Hero image
Vammaisneuvoston puhe- ja läsnäolo-oikeus hyvinvointialueen lautakunnissa on tavoittelemisen arvoinen
“Haluan muistuttaa, että teillähän ei sitten ole minkäänlaista päätösvaltaa”, sanoo hallintoassistentti luennoidessaan kokouskäytännöistä vasta aloittaneelle vammaisneuvostolle. Voisi kuvitella, että lausunto lamauttaisi: “Tervetuloa kumileimasimeksi.” Toisaalta muistutus tuo vapautta. Emme ole virkavastuussa emmekä tee hallinnollisia päätöksiä. Sen sijaan voimme ottaa hyvän hallinnon mukaisesti vaikutusvaltaisen paikan hyvinvointialueella.
Vallan saaminen sinällään ei varmasti ole vammaisneuvostojäsenten tavoitteena, vaan pyrkimys vaikuttaa niin, että vammaiset ihmiset pääsisivät osallisiksi ja vammaisvähemmistö huomioitaisiin hyvinvointialueen päätöksenteossa. Tähän velvoittaa myös YK:n vammaissopimus, jota Suomen aluevaltuutetut eivät vielä riittävän hyvin tunne. (Invalidiliiton kysely aluevaltuutetuille.)
Yksi keino lisätä merkittävästi vammaisten vaikuttajien osallisuutta ja vammaisneuvostojen toimintaedellytyksiä, on se, että lakisääteisille vaikuttamiselimille, kuten vammaisneuvoston edustajille, myönnetään puhe- ja läsnäolo-oikeus asioita valmisteleviin lautakuntiin tai muihin toimielimiin sekä aluevaltuustoon. Hyvinvointialuelain perusteluissa tätä jopa suositeltiin. Toinen kysymys on, tietävätkö päättäjät ja vaikuttajat, miten pitää toimia, jotta puhe- ja läsnäolo-oikeus neuvostolle myönnetään?
Jännitysnäytelmiä
Aluevaltuutettu voi ehdottaa aluevaltuuston kokouksessa puhe- ja läsnäolo-oikeuden myöntämistä vaikuttamistoimielimille. Hyväksytty ehdotus kirjataan hyvinvointialueen hallintosääntöön. Vammaisneuvosto voi puolestaan tehdä Hyvinvointialuelain 30 § mukaisen aloitteen puhe- ja läsnäolo-oikeuden myöntämiseksi ja kirjata asian myös omaan toimintasääntöönsä. Selkeää, eikö totta!
Hyvinvointialueiden jännitysnäytelmät osoittavat kuitenkin, ettei puhe- ja läsnäolo-oikeuden merkitystä ole välttämättä ymmärretty. Keski-Uudellamaalla vaikutettiin aktiivisesti puhe- ja läsnäolo-oikeuden saamiseksi. Koska asiaa ei saatu hallintosääntöluonnokseen, vaikuttajat pyysivät aluevaltuutettuja tekemään lisäesityksen aluevaltuustolle. Yhden äänen erolla valtuusto äänesti esityksen kumoon. Vaikuttamista jatkettiin ja sitkeän työn tuloksena vammaisneuvostolla on nyt edustaja kahdessa lautakunnassa ja aluevaltuustossa. Asia on kirjattu vammaisneuvoston toimintasääntöön ja muutos hallintosääntöön on valmisteilla.
Etelä-Pohjanmaalla vammaisneuvosto ja Varsinais-Suomessa sekä Satakunnassa vammaisjärjestöt, Invalidiliitto mukaan lukien, tekivät asiasta aloitteen. Käsittely on jonossa ja virallista päätöstä odotetaan jännityksellä.
Maaliinkin on jo päästy! Vammaisneuvoston puhe- ja läsnäolo-oikeus sekä lautakuntiin että aluevaltuustoon on toimeenpantu ainakin Etelä-Savossa, Itä-Uusimaalla, Keski-Suomessa, Keski-Uusimaalla ja Pohjois-Savossa. Vertailun eri hyvinvointialueiden tilanteista näet tästä taulukosta.
Vielä ehtii vaikuttaa!
Hyvinvointialueiden vammaisneuvostojen toimikausi on vasta alussa. Nyt jos koskaan on hyvä aika ottaa aktiivinen rooli, jotta vammaisneuvostojen edustajille myönnetään puhe- ja läsnäolo-oikeus hyvinvointialueen keskeisissä toimielimissä. Ei riitä, että vaikuttamistoimielimiä kuullaan vain tarvittaessa. Kuka sitä paitsi arvioi, onko “tarvittaessa” riittävän usein vammaisten ihmisten osallisuuden ja oikeuksien toteutumisen kannalta?
Kun olemme osallisina toimielimissä, pääsemme oikea-aikaisesti mukaan päätösten valmisteluun ja käsittelyyn. Tällöin palvelut saadaan vastaamaan paremmin myös vammaisten asukkaiden tarpeita. Puhe- ja läsnäolo-oikeus mahdollistaa suoran keskustelun päättäjien kanssa ja esittämiemme asioiden seurannan. Parhaimmillaan vammaisneuvostotyöskentely on jatkuvaa vuoropuhelua päättäjien, virkahenkilöiden ja vammaisten ihmisten välillä. Miksi kukaan vastustaisi tällaista toimintatapaa?
Sanna Leppäjoki-Tiistola, järjestöasiantuntija, Lounais-Suomi
Milla Ilonen, järjestöasiantuntija, Sisä-Suomi