Omaishoidolla on monet kasvot

Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n jakama Omaishoitajakortti, jossa on teksti ”Olen omaishoitaja, ja vastuussa henkilöstä, joka on riippuvainen antamastani avusta - kortissa on tiedot yhteyshenkilöistä, ota heihin yhteys” sai minut miettimään omaishoidon monia kasvoja.

Omaishoitajasta tulee monelle mieleen iäkkään ihmisen omaishoitaja, usein itsekin iäkäs puoliso, joka hoitaa läheistään kotona niin pitkään kuin jaksaa ja usein sen yli. Monesti näillä pariskunnilla siirtymä puolisohoivaan tapahtuu vähitellen kuin huomaamatta, kun toisen puolison kunto huononee. Elämä voi muuttua myös dramaattisesti, yhtäkkiä, kun esimerkiksi aivoverenvuodon seurauksena toimintakyky oleellisesti muuttuu.

Omaishoitaja voi kuitenkin olla myös nuoren omaishoitaja, joka laittaa ruuat, pesee pyykit, kuuntelee koulu- ja muut tärkeät jutut, vie harrastuksiin. Eli tekee ihan sitä samaa kuin muutkin vanhemmat. Paitsi kun muut teini-ikäiset menevät yksin tai kavereiden kanssa harrastuksiin tai vaan hengailemaan, tämän nuoren omaishoitaja on mukana, jollei nuori saa tukihenkilöä tai avustajaa.

Omaishoitajuutta voi myös olla, kun vanhempi ei enää jaksa olla aikuisen lapsensa omaishoitaja ja hänen tilalleen voi tulla vaikka oma sisarus. Tämä sisarus on saattanut jo vuosia huolehtia, sijaistaa vanhempaansa omaishoitajana, on voinut valita opiskelupaikkansakin läheltä ollakseen perhettä läsnä ja apuna omaishoidossa.

Omaishoitajana voi toimia myös muistisairaan vanha ystävä ja naapuri silloin, kun ei ole ketään läheisiä, ei sukulaisia. Naapuri on ehkä muutenkin jo auttanut ja avun tarve vain tuntuu lisääntyvän.

Kun ihmisellä on esimerkiksi liikuntavamma, tulee väistämättä eteen asioita, joissa puolison, kumppanin, läheisen, ystävän apua välillä tarvitaan. Missä menee raja, milloin arjessa avustaminen muuttuu omaishoidoksi ja kuka sen määrittelee? Onko sitä tarpeen aina määritellä? Kuinka paljon vammainen ihminen voi vaikuttaa siihen, kuka häntä avustaa, hoivaa, hoitaa, silloin kun hän sitä tarvitsee?

Vanhusväestön määrän lisääntyessä lisääntyy myös tarve omaishoitoon kotihoidon ja viimesijassa laitoshoidon rinnalla.

Selvitysten mukaan yli miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan noin 350 000 omaishoitotilannetta, joista 60 000 on sitovia ja vaativia (Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma).

Omaishoitotilanteissa on eroja hoivan sisällön, keston ja rasittavuuden suhteen. Omaishoitosopimuksia oli Suomessa vuonna 2018 noin 47 500. Tilastotietoa omaishoidon tuesta löytyy Sotkanet-sivustolta. Tietopaketti omaishoidosta löytyy Omaishoitajaliiton sivuilta. 

Omaishoito koskettaa jokaista, jos ei suoraan, niin välillisesti.  Siitä pitää puhua, sitä pitää suunnitella, siihen tulee saada tukea.

Hyvää omaishoitajien viikkoa!