Toteutuuko vammaisten osallisuus paikallisesti?

Ulkoministeriö totesi ensimmäisessä Suomea koskevassa elokuussa 2019 julkaistussa YK:n määräaikaisraportissa, että ainakin sosiaali- ja terveysministeriöllä on vakiintunut tapa kuulla ja osallistaa vammaisia henkilöitä. Jos valtakunnassa on kaikki hyvin, niin entäpä sitten paikallistasolla?

YK:n vammaissopimus, joka on ollut voimassa kolme vuotta, on siitä erikoislaatuinen ihmisoikeussopimus, että sen toimeenpanoon vammaisten henkilöiden pitää saada osallistua. Tämä tarkoittaa YK:n vammaissopimusartiklan 4.3 mukaan sitä, että vammaisia koskevissa asioissa ja päätöksenteossa vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen kanssa pitää neuvotella. Käytännössä tiivis neuvottelu on molemminpuolista, eikä vain pelkkä muodollisuus. Neuvottelujen vaikutukset on kirjattava näkyviin ja dokumentoitava asianmukaisesti.

Lisäksi vaikkapa kunnan rakennuslautakunnan pitää kuulla ja neuvotella vammaisten henkilöiden kanssa jo rakennushankkeen suunnitteluvaiheessa. Lausuntopyyntö rakennushankkeen päätösvaiheessa kunnalliselle vammaisneuvostolle ei täytä YK:n vammaissopimuksen määräyksiä vammaisten henkilöiden osallistumisesta, koska siinä vaiheessa ei ole enää realistisia mahdollisuuksia vaikuttaa eri tavoin vammaisten ihmisten kannalta esteettömään ratkaisuun.  

Paikallistasolla ei ole kaikki hyvin

Vammaisneuvostoista eri puolilta Suomea kuuluu kummia paikalliselta tasolta. Esiin on noussut resurssien ja tiedonsaannin puutteita, mikä on huolestuttavaa. Esimerkiksi jos haluaa tietoa vammaisneuvoston toiminnasta, joutuu asioimaan kunnan kirjaamon kautta. Olen saanut tietooni myös, että asialistan sijaan vammaisneuvostojen jäsenille lähetetään ennen kokousta vain ns. ranskalaisilla viivoilla joitain asioita tiedoksi. Vammaisneuvostoa ei ole myöskään välttämättä saatu kokoon moneen kuukauteen.

Vammaisneuvostoja on myös yhdistetty vanhusneuvostojen kanssa, vaikka vammaisilla henkilöillä ja iäkkäillä on varsin erilaiset palvelutarpeet ja niitä toteuttava lainsäädäntö. Pitkät etäisyydet eivät välttämättä selitä kuntien vammais- ja vanhusneuvostojen yhdistämisintoa: Pohjois-Pohjanmaan kunnissa 19/30 ja Lapin kunnissa 4/21 neuvostoa on yhdistetty. Tällaiset menettelyt eivät edistä YK:n vammaissopimuksen toimeenpanoa tehokkaalla tavalla.

Kunnallishallituksella iso rooli

YK:n vammaissopimusta valvova kansainvälinen YK:n vammaiskomitea on antanut tulkintasuosituksia vammaisten henkilöiden osallisuudesta.  Komitean mukaan vammaisten henkilöiden täysimääräinen ja tehokas osallistuminen mahdollistetaan eri päätöksentekoelimissä paikallisesti sekä alueellisesti alue- ja kunnallishallinnon elimissä, jolloin edistetään vammaisten henkilöiden valintaa vammaisneuvostoihin kunnallisella tasolla.

Nähdäkseni juurikin kunnallishallituksella on merkittävä rooli kunnallisten vammaisneuvostojen asettamisessa ja toiminnan varmistamisessa. YK:n vammaiskomitea painottaa myös erilaisten verkkopohjaisten kyselyiden saavutettavuutta eri tavoin vammaisille ja asiakasraatien perustamisen merkitystä palveluissa.  

Hyviäkin esimerkkejä löytyy

Hyvänä käytäntönä voidaan tässä yhteydessä mainita Helsingin kaupungin vammaisneuvoston toiminta. Vammaisasiamies Tiina Lappalainen on nimitetty hallinnon sisälle, eikä hän tee työtään pelkästään oman toimen ohella. Hän toimii myös vammaisneuvoston sihteerinä. Helsingissä vammais- ja vanhusneuvostot ovat myös erillisiä ja niissä on eri sihteerit. Myös kaupungin esteettömyysasiamiehen virkaa toimittaa eri henkilö kuin vammaisasiamies.

Vammaiset mukaan jo alkumetreillä

Tässä yhteydessä on syytä pohtia vammaisneuvoston roolia ja sen kokoonpanoa, koska varsinkin palvelujen suhteen asiakasosallistaminen, kuten asiakasraadit kuntatasolla ovat olennaisen tärkeitä. Helsingissä vammaisneuvoston toiminta linkittyy myös palveluihin, kuten vaikkapa kuljetuspalveluiden asiakasosallisuusryhmä, jossa on mukana myös vammaisjärjestöjen edustajia. Myös Helsingin kaupungin uuden keskustakirjaston Oodin rakentamisessa kuultiin järjestöjä. Helsingin kaupungin työtoiminnassa ja asumisen palveluissa on myös asiakasraateja.

Jos kehittämiskohteita pitää hakea, Helsingin vammaisneuvostoa taitaa vaivata se, että vasta kaupungin päätöksentekoprosessien loppumetreillä on tilaisuus antaa se lausunto. YK:n vammaissopimus puolestaan edellyttää vammaisten henkilöiden osallistamista jo alkumetreiltä alkaen.        

Vammaisten yhdenvertaisuus varmistettava kaikilla hallinnon tasoilla

Lopuksi voin todeta, että olemme taas pääministeri Antti Rinteen uuden hallituksen kanssa sote-ratkaisun äärellä. Aivan kuten edellinenkin hallitus linjasi, sote-ratkaisun toteuttaminen edellyttää 18 maakuntaa. Kuin vanhasta muistista nostan esiin Invalidiliiton silloiset lausumat siitä, että maakunnallisten vammaisneuvostojen asemaa pitää vahvistaa, jotta maakunnallisten vammaisneuvostojen toimivalta on vastaava kuin muillakin maakunnallisilla neuvottelukunnilla, kuten vähemmistökielten neuvottelukunnilla. Vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus osallistumisoikeuksiensa käyttämiseksi muiden vähemmistöjen kanssa pitää varmistaa kaikilla hallinnon tasoilla. Näin myös maakuntien tasolla maakunnallisissa vammaisneuvostoissa.