julkaissut YK:n vammaissopimuksen viittomakielisenä. Tiivistetysti kansalaisyhteiskuntaan kuuluvat kansalaisjärjestöt saivat mielestäni äänensä kuuluviin YK:ssa. Matka oli antoisa.