Työelämän murros puhutti täsmätyökykyisten rekrytapahtumassa

Osallistuimme tapahtumaan omalla messupöydällä ja esittelimme hanketta. Pääsin lisäksi kertomaan hankkeestamme sekä sparrailemaan hankkeemme toimintojen onnistumista suhteessa muihin käynnissä oleviin ESR-hankkeisiin. Paikalla oli hyvin monenlaisia toimijoita, esimerkiksi kaupunkien työllisyyspalveluita, rekrytointiyrityksiä sekä muita hankkeita.  

Useissa keskusteluissa toistuivat näkemykset siitä, että tulevaisuudessa vakituiset työsuhteet tulevat vähenemään entisestään, eikä ehkä olekaan enää realistista pyrkiä sellaisten kautta edistämään täsmätyökykyisten työelämään pääsyä. Keskusteluissa nousi usein esiin myös yhä suurempi tarve jatkossa oppia tunnistamaan omia vahvuuksia sekä osaamista paremmin, jotta niiden myyminen on mahdollista ja sitä kautta voisi työllistää itsensä. Itse uskon siihen, että työelämä tulee pilkkoutumaan edelleen enemmän projekteihin sekä yksittäisiin tehtäviin, jonka itse näkisin myös mahdollisuutena täsmätyökykyisille. Tällöin oman osaamisen tiivistäminen ja markkinointi olisi keskiössä ja töiden hakeminen mahdollisesti vähän yhdenvertaisempaa. Myös hankkeemme aikana tämä oman osaamisen ja vahvuuksien tunnistamisen tärkeys on ollut esillä tapahtumissa ja niihin on käytetty aikaa työpajoissa. 

Miten tavoittaa oikea kohderyhmä?

Sparrailu muiden hankkeiden kanssa antoi minulle paljon, vaikka itse toimintojen onnistumisen suhteen tulokset olivat melko samansuuntaisia, eivätkä kaikilta osin niin positiivisia. Erityisesti toisen ESR -hankkeen kanssa tilanteemme oli hyvin samankaltainen siltä osin, että molemmissa hankkeissa kohderyhmiemme työllistymiseen oli pyritty vaikuttamaan hyvin samanlaisten keikkatyöalustojen kautta.  

Kummassakaan hankkeessa alustan käyttö ei ole edennyt toivotusti ja alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Alustoille ei ole saatu mukaan yrityksiä tai muita työntarjoajia, vaikka aktiivista markkinointia on tehty paljon ja alustojen perusidea on hyvä. Minulle tämä keskustelu loi uskoa siihen, että heikosta tuloksesta huolimatta olemme kuitenkin tehneet oikeita asioita ja tuloksiin on vaikuttanut enemmän yleinen työelämän ja erityisesti keikka- sekä osa-aikatyön asema, joka tällä hetkellä on yhteiskunnassamme aika heikko.     

Kävin jonkin verran keskusteluja erilaisissa tilanteissa olevien työnhakijoiden kanssa, mutta pääasiassa tuntui siltä, etteivät paikalla olleet kuuluneet hankkeemme kohderyhmään. Minulle on aika useinkin jäänyt tällaisista messuista tai tapahtumista sellainen olo, että olemme tärkeällä asialla, mutta kohderyhmä ei löydä paikalle. En tiedä mistä se johtuu, mutta mielestäni kohderyhmän tavoittaminen tulisi saada toimivammaksi ennen kuin heille järjestetään tapahtumia. Voisiko kohderyhmää osallistaa jo tapahtuman suunnitteluvaiheessa esimerkiksi työllisyyspalveluiden tai oppilaitosten kautta, jotta tapahtumat palvelisivat enemmän juuri sen kohderyhmän henkilöitä, joiden hyväksi tapahtumia järjestetään? 

Kaikkiaan päivästä jäi itselleni paljon ajatuksia ja erityisesti mieleeni jäivät keskustelut toisen ESR-hankkeen kanssa tämänhetkisestä yleisestä työmarkkinatilanteesta. On vaikea ymmärtää sitä, miksi päättäjätason puheissa halutaan edistää kaikenlaisen työllistymisen mahdollisuuksia, jotta kaikki potentiaali saataisiin yhteiskunnassa hyödynnettyä, mutta samaan aikaan päätöksillä vaikeutetaan erinäisten työllistymismuotojen toteuttamista. Työelämää tulisi mielestäni avata erilaisille vaihtoehdoille sekä monipuolistaa uudenlaisten innovaatioiden kautta, jotta nykyistä suuntaa saataisiin käännettyä positiivisemmaksi.