Miten varmistetaan vammaisten lasten yhdenvertainen oppiminen?

Olen aktiivisesti mukana Invalidiliiton edustajana Vammaisfoorumin lapset- ja nuoret työryhmässä. Vammaisfoorumi on 28 vammaisjärjestön yhteisjärjestö. Työryhmässä meitä yhdistää kiinnostus ja pyrkimykset haavoittuvassa asemassa olevien vammaisten ja toimintarajoitteisten lasten ja nuorten arjen sujumisen parantamiseksi. Jaamme artikkelimme kirjoittajien Sari Valjakan (Autismiliitto ry), Johanna Meriläisen (Förbundet Finlands Svenska Synskadade rf ) ja Hannu Vesala (Kehitysvammaliitto ry) kanssa erityisen kiinnostuksen siihen, miten lasten saama tuki peruskoulussa toteutuu sekä miten niin sanotut avoimet oppimisympäristöt, isot opetusryhmät, avustajien määrä ja moni muu tekijä vaikuttavat vammaisten ja toimintarajoitteisten lasten koulunkäyntiin.  

Artikkelissamme etsimme vastauksia siihen, miten haavoittuvassa asemassa olevien vammaisten lasten ja nuorten oikeus yhdenvertaiseen koulutukseen toteutuu perusopetuksessa. Tuomme esille lasten ja heidän vanhempiensa näkemyksiä ja kokemuksia. Aineistoamme ovat Vammaisfoorumin toteuttamat kyselyt vammaisten lasten vanhemmille (Vesala 2021, Valjakka ym. 2019, Vesala & Vartio 2019) sekä Vammaisfoorumin (2021) tekemä selvitys vammaisten lasten- ja nuorten kokemuksista osallisuudesta koulussa. Lisäksi hyödynnämme aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja tilastoja muun muassa oppimisen ja koulunkäynnin tuen ja oppimisympäristöjen kehityksestä.  

Yhteistyötä yli järjestö- ja kielirajojen 

Pohdimme Sarin ja Johannan kanssa keskustellen pitkään asioita. Etsimme tutkimustietoa, vaihdoimme ajatuksia ylempien virkamiesten ja tutkijoiden kanssa. Kirjoitimme Hufvudstadsbladetiin mielipidekirjoituksen oppimisympäristöjen merkityksestä lapsille, joilla on vamma ja/tai toimintarajoitteita. Kun kutsu lähettää artikkeliaiheita Lapsiasiavaltuutetun kirjaan tuli, päätimme nopeasti osallistua. Kirjoitusprosessi vaati jokaiselta omaa tutkimus- ja selvittämispanostusta, lukuisia rakentavia keskusteluja, joissa järjestö- diagnoosi- ja kielirajat ylittyivät. Kun saimme vielä mukaan tutkimusosaaja Hannun ja hänen tekemänsä tilastolliset koonnit ja analyysit vanhempien kyselystä, lisääntyi yhteinen ymmärryksemme valtavasti. Yhteistyömme jatkuu Vammaisfoorumin vanhempien kyselyraportin työstämisessä. 

Lähikouluissa on usein puutteellinen oppimisen tuki 

Moni tukea tarvitseva oppilas on siirtynyt erityiskoulusta lähikouluun ja osa heistä ainakin osittain yleisopetuksen piiriin. Valitettavasti erityiskouluissa aiemmin annettu vahva tuki ei ole useinkaan siirtynyt oppilaiden mukana lähikouluun.  

Monet vammaiset lapset ja heidän vanhempansa kokevat tukitoimien koulussa toteutuvan epätasa-arvoisesti, vaihtelevasti ja monin paikoin puutteellisesti etenkin yleisopetuksen luokilla ja opetusryhmissä. Kouluissa on tiukka henkilöstömitoitus, esimerkiksi koulunkäynninohjaajia on liian vähän ja he vaihtuvat usein. Vanhemmat kokevat, että niin opettajilta kuin koulunkäynninohjaajilta puuttuu osaamista tukea vammaisten lasten oppimista. Taustalla on puutteita sekä perus- että täydennyskoulutuksessa. Toisaalta, kun esimerkiksi ryhmäkokoja on kasvatettu, erityisosaajista, esimerkiksi erityisopettajista ja koulupsykologeista on huutava pula, alkavat myös opettajien jaksamisen rajat tulla vastaan. Tuoreessa opettajien ammattijärjestö OAJ:n selvityksessä jopa kuusi kymmenestä opettajasta on harkinnut alan vaihtoa.

