Vammaisuus toiseutena – poimintoja ja pohdintoja Sosiaalityön tutkimuksen päiviltä

Sosiaalityön tutkimuksen päivät pidettiin Helsingin yliopistossa 16-17.2.2023. Päivien pääteema sosiaalityö ja moninaisuus on aina ajankohtainen – tehdäänhän sosiaalityötä monenlaisissa ja monikielisissä ympäristöissä eri elämäntilanteissa olevien asiakkaiden kanssa. Moninaisuuden kunnioittaminen on eräs sosiaalityön eettisistä periaatteista. Se liittyy myös eriarvoisuuteen ja syrjintään, vaikuttavathan eri lähtökohdat ja sosiaaliset asemat ihmisten toimintamahdollisuuksiin. Toiseudella tarkoitetaan tässä sitä, että toisia ihmisiä suljetaan esimerkiksi iän, sukupuolen, rodun tai vammaisuuden vuoksi pois yhteiskunnasta tai yhteisöistä.  

Molempina päivinä oli pääpuheenvuoroja ja työryhmiä. Pääteeman tärkeydestä kertoo paljon se, että alatyöryhmiä oli peräti 20 ja 13 näistä useammalla kielellä. Pääpuhujista nostan esille kaksi. Ensimmäisenä Ruotsissa kymmeniä vuosia asunut sosiaalityön apulaisprofessori Barzoo Eliasson. Hän puhui rodullistamisesta, esimerkkinä oma kurdipakolaistaustansa, kohtaamansa rasismi ja toiseuttaminen niin arkipäivän kohtaamisissa kuin akateemisessa maailmassa. Hänestä tehtiin ulkonäön, uskonnon ja pakolaistaustan perusteella oletuksia ja yleistyksiä. Häntä kohdeltiin vihamielisesti. 

Toinen pääpuhuja Kuurojen Liiton syntymäkuuro toiminnanjohtaja Markku Jokinen puhui viittomakielellä viittomakielisistä ihmisistä asiakkaina ja aktiivisina toimijoina. Hän kertoi myös kuuroihin ja viittomakielisiin vuosikymmenien ajan kohdistuneista vääryyksistä, mm. opintopaikan epäämisestä, pakkosteriloinneista ja viittomakielen käyttökielloista. Kansainvälisesti ainutlaatuista vääryyksien ja oikeudenloukkausten totuus- ja sovintoprosessia on valmisteltu vuosia ja sillä on suuri merkitys kuurojen yhteisölle. Prosessi on ollut vaikea ja sitä on Jokisen mukaan vaikeuttanut muun muassa se, että päättäjissä ei ole ollut kuuroja edustajia.

Vammaisten ihmisten osallistumisen esteistä 

Pilvikki Heinonen Kehitysvammaliitosta kertoi hänen, Sonja Miettisen, Hannu T. Vesalan ja Antti Teittisen vammaisten ihmisten itsemääräämisen ehtoja tarkastelevasta tutkimuksesta, joka on osa STM:n rahoittamaa yliopistollista Harkittua vammaissosiaalityötä -tutkimushanketta. Osatutkimuksessa perehdytään vammaisten ihmisten kokemuksiin osallistumisen esteistä poliittisessa ja julkisessa elämässä, kulttuurielämässä, virkistys- ja vapaa-ajan toiminnassa ja urheilussa. Vammaisfoorumin YK:n vammaissopimuksen toteutumista kartoittavan vuonna 2018 tehdyn laajan kyselyn (N=1525) avovastauksista tarkastellaan, mihin henkilö ei ole voinut osallistua ja miksi.

Alustavien analyysien perusteella rajoja osallistumisen mahdollisuuksille loivat erityisesti esteettömyyden ja/ tai saavutettavuuden puute, avustajan ja tulkin puute, riittämättömät avustajatunnit, kuljetuspalvelujen puute tai matkojen riittämätön määrä. Aineisto tuo esille myös esimerkkejä siitä, etteivät olemassa olevat rakenteet tunnista vammaisten ihmisten ja heidän tarpeidensa moninaisuutta. Hienoa, että tätä Vammaisfoorumin selvitystä, jota myös Invalidiliitto on ollut mukana suunnittelemassa ja analysoimassa, käytetään näin tärkeään tutkimukseen. 

Miten syrjintä ja vammaisvihamielisyys näkyvät aikuisten vammaisten arjessa?

Oma esitykseni perustui helmikuussa 2023 julkaistussa teoksessa: Traumainformoitu työote (Linner, Matikka & Hipp, toim.) olevaan artikkeliini: Vammaisten ihmisten traumaattisista epäyhdenvertaisuuden ja ihmisoikeusloukkausten kokemuksista elämänkaariperspektiivistä, sekä vammaisten ihmisten erilaisissa selvityksissä ja sosiaalisessa mediassa julkaistuihin teksteihin. Teemoinani olivat vammaisten ihmisten kohtaamisista ja kohtelusta erilaisissa palvelujärjestelmissä, kulttuuritapahtumissa, opetuksesta ja kaupunkiliikenteessä liikkumisesta. Kerroin esimerkkejä työsyrjinnästä, kyseenalaistamista oikeudesta perustaa perhe, vammaisten naisten kohtaamasta seksuaalisesta häirinnästä ja esteettömän ympäristön luomisen laiminlyömisestä. Muistutin YK:n vammaisoikeuksien sopimuksesta, joka velvoittaa ottamaan vammaisia ihmisiä mukaan päätöksentekoon ja sopimuksen täytäntöönpanoon, lisäämään tietoisuutta vammaisten ihmisten oikeuksista ja seuraamaan sekä valvomaan niiden toteutumista. 

Koska sosiaalityön yliopistollisessa perusopetuksessa vammaisuutta käsitellään yleisesti melko vähän, eikä vammaissosiaalityön erikoistumisopintoja ole, on tärkeää tuoda esille vammaisten ihmisten kokemuksia, sekä sosiaalityötä että potentiaalisia tutkimus- ja kehittämistarpeita herätellen.  

Sosiaalityön tutkimuksen päivät ovat tärkeä foorumi, jossa tutkijat, kehittäjät ja käytännön työntekijät kohtaavat, luodaan uusia verkostoja. Vammaissosiaalityön tulee olla siellä jatkossakin aktiivisesti mukana.

Tutkimuspäivien abstraktikirjasta löytyvät tiivistelmät kaikista päivien pääpuhujien ja työryhmissä esiintyneiden kirjoituksista.