Vammainenkin voi olla äiti

Edellisessä blogissani kirjoitin Ihmisoikeuskeskuksen ja Vammaisfoorumin vammaiskyselystä esiin nousseesta vammaisten naisten ja tyttöjen karusta tilanteesta liittyen epäasialliseen kohteluun, väkivaltaan ja hyväksikäyttöön. Nyt pureudun saman kyselyn pohjalta epäasialliseen kohteluun liittyen äitiyteen.

Kyselyn mukaan vammaiset naiset nimittäin kohtaavat vammaisia miehiä enemmän epäasiallista kohtelua liittyen vanhemmuuteen ja perhesuunnitteluun. Tähän rinnalle voi nostaa myös adoptioon, lapsen huoltoon sekä avio- tai avoliittoon ja seurusteluun liittyvän kokonaisuuden. 

Rakkaus voi olla sokea tai kuuro tai liikuntavammainen

Vammaisten naisten kokemukset olivat hämmästyttävää läpikäytävää. ”Eikö sinun puolisosi olekaan vammainen?!?” on kysytty yhdeltä. Toisen kohdalla asia on sivuutettu ja vaiettu kuoliaaksi, kun eihän vammaisella naisella nyt voi edes olla mitään parisuhdetta. Kolmannelle on naureskeltu ajatellen seurustelusuhdetta leikkinä.

Sanotaan, että rakkaus on sokea – ehkä se voi olla myös kuuro, liikuntavammainen, tavis ja ihan mitä milloinkin. Nämä ovat vain yksittäisiä piirteitä, kun rakkaudessa ja parisuhteessa eletään sen kokonaisuuden kanssa niin hyvässä kuin pahassa. Kaikenlaiset ihmiset voivat rakastaa ja tulla rakastetuksi, ja myös perustaa perheen. 

Vammaisella on oikeus perustaa perhe

Vammaiskyselyn vastauksissa vammasta riippumatta, niin aivo-, aisti- kuin liikuntavammaisilta nousi esiin kokemuksia, kuinka myös heidän mahdollisuuksiaan vanhemmuuteen tai äitiyteen on epäilty, samoin on varoiteltu tai jopa syyllistetty lapsien hankinnasta ja heille mahdollisesti periytyvästä vammasta. Jollekin on sanottu päin naamaa, että hänellä ei ole mitään oikeutta tehdä lasta tai neuvolassa on iloittu vammaisen äidin edessä, kun lapselle ei periytynytkään samaa vammaa. Toisaalta äidit ovat myös kokeneet, etteivät he ole saaneet tukea perinnöllisyysneuvontaan, raskauteen ja lastenhuoltoon liittyvissä asioissa. 

Tukimuodoissa ja avuntarpeessa ei huomioida perhe-elämän vaatimuksia niin, että vammainenkin äiti voisi olla mukana lastensa elämässä haluamallaan tavalla. Vaikka en ole omia lapsia hankkinutkaan, nyt bonusäitinä tunnistan itsekin kyllä ne haasteet, joita toimintarajoitteet tuovat tullessaan. Ihan arjen aikataulutus vaatii ekstraa, kun perheen ja työn ohelle pitää sovittaa omat fysioterapiat, avustajan tunnit ja muut jutut, joita ”tavallisessa” perheessä ei tarvitse ottaa huomioon. 

Esiin nousi myös puutteita saavutettavuudessa ja esteettömyydessä, kun on unohdettu, että myös vanhempi tai isovanhempi voi olla vammainen. Koulujen sähköisissä palveluissa tai viestinnässä kotiin päin ei ole välttämättä huomioitu saavutettavuutta tai vanhempainillat, kerhot tms. ovat esteellisissä tiloissa. Vastauksissa tuli esiin myös haasteet, kun perheen äiti tarvitsee esteettömän kulkureitin tai tilan, mutta muu perhe ei saakaan käyttää samaa tilaa. 

Tukea perheille

Oli myös esimerkkejä kun vammaispalvelu on tehnyt lastensuojeluilmoituksen vanhemman vammaisuuden tai lapsen sairauden perusteella. Tarkemmin taustoja tuntematta herää ajatus, onko vammaispalveluissa ja lastensuojelussa välillä unohdettu se perusajatus tukea vammaisia tai perheitä.

Tuntuu hassulta joutua kirjoittamaan tällainen asia, jonka ajattelisi olevan itsestäänselvyys ilman YK:n vammaissopimustakin, mutta myös vammaisilla on oikeus perheeseen ja lapsiin, eikä lasta myöskään saa erottaa vanhemmistaan lapsen tai toisen tai molempien vanhempien vammaisuuden perusteella. Vammaisille ja perheille on kuitenkin olemassa tukimuotoja ja niitä pitää tarjota ensisijaisesti.

Vammaisten naisten ja tyttöjen voimaantuminen

YK:n vammaissopimuksen artikla vammaisista naisista ja tytöistä tuo esiin voimaantumisen. Jo pienillä muutoksilla voidaan edistää vammaisten naisten ja tyttöjen itseluottamusta ja lisätä heidän valtaansa tehdä päätöksiä kaikilla elämäänsä vaikuttavilla aloilla myös liittyen parisuhteeseen ja perheeseen.

Vammaiset tytöt tulee huomioida yhdenvertaisesti seksuaalikasvatuksessa ja perhesuunnittelussa. Toisaalta vammaisista äideistä varmasti tarvitaan enemmän myös tutkittua tietoa ammattilaistenkin tueksi, jotta esimerkiksi neuvoloissa pystytään ottamaan puheeksi vammaisuus sekä tarjoamaan tietoa ja tukea liittyen vammaisen naisen raskauteen ja äitiyteen. Vammainen nainen voi löytää myös esikuvia muista vammaisista vaimoista, äideistä ja isoäideistä, jos hän itse vielä pohtii oikeuksiaan ja mahdollisuuksiaan.