Oppituntien ulkopuolella on vaikeaa saada yksilöllistä tukea 

Yksilöllinen, kokonaisvaltainen ja oikea-aikainen tuki ei läheskään aina näy kouluarjessa. Esimerkiksi oppituntien ulkopuolisiin tilanteisiin, kuten välitunneille ja ruokailuihin on vaikea saada apua ja tukea. Oppituntien lisäksi tulee koulupäivän muihin kuin luokkatilanteisiin saada tarvittaessa aikuisen tukea, sillä välitunnit, ruokailu ja siirtymätilanteet ovat tärkeitä sosiaalisia tilanteita, joissa myös kaverisuhteet kehittyvät. Jotkut lapset tarvitsevat yksilöllistä aikuisen tukea kaverisuhteiden syntymiseen ja ylläpitämiseen. 

Lapsilähtöisiä ratkaisuja kaivataan 

Yleisopetuksen luokalla tai opetusryhmässä opiskelevien vammaisten lasten vanhemmat olivat selvästi tyytymättömämpiä lapsen saamaan oppimisen ja koulunkäynnin tukeen kuin erityisluokalla olevien lasten vanhemmat, vaikka suurin osa vastanneista oli pääosin tyytyväisiä lapsen saamaan tukeen. Selkeästi eniten haasteita oppimisen ja koulunkäynnin tuen toteutumisessa oli lapsilla, joilla oli jokin neuropsykiatrinen oireyhtymä. Liikuntavammaisilla lapsilla tukea kaivattiin mm. hankittujen apuvälineiden käyttämiseen. 

Vammaisten oppilaiden yhdenvertaisuuden toteutumiseksi oppimisen tuen toteuttamiseen tarvitaan lapsilähtöisiä, vammaisen lapsen yksilöllisiin tarpeisiin vastaavia ratkaisuja. Monet vammaiset oppilaat hyötyisivät paljon siitä, jos koulun aikuiset osaisivat tunnistaa ja huomioida heidän yksilölliset avun tarpeensa. Tämä edellyttäisi toimivaa moniammatillista yhteistyötä opetuksen, oppilashuollon ja tarvittaessa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kesken.   

Hyvin suunniteltu oppimisympäristö tukee oppimista 

Artikkelissamme tuomme myös esille keinoja, joiden avulla varmistettaisiin kouluihin riittävät ja pysyvät resurssit sekä vammaisen oppilaan oikeusturva: Ei liian suuria oppilasryhmiä ja pienryhmäpaikkoja riittävästi niitä tarvitseville. Kolmiportaisen tuen sisällöt ja tukitoimien laajuus pitää määritellä tarkemmin. Ulotetaan yhtenäinen oppimisen tuen järjestelmä koko koulutuspolulle varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Varmistetaan yhdenmukainen toimeenpano riittävällä ohjauksella ja koulutuksella. Esteetön ja aistiesteetön kaikkien oppilaiden oppimista tukeva fyysinen kouluympäristö luo perustaa onnistuneelle inkluusiolle. Meluisat ja ahtaat tilat, joita käyttää saman aikaisesti useampi opetusryhmä ovat haasteellisia monille vammaisille ja toimintarajoitteisille lapsille.  

Hyvin suunniteltu oppimisympäristö tukee kaikkien lasten oppimista ja säästää kustannuksia pitkällä aikavälillä. Huonosti suunniteltu vaikeuttaa monen lapsen oppimista sekä lisää tukitoimien ja avustajien tarvetta. Suomeen tarvittaisiin oppimisympäristöjen suunnittelussa nykyistä laajemmat ja selkeät kriteeristöt, joissa huomioidaan tilojen riittävyys oppilasmäärään nähden sekä tilojen esteettömyys ja aistiesteettömyys.  

Onnistunut inkluusio edellyttää riittäviä resursseja, erityisosaamista, moniammatillista yhteistyötä sekä oppimisympäristöjen esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Nykytilanteessa nämä eivät riittävästi toteudu. 

Lapsiasiavaltuutettu julkaisee 12 artikkelin artikkelikokoelman Vammaisuus ja lapsen oikeudet: Lapsen elämää vamman kanssa (toim. Elina Pekkarinen & Anton Schalin) 26.10.2021. Tämä blogiteksti käsittelee kirjassa julkaistua Sari Valjakan, Ylva Krokforsin, Johanna Meriläisen ja Hannu Vesalan artikkelia: Toteutuuko vammaisten lasten oikeus yhdenvertaiseen oppimiseen?