Miten valmiita työnantajat ovat rekrytoimaan liikuntavammaisia?

Tässä blogissa käsittelen Taloustutkimuksella teettämäämme tutkimusta, jossa selvitettiin yritysten valmiutta palkata liikuntavammainen henkilö, palkkaamispäätökseen vaikuttavia tekijöitä liikuntavammaisten rekrytoinnissa sekä työolosuhteiden järjestelytuen tunnettuutta ja käyttöä.

Valmiutta palkkaamiseen on

Tutkimukseen vastanneista työnantajista 62 prosentilla ei ollut kokemusta liikuntavammaisuudesta lähipiirissä. Vastanneista vain 14 prosenttia tunnisti, että organisaatiossa työskentelee liikuntavammainen tai liikuntavammaisia henkilöitä. Suurin osa näistä organisaatioista oli suuria, yli sadan henkilön organisaatioita. Tulos ei sinänsä yllätä, kaikki vammat eivät näy ulkoisessa olemuksessa eikä vastaajilla siis välttämättä ole tietoa työntekijöidensä fyysisestä toimintakyvystä.

Tutkimuksessa kysyttiin ”Olisiko organisaationne valmis palkkaamaan liikuntavammaisen henkilön, jos sellainen henkilö olisi hakijoiden joukossa?”. Vastaajista 57 prosenttia oli valmis palkkaamaan liikuntavammaisen henkilön. Epävarmoja vastauksia oli 27 prosenttia vastaajista ja 16 prosenttia ilmoitti, että eivät olisi valmiita palkkaamaan. Vastaajajoukosta erottuivat isot, yli 100 henkilön yritykset, joista 75 prosenttia oli valmiita palkkaamaan liikuntavammaisen henkilön eikä näistä yksikään vastannut, että ei voisi palkata liikuntavammaista henkilöä. Pienissä yrityksissä oli enemmän epäröintiä asian suhteen.

Suurin osa vastaajista osoitti myönteistä valmiutta liikuntavammaisten rekrytointiin, mikä on tämän tutkimuksen positiivinen anti. Myönteinen suhtautuminen kertoo siitä, että kun sopiva tehtävä ja oikea työnhakija kohtaavat, ei palkkaamiselle ole esteitä.

Tietämättömyys ja asenteet palkkaamisen esteinä

Niissä organisaatioissa, jotka epäröivät palkkaamista, kielteiseen suhtautumiseen vaikutti yleensä työn fyysinen luonne. Näissä organisaatioissa työn ainakin oletettiin olevan sopimatonta liikuntavammaisille työnhakijoille, kuten seuraavassa kommentissa ilmenee: ”Ala on fyysisesti raskas. Hissitön kaksi kerroksinen tuotantolaitos olisi liikuntarajoitteiselle kohtuuton lisähaaste.”

Seuraavaksi eniten oli vastauksissa tunnistettavissa asenteisiin ja tietämättömyyteen liittyviä luonnehdintoja, kuten tässä vastauksessa: ”Liikuntarajoitteisen työntekijän tuottavuus ei välttämättä riitä kattamaan aiheutuneita palkka- ja sivukulukustannuksia. Työ meillä vaatii tiettyä ripeyttä ja näppäryyttä. Palkkakustannuksiin liittyvien mahdollisten tukien byrokratiaan ja paperityöhön meillä ei ole aikaa ja resursseja paneutua.”

Työn fyysiselle luonteelle ei useimmitenkaan löydy vaihtoehtoja, mutta asenteita ja tietämättömyyttä voidaan korjata viestimällä työvoimapotentiaalista ja erilaisista mahdollisuuksista tehdä työtä. Lisäksi työnantajan tukipalveluissa on tällä hetkellä voimakasta kehittämistyötä meneillään TE-palveluissa.

Liikuntavammaiseen työnhakijaan kohdistuu enemmän odotuksia

Yrityksiltä kysyttiin mitkä asiat ovat vaikuttaneet, kun organisaatioon on rekrytoitu uusia työntekijöitä. Ylivoimaisesti eniten vastauksissa painotettiin työnhakijan osaamista ja asennetta työhön. Näiden jälkeen eniten mainintoja sai työnhakijan motivaatio. Niiltä organisaatioilta, jotka olivat aiemmin palkanneet liikuntavammaisen työntekijän, kysyttiin myös liikuntavammaisen palkkaamiseen vaikuttaneista tekijöistä.

Myös tässä vastaajajoukossa nousivat kärkeen osaaminen, asenne työhön ja motivaatio jopa selkeästi korkeammilla prosenttiosuuksilla kuin koko vastaajajoukossa. Ero kuitenkin koko joukon vastauksiin ilmenee siinä, että liikuntavammaisia palkanneet organisaatiot painottivat sosiaalisia taitoja, persoonallisuutta ja joustavuutta enemmän kuin koko vastaajajoukko.

Havaittava ero vastauksissa antaa viitteitä siitä, että liikuntavammaiselta hakijalta odotetaan osaamisen, motivaation ja asenteen lisäksi persoonallisuutta, sosiaalisia taitoja ja joustavuutta useammin kuin muilta hakijoilta. Kun näiden odotusten rinnalla tarkastellaan organisaatioiden valmiutta palkata liikuntavammainen hakija, voidaan pohtia sitä, että vaikuttaako pienten yritysten epäröintiin se, että oletetaan liikuntavammaisen olevan kykenemätön joustamaan työtehtävissä.

Pienessä yrityksessä työntekijältä todennäköisesti vaaditaan enemmän joustavuutta työtehtävien suhteen ja näin ollen saatetaan olettaa, että liikuntavammainen työntekijä ei kykene kaikkeen mitä vaaditaan yrityksessä. Isoissa yrityksissä sen sijaan on useita erilaisia työtehtäviä, jolloin vaihtoehtoja on liikuntavammaisellekin tarjolla.

Liikuntavammalla ei yleensä merkitystä palkkaamisessa

Suurin osa aiemmin liikuntavammaisia rekrytoineista organisaatioista oli isoja, yli sadan henkilön organisaatioita. Näistä suurin osa (73 %) vastasi, että kyseisessä työtehtävässä liikuntavammasta ei ollut haittaa ja ylipäätään liikuntavammalla ei ollut merkitystä palkkaukseen (54 %). Vastaajat näkivät myös, että henkilön osaaminen tuotti lisäarvoa yritykseen (46%) ja palkkaaminen sopi organisaation arvoihin (35 %).

Melko harva liikuntavammaisia palkanneista organisaatioista nosti esiin palkkatukimahdollisuuden palkkaamispäätökseen vaikuttaneena tekijänä. Palkkatuki on aiempien selvitysten perusteella nähty hiukan hankalana ja byrokraattisena tukimuotona työnantajille, ja tämänkin tutkimuksen perusteella se näyttäytyy melko vähän käytettynä tukena. Valtionhallinnossa on kuitenkin palkkatuen kehittäminen meneillään ja tavoitteena on saada siitä houkuttelevampi yrityksille.

Työolosuhteiden järjestelytuki tuntematon työnantajille

Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, kuinka tuttu työolosuhteiden järjestelytuki on vastaajille. Työolosuhteiden järjestelytuki on TE-toimistosta haettava rahallinen tuki, jolla voi kompensoida työhön palkattavan tai työssä jo olevan henkilön vamman tai sairauden edellyttämiä uusia työvälineitä tai kalusteita tai muutostöitä työpaikalla tai apua työssä toiselta työntekijältä.

Työolosuhteiden järjestelytuki oli tuttu 12 prosentille vastaajista. Tutumpi tuki oli isommissa yli 100 henkilön organisaatioissa (35 %) kuin pienissä alle 20 henkilön organisaatioissa (9 %). Liikuntavammaisia rekrytoineista yrityksistä 20 prosenttia oli käyttänyt työolosuhteiden järjestelytukea. Tukea oli käytetty mm. porrasluiskan, saneluohjelman, hissin, erityisvälineiden ja sähköisten ovenavausmekanismien hankintaan.

Vammaisten ihmisten työvoimapotentiaali näkyville

Tutkimukseen vastasi joukko erilaisia organisaatioita edustavia toimitusjohtajia tai vastaavia tai HR-henkilöitä. Vaikka otos on pieni suomalaisesta organisaatiokentästä, voimme todeta sen tulosten olevan kuitenkin samassa linjassa aiemmin tehtyjen tutkimusten kanssa. Yhteenvetona voidaan todeta:

1. Hyvin pieni osa organisaatioista on palkannut liikuntavammaisia (tietoisesti).
2. Ymmärrys liikuntavammaisten ihmisten potentiaalista työmarkkinoilla on heikonlaista.
3. Liikuntavammaiseen henkilöön kohdistuu enemmän odotuksia kuin tavanomaisessa rekrytoinnissa.
4. Työolosuhteiden järjestelytuen tuntemus ja käyttö on vähäistä (vaikka voisi kuvitella, että sillä nimenomaan voidaan tasoittaa vammaisen työntekijän rekrytointia).

Taloustutkimuksen tulokset kertovat meille sen, että edelleen tarvitaan panostusta siihen, että vammaisten ihmisten työvoimapotentiaalista tiedotetaan, järjestetään kampanjoita ja kerrotaan mediassa työelämätarinoita.

Invalidiliiton Taloustutkimuksella teettämään kyselyyn vastasi 327 työnantajaa. Vastaajajoukossa oli erikokoisia organisaatioita alle neljän henkilön organisaatioista yli sadan henkilön organisaatioihin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää näkemyksiä ja kokemuksia liikuntavammaisten ihmisten työllistämisestä sekä suhtautumista liikuntavammaisten ihmisten työllistämiseen ja millaisia mahdollisuuksia työnantajat tunnistavat. Tutkimusmenetelmänä oli nettikysely tai puhelinhaastattelu. Taloustutkimus toteutti tutkimuksen tiedonkeruun 26.11.2020– 11.12.2020.

Tutustu Taloustutkimuksen tutkimukseen (pdf).