Määräyksen lähtökohtana tulee olla turvallisuus, minkä ohella tulee myös huomioida pyörätuolilla tai sähkömopolla matkustavien oma kokemus siitä. Nyt näin ei ole.
Esteettömässä ajoneuvossa voi matkustaa turvallisesti minkäkokoisella pyörätuolilla tai sähkömopolla tahansa. Esteettömän ajoneuvon määritelmän pitää olla yksiselitteinen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tilatessaan esteettömän taksin pyörätuolin käyttäjä voi olla varma siitä, että hän pääsee turvallisen auton kyytiin ja pystyy matkustamaan siinä.
Nyt lausunnolla oleva määräysluonnos ei mahdollista tätä. Moniselitteinen esteettömän ajoneuvon määritelmä pakottaisi aina tarkkojen yksityiskohtien selvittämiseen jokaisen taksitilauksen yhteydessä. Entä jos tavallinen kuluttaja joutuisi joka kerta taksimatkaa varten tiedustelemaan taksin ominaisuuksista oman turvallisuutensa vuoksi?
Tällä hetkellä on eri määräykset esteettömästä taksista ja invataksista. Nyt määräystä uusittaessa olisi hyvä hetki selventää asiantilaa. Tätä toivovat kaikki osapuolet.
Trafin määräyksessä huolestuttavia kohtia ovat myös standardoimattoman nostimen käyttö, liian jyrkkä luiska ja pyörätuolipaikan liian suuri kaltevuus. Trafi esittää vaihtoehtoina luiskan tai nostimen. Tämä on hyvä asia, sillä se mahdollistaa erityyppiset, turvalliset ratkaisut. Nyt esitetyn kaltaisina näin ei kuitenkaan ole.
Nostimen pitäisi olla standardoitu tai tarkoitettu henkilönostimeksi. Näin ajoneuvoon ei voisi asentaa henkilönostimia, joissa ei ole putoamista estäviä turvamekanismeja.
Turvalliseksi määritelty esteettömän luiskan enimmäiskaltevuus on 8 prosenttia. Trafi esittää luiskan enimmäiskaltevuudeksi 14 prosenttia ja kiinnitysvöiden kanssa jopa 21 prosenttia. Trafin esitys vaarantaa pyörätuolilla matkustavan turvallisuuden. Trafin esittämät sähköisesti kelautuvat ja lukittuvat pyörätuolin kiinnitysvyöt eivät estä pyörätuolin taaksepäin kallistumista tai kaatumista sivusuunnassa, koska luiskassa ei ole kaidetta.
Sähköpyörätuoli voi painaa 150–200 kiloa. Tähän päälle vielä 50 kiloa painava ihminen, niin painoa on helposti mahdollisessa kaatumistilanteessa jopa 250 kiloa. Tässä ei ajoneuvon kuljettajalla ole mitään tehtävissä. Yleisimpien uusimpien sähköpyörätuolien ja -mopojen valmistajien antamat turvallisuusohjeet kieltävät yli 14 prosentin jyrkän nousun kaatumisvaaran takia.
Trafi esittää myös pyörätuolipaikan kaltevuudeksi auton sisällä jopa viisi prosenttia. Kuka teistä suostuisi matkustamaan ajoneuvossa vinossa asennossa? Pyörätuolimatkustajalla on vaikeuksia istua kaltevalla alustalla heikentyneen tasapainokyvyn tai lihasvoiman takia. Pyörätuolissa istuminen ajon aikana on aina viimesijaisin keino ja merkittävästi rasittavampi kuin auton kiinteä istuinpaikka.
Tässä ei ole ymmärretty, että pyörätuolissa istuu elävä ihminen, ei kuljetettava rahti. Hän on myös fyysiseltä toimintakyvyltään rajoittunut, mikä voi aiheuttaa esimerkiksi tasapaino-ongelmia ja lihasheikkoutta. Mittapuuna pitää olla vammaisten henkilöiden kokemustieto.
Erityisen vaarallinen yhdistelmä syntyy, kun liikennemarkkinat avautuvat ja erityistä taksinkuljettajan ammattipätevyyttä ei enää edellytetä esteettömän ajoneuvon kuljettamiseen. Alalle tulemisen helpottumisen myötä myös taksiliikenteestä tulee kokeiluluontoista, mikä houkuttelee halvempiin investointikuluihin. Tämä taas johtaa helposti siihen, että ajoneuvo varustellaan halvimmilla, eikä turvallisilla varusteilla.
Kannatamme norminpurkua, mutta emme turvallisuuden kustannuksella. Valitettavasti näyttää siltä, että tässä kohtaa norminpurku tapahtuu kuitenkin muiden kuin itse ajoneuvoa kipeämmin tarvitsevan liikuntavammaisen pyörätuolikäyttäjän tarpeista ja näkökulmista.
Täytyykö ensin odottaa mahdollisten henkilövahinkojen syntymistä, ennen kuin pyörätuolissa istuvien matkustajien yhdenvertaista turvallisuutta kunnioitetaan vai huutavatko taloudelliset markkinavoimat ja säästötavoitteiden intressit kovemmin